Asia C-50/14,

Consorzio Artigiano Servizio Taxi e Autonoleggio (CASTA) ym.

vastaan

Azienda Sanitaria Locale di Ciriè, Chivasso e Ivrea (ASL T04)

ja

Regione Piemonte

(Tribunale amministrativo regionale per il Piemonten esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Julkiset hankinnat — SEUT 49 ja SEUT 56 artikla — Direktiivi 2004/18/EY — Sairaankuljetuspalvelut — Kansallinen lainsäädäntö, jossa alueellisille terveysviranomaisille annetaan lupa uskoa suorahankinnalla ja mitään ilmoitusta julkaisematta sairaankuljetustoiminta, jonka kustannukset korvataan, vapaaehtoisyhteenliittymille, jotka täyttävät lakiin perustuvat vaatimukset ja jotka ovat rekisteröityjä — Hyväksyttävyys”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 28.1.2016

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt — Direktiivi 2004/18 — Hankintasopimusten sopimuspuolen valinta — Julkistamista koskevat säännöt — Hankintasopimukset, joiden arvo on direktiivissä asettua kynnystä alhaisempi tai jotka koskevat liitteessä II B tarkoitettuja palveluja — Hankintasopimukset, joihin liittyy varma rajat ylittävä intressi — Hankintayksikköjen velvollisuudet

   (SEUT 49 ja SEUT 56 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18 7, 22 ja 23 artikla, 35 artiklan 4 kohta sekä liitteet II A ja II B)

2. Ennakkoratkaisukysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä — Velvollisuuden laajuus julkisten hankintojen alalla

   (SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 267 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artikla)

3. Sijoittautumisvapaus — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Rajoitukset — Kansallista lainsäädäntöä, jossa varataan sairaankuljetustoiminta ensisijaisesti vapaaehtoisyhteenliittymille, ei voida hyväksyä — Oikeuttaminen — Tarve säilyttää sairaankuljetusjärjestelmän taloudellinen tasapaino kansanterveyteen liittyvistä syistä — Hyväksyttävyys — Edellytykset

   (SEUT 49 ja SEUT 56 artikla)

4. Sijoittautumisvapaus — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Rajoitukset — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan viranomaiset voivat turvautua suoraan vapaaehtoisyhteenliittymiin tiettyjen tehtävien täyttämiseksi — Velvollisuutta vertailla ennalta eri yhteenliittymien tarjouksia tarpeettomien kustannusten välttämiseksi ei ole

5. Sijoittautumisvapaus — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Rajoitukset — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan viranomaiset voivat turvautua suoraan vapaaehtoisyhteenliittymiin tiettyjen tehtävien täyttämiseksi — Kyseisten yhteenliittymien kaupallisen toiminnan harjoittamisen rajojen vahvistaminen — Jäsenvaltion toimivallan rajat

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 37‐39, 41 ja 42 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 47 ja 48 kohta)

3.  SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan paikallisviranomaiset voivat antaa suorahankinnalla mitään ilmoitusta julkaisematta sairaankuljetuspalvelujen tarjoamisen tehtäväksi vapaaehtoisyhteenliittymille, kunhan lainsäädännöllä ja sopimuksilla, joiden mukaisesti kyseisten elinten on toimittava, myötävaikutetaan tosiasiallisesti sosiaaliseen päämäärään sekä yhteisvastuullisuuden ja taloudellisuuden tavoitteiden saavuttamiseen.

   Hankintaviranomaisen jäsenvaltiossa sijaitsevan yrityksen valinta hankintasopimuksen sopimuspuoleksi täysin vailla avoimuutta merkitsee nimittäin erilaista kohtelua mainitusta sopimuksesta mahdollisesti kiinnostuneiden toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yritysten vahingoksi. Tällainen erilainen kohtelu, joka sulkemalla kaikki muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneet yritykset pois on lähtökohtaisesti niille vahingollista, on SEUT 49 ja SEUT 56 artiklassa kiellettyä kansalaisuuteen perustuvaa välillistä syrjintää, jollei se ole perusteltavissa objektiivisilla näkökohdilla.

   Jäsenvaltiot ovat kuitenkin toimivaltaisia järjestämään kansanterveysjärjestelmänsä ja sosiaaliturvajärjestelmänsä. Lisäksi on niin, että sosiaaliturvajärjestelmän taloudellisen tasapainon vakavan järkkymisen vaara saattaa olla itsessään sellainen yleisen edun mukainen pakottava syy, jonka vuoksi palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista voidaan pitää perusteltuna, mutta myös tavoite turvata kansanterveyteen liittyvistä syistä monipuoliset ja kaikkien saatavilla olevat sairