Asia C‑103/14

Bronius Jakutis ja Kretingalės kooperatinė ŽŪB

vastaan

Nacionalinė mokėjimo agentūra prie Žemės ūkio ministerijos

ja

Liettuan valtio

(Vilniaus apygardos administracinis teismasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Maatalous — Asetus (EY) N:o 73/2009 — 7 artiklan 1 kohta, 10 artiklan 1 kohta, 121 artikla ja 132 artiklan 2 kohta — Kyseisen asetuksen täytäntöönpanotoimet — Pätevyys EUT-sopimuksen, vuoden 2003 liittymisasiakirjan sekä syrjintäkiellon periaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen, luottamuksensuojan periaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen kannalta — Viljelijöille myönnettävien suorien tukien mukauttaminen — Määrien vähentäminen — Euroopan yhteisön, sellaisena kuin se oli 30.4.2004, jäsenvaltioissa ja yhteisöön 1.5.2004 liittyneissä jäsenvaltioissa sovellettava suorien tukien taso — Julkaisematta jättäminen ja perustelujen puuttuminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 12.11.2015

1. Euroopan unionin oikeus — Tulkinta — Menetelmät — Sanamuodon mukainen, systemaattinen ja teleologinen tulkinta

   (Neuvoston asetuksen N:o 73/2009 10 ja 121 artikla sekä 132 artiklan 2 kohta)

2. Maatalous — Yhteinen maatalouspolitiikka — Suorat tukijärjestelmät — Yhteiset säännöt — Viljelijöille myönnettävien suorien tukien mukauttaminen vuonna 2004 Euroopan unioniin liittyneissä jäsenvaltioissa — Täydentävien kansallisten suorien tukien vähentäminen — Vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa sovellettavat suorien tukien tasot — Soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

   (Vuoden 2003 liittymisasiakirja; neuvoston asetuksen N:o 73/2009 7 artiklan 1 kohta, 10 artiklan 1 kohta ja 121 artikla)

3. Maatalous — Yhteinen maatalouspolitiikka — Suorat tukijärjestelmät — Yhteiset säännöt — Viljelijöille myönnettävien suorien tukien mukauttaminen vuonna 2004 Euroopan unioniin liittyneissä jäsenvaltioissa — Täydentävien kansallisten suorien tukien vähentäminen — Komission velvollisuus noudattaa suorien tukien mukauttamisten ja täydentävien kansallisten suorien tukien mukauttamisten yhdensuuntaisuutta — Ulottuvuus

   (Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteessä II olevan 6 luvun A kohdan 27 alakohdan b alakohta; neuvoston asetuksen N:o 1259/1999 1 c artikla ja neuvoston asetuksen N:o 73/2009 johdanto-osan 17 perustelukappale, 7 artiklan 1 ja 2 kohta, 10 artiklan 2 kohta ja 132 artiklan 2 ja 5–8 kohta)

4. Euroopan unionin oikeus — Tulkinta — Monikieliset säädöstekstit — Yhtenäinen tulkinta — Kieliversioiden eroavuudet — Säännöstön systematiikan ja tavoitteen huomioon ottaminen

   (Neuvoston asetuksen N:o 1259/1999 1 c artiklan 2 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 52 ja 93 kohta)

2.  Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 73/2009 7 artiklan 1 kohtaa, 10 artiklan 1 kohtaa ja 121 artiklaa on tulkittava niin, että käsite ”muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettava suorien tukien taso” on ymmärrettävä siten, että mainittu taso oli vuoden 2012 osalta yhtä suuri kuin 90 prosenttia kaikkien suorien tukien tasosta, ja käsite ”suorien tukien taso uusissa jäsenvaltioissa” siten, että viimeksi mainittu taso oli vuoden 2012 osalta yhtä suuri kuin kyseinen taso Euroopan yhteisön, sellaisena kuin se oli 30.4.2004, jäsenvaltioissa. Viittaus asetuksen N:o 73/2009 10 ja 121 artiklassa tarkoitettuun muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavaan suorien tukien tasoon näet sisällytettiin unionin oikeuteen Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista tehdyllä asiakirjalla suorien tukien asteittaisen käyttöönoton sääntelemiseksi uusissa jäsenvaltioissa. Koska näissä kahdessa jäsenvaltioiden ryhmässä suorien tukien tasojen välillä oleva yhteys seuraa kyseisestä liittymisasiakirjasta eli näin ollen primaarioikeuden määräyksistä, sitä on pidettävä selvänä asiantilana asetusta N:o 73/2009 tulkittaessa siltä osin kuin asetus heijastaa kyseisen liittymisasiakirjan liitteen II määräyksiä.

