Asia C‑184/14

A

vastaan

B

(Corte suprema di cassazionen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Toimivalta elatusvelvoitteita koskevissa asioissa — Asetus (EY) N:o 4/2009 — 3 artiklan c ja d alakohta — Alaikäisille lapsille maksettavaa elatusapua koskeva vaatimus, joka on esitetty muussa kuin kyseisten lasten asuinpaikan jäsenvaltiossa vanhempien välistä asumuseroa koskevan oikeudenkäynnin aikana”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 16.7.2015

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta, sovellettava laki, päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus N:o 4/2009 – Toimivalta elatusvelvoitteiden alalla – Velkojan asuinpaikan tuomioistuin – Alaikäisille lapsille maksettava elatusapu – Liitännäisyys yksinomaan vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen nähden eikä lainkaan henkilöiden oikeudellista asemaa koskevaan kanteeseen nähden – Vanhempainvastuuta käsittelemään toimivaltaisen tuomioistuimen yksinomainen toimivalta

(Neuvoston asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan c ja d alakohta)

Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa annetun asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan c ja d alakohtaa tulkittava siten, että silloin kun jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu alaikäisen lapsen vanhempien asumuseroa tai yhteiselämän lopettamista koskeva kanne ja kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu tähän lapseen liittyvää vanhempainvastuuta koskeva kanne, tälle samalle lapselle maksettavaa elatusapua koskeva vaatimus on liitännäinen pelkästään mainitun asetuksen 3 artiklan d alakohdassa tarkoitettuun vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen nähden.

Alaikäisten lasten elatusvelvollisuuteen liittyvä vaatimus on nimittäin luonteeltaan erottamattomasti sidoksissa vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen. Näin ollen tuomioistuimella, joka on toimivaltainen käsittelemään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 7 alakohdassa määriteltyä vanhempainvastuuta koskevat kanteet, on parhaat mahdollisuudet konkreettisesti arvioida lapsen elatusapua koskevaa vaatimusta ja vahvistaa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta aiheutuviin kuluihin tarkoitetun elatusavun määrä mukauttamalla se siihen, onko määrätty yhteishuollosta vai yksinhuollosta, tapaamisoikeuteen, sen kestoon ja muihin sille esitettyihin vanhempainvastuun käyttämiseen liittyviin tosiseikkoihin.

(ks. 40, 43 ja 48 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑184/14

A

vastaan

B

(Corte suprema di cassazionen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Toimivalta elatusvelvoitteita koskevissa asioissa — Asetus (EY) N:o 4/2009 — 3 artiklan c ja d alakohta — Alaikäisille lapsille maksettavaa elatusapua koskeva vaatimus, joka on esitetty muussa kuin kyseisten lasten asuinpaikan jäsenvaltiossa vanhempien välistä asumuseroa koskevan oikeudenkäynnin aikana”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 16.7.2015

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta, sovellettava laki, päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus N:o 4/2009 – Toimivalta elatusvelvoitteiden alalla – Velkojan asuinpaikan tuomioistuin – Alaikäisille lapsille maksettava elatusapu – Liitännäisyys yksinomaan vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen nähden eikä lainkaan henkilöiden oikeudellista asemaa koskevaan kanteeseen nähden – Vanhempainvastuuta käsittelemään toimivaltaisen tuomioistuimen yksinomainen toimivalta

(Neuvoston asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan c ja d alakohta)

Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa annetun asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan c ja d alakohtaa tulkittava siten, että silloin kun jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu alaikäisen lapsen vanhempien asumuseroa tai yhteiselämän lopettamista koskeva kanne ja kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu tähän lapseen liittyvää vanhempainvastuuta koskeva kanne, tälle samalle lapselle maksettavaa elatusapua koskeva vaatimus on liitännäinen pelkästään mainitun asetuksen 3 artiklan d alakohdassa tarkoitettuun vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen nähden.

Alaikäisten lasten elatusvelvollisuuteen liittyvä vaatimus on nimittäin luonteeltaan erottamattomasti sidoksissa vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen. Näin ollen tuomioistuimella, joka on toimivaltainen käsittelemään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 7 alakohdassa määriteltyä vanhempainvastuuta koskevat kanteet, on parhaat mahdollisuudet konkreettisesti arvioida lapsen elatusapua koskevaa vaatimusta ja vahvistaa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta aiheutuviin kuluihin tarkoitetun elatusavun määrä mukauttamalla se siihen, onko määrätty yhteishuollosta vai yksinhuollosta, tapaamisoikeuteen, sen kestoon ja muihin sille esitettyihin vanhempainvastuun käyttämiseen liittyviin tosiseikkoihin.

(ks. 40, 43 ja 48 kohta sekä tuomiolauselma)