Asia C‑157/14

Neptune Distribution SNC

vastaan

Ministre de l’Économie et des Finances

(Conseil d’État’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Asetus (EY) N:o 1924/2006 — Direktiivi 2009/54/EY — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohta ja 16 artikla — Kuluttajansuoja — Ravitsemus- ja terveysväitteet — Luontaiset kivennäisvedet — Natrium- tai suolapitoisuus — Laskeminen — Natriumkloridi (pöytäsuola) tai natriumin kokonaismäärä — Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus — Elinkeinovapaus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 17.12.2015

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Asiaan vaikuttavien unionin oikeutta koskevien näkökohtien määrittäminen — Kysymysten muotoileminen uudelleen

   (SEUT 267 artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet — Asetus N:o 1924/2006 — Luontaisten kivennäisvesien natrium- tai suolasisältöön liittyvä väite — Merkinnät, jotka viittaavat vähän natriumia sisältäviin tai vähäsuolaisiin kivennäisvesiin, joiden natrium- tai suolapitoisuus on kuitenkin tosiasiassa 20 mg/l tai enemmän, ei voida hyväksyä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 107/2008, 8 artiklan 1 kohta ja liite; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/54 9 artiklan 2 kohta ja liite III)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet — Asetus N:o 1924/2006 — Sellaisten merkintöjen kieltäminen, jotka ovat omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan luontaisten kivennäisvesien natrium- tai suolapitoisuudesta — Sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta sekä elinkeinovapautta ei ole kohtuuttomasti rajoitettu — Ennalta varautumisen periaatteen noudattaminen

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohta ja 16 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 107/2008, 8 artiklan 1 kohta ja liite; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/54 9 artiklan 2 kohta ja liite III)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet — Asetus N:o 1924/2006 — Mainittujen väitteiden käytön edellytykset — Unionin lainsäätäjän harkintavalta — Tuomioistuinvalvonta — Rajat

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 107/2008, 8 artiklan 1 kohta ja liite)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 33 ja 34 kohta)

2.  Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 107/2008, 8 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteen kanssa, on tulkittava siten, että siinä kielletään käyttämästä luontaisista kivennäisvesistä ja muista vesistä väitettä ”erittäin vähän natriumia sisältävä tai erittäin vähäsuolainen” ja mitä tahansa muuta väitettä, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys.

   Luontaisten kivennäisvesien hyödyntämisestä ja markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 2009/54 9 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen III kanssa, on lisäksi tulkittava siten, että se on esteenä sille, että luontaisten kivennäisvesien pakkauksiin, merkintöihin tai mainontaan sisältyy väitteitä tai mainintoja, joissa kuluttajan annetaan ymmärtää, että kyseiset vedet ovat vähän natriumia sisältäviä tai vähäsuolaisia tai sopivat vähänatriumiseen ruokavalioon, kun vedessä kaikissa kemiallisissa muodoissa olevan natriumin kokonaispitoisuus on 20 mg/l tai enemmän.

   (ks. 56 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 107/2008, 8 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteen kanssa, ja luontaisten kivennäisvesien hyödyntämisestä ja markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 2009/54 9 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen III kanssa, säädetyn kaltainen kielto käyttää luontaisten kivennäisvesien pakkauksissa, merkinnöissä ja mainonnassa mitä tahansa väitteitä tai mainintoja, joissa viitataan näiden vesien vähäiseen natriumpitoisuuteen, merkitsee yrittäjän sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden sekä elinkeinovapauden rajoitusta.

   Kuitenkin on yhtäältä niin, että tästä rajoituksesta on säädetty lailla, ja toisaalta niin, että kyseiset säännökset eivät vaikuta yrittäjän sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden keskeiseen sisältöön, koska niissä ainoastaan asetetaan tiettyjä edellytyksiä niille tiedoille, joita kuluttajalle voidaan antaa luontaisten kivennäisvesien natrium- tai suolapitoisuudesta. Kyseessä olevalla lainsäädännöllä ei myöskään suinkaan kielletä luontaisten kivennäisvesien tuotantoa tai myyntiä, vaan ainoastaan asetetaan hyvin rajatulla alalla niiden merkintöjä ja mainontaa koskevat puitteet. Tämä lainsäädäntö ei siten millään tavalla vaikuta elinkeinovapauden keskeiseen sisältöön. Tarve varmistaa, että kuluttaja saa tuotteen ominaispiirteistä mahdollisimman tarkkaa ja avointa tietoa, liittyy lisäksi läheisesti ihmisten terveyden suojeluun ja merkitsee yleistä etua, jolla voidaan perustella yrittäjän sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden sekä elinkeinovapauden rajoituksia.

   Suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta on todettava, että kun ei vaikuta siltä, että eri kemiallisissa yhdisteissä, erityisesti natriumbikarbonaatissa, olevan natriumin runsaasta kulutuksesta ihmisten terveydelle aiheutuva vaara olisi pois suljettu, unionin lainsäätäjä on voinut katsoa, että asetuksen N:o 1924/2006 8 artiklan 1 kohdassa ja direktiivin 2009/54 9 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kaltaiset vaatimukset ja rajoitukset, jotka koskevat sellaisten väitteiden tai mainintojen käyttöä, joissa viitataan luontaisten kivennäisvesien vähäiseen natriumpitoisuuteen, olivat tarpeen ihmisten terveyden suojelun varmistamiseksi unionissa ja tähän soveltuvia. Unionin lainsäätäjän on nimittäin noudatettava ennalta varautumisen periaatetta, jonka mukaan on niin, että kun on epävarmaa, onko olemassa ihmisten terveyteen kohdistuvia vaaroja tai minkä laajuisia nämä vaarat ovat, suojatoimenpiteitä voidaan toteuttaa odottamatta, että näiden vaarojen olemassaolo ja vakavuus osoitetaan täysin. Kun sen vuoksi, että tehdyt tutkimukset eivät ole vakuuttavia, osoittautuu mahdottomaksi määrittää varmasti, onko väitetty vaara olemassa tai kuinka merkittävä se on, mutta todellinen vahinko kansanterveydelle on todennäköinen siinä tilanteessa, että vaara toteutuisi, ennalta varautumisen periaatteen nojalla on oikeus toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä. Yrittäjän sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden sekä elinkeinovapauden rajoitus on näin ollen oikeassa suhteessa sen tavoitteisiin nähden.

   (ks. 67, 69–71, 74 ja 81–85 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 76 kohta)