   Näin ollen ei voida hyväksyä perusteluja, joilla pyritään riitauttamaan asetuksen N:o 73/2009 10 artiklassa tarkoitettu muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa sovellettavan suorien tukien tason ja uusissa jäsenvaltioissa sovellettavan suorien tukien tason vastaavuus sen vuoksi, ettei alle 5000 euron määräisiin suoriin tukiin sovellettu tuen mukauttamista ja että tämän seurauksena vuoden 2012 osalta maksettujen suorien tukien määrä muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa on 10 prosentin mukauttamisesta huolimatta tosiasiassa suurempi kuin 90 prosentin taso – mikä oli muodollisesti saavutettu taso uusissa jäsenvaltioissa – suorien tukien kokonaismäärästä. Koska sovellettava suorien tukien taso oli ennen tukien mukauttamista 100 prosenttia riippumatta eri jäsenvaltioissa tosiasiallisesti maksettujen tukien määristä, asetuksen N:o 73/2009 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä 10 prosentin yleistä mukauttamista on nimittäin pidettävä kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna vähennyksenä, joka on otettava huomioon sovellettavien suorien tukien tasojen vastaavuuden toteamiseksi. Näiden laskelmien nimellisten vaikutusten huomioon ottaminen sitä vastoin herättää kysymyksen paitsi alle 5000 euroa tukea saavien viljelijöiden lukumäärästä yhtäältä muissa jäsenvaltioissa kuin uusissa jäsenvaltioissa ja toisaalta uusissa jäsenvaltioissa myös kysymyksen vastaavasti maksettujen hehtaarikohtaisten suorien tukien määrien välillä olevasta huomattavasta erosta, joka tekee absoluuttisen vertailun näissä kahdessa jäsenvaltioiden ryhmässä maksettujen tukien välillä täten mahdottomaksi. Tällaiset seikat voidaan kuitenkin välttää valitsemalla sovellettavaa suorien tukien tasoa koskeva abstrakti kriteeri.

   (ks. 53 ja 59–63 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Siltä osin kuin kyse on täydentävistä kansallisista suorista tuista, jotka voidaan myöntää uusissa jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin vuonna 2004, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän yhteydessä, komission lupa, joka on yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 73/2009 132 artiklan 6 kohdan mukaan edellytyksenä näiden tukien myöntämiselle, riippuu näiden tukien konkreettisesta ja yksityiskohtaisesta tutkinnasta, jonka vaiheet mainittiin jo yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen N:o 1259/1999 1 c artiklassa, joka otettiin kyseiseen asetukseen kyseisten jäsenvaltioiden liittymisehdoista tehdyn asiakirjan liitteessä II olevan 6 luvun A kohdan 27 alakohdan b alakohdalla.

   Vaikka näet sekä mainittu 1 c artikla että asetuksen N:o 73/2009 132 artiklan 2 kohta koskevat lähtökohtaisesti kaikkia näitä uusia jäsenvaltioita, kummankin artiklan 4 kohdasta seuraa, että yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltava uusi jäsenvaltio voi myöntää täydentäviä kansallisia suoria tukia näiden artiklojen 5–8 kohdassa säädetyin edellytyksin. Tuen mukauttamisjärjestelmän soveltamista uusissa jäsenvaltioissa – mukaan lukien soveltaminen täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin, kuten asetuksen N:o 73/2009 johdanto-osan 17 perustelukappaleessa esitetään – vuodesta 2012 alkaen koskevan oikeutetun perusteen mukaisesti unionin suorien tukien ja täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärän vähennysmekanismi on sovitettava yhteen pelkkien unionin suorien tukien mukauttamista koskevan mekanismin kanssa. Vähennykset on siten otettava kyseisen kokonaismäärän osalta huomioon ainoastaan silloin, kun sovelletaan unionin suorien tukien mukauttamista. Koska tukien mukauttamista ei asetuksen N:o 73/2009 10 artiklan 2 kohdan mukaan sovelleta alle 300000 euron tukiin, myöskään täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin ei pidä soveltaa vähennyksiä.

   Koska asetuksen N:o 73/2009 7 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin vuonna 2004, on sovellettava pelkästään kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohtaa ja näin ollen sovelletaan ainoastaan 4 prosenttiyksikön vähennystä yli 300000 euron määriin. Tästä seuraa, että komission päätös, jossa ei ole noudatettu suorien tukien mukauttamisten ja täydentävien kansallisten suorien tukien mukauttamisten yhdensuuntaisuutta, koska siinä velvoitettiin soveltamaan tuen mukauttamista vuoden 2012 osalta sellaisiin viljelijöihin, joiden kansallisten suorien tukien ja unionin suorien tukien kokonaismäärä oli 5 000–300 000 euroa, on todettava pätemättömäksi.

   (ks. 81–87 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 103 kohta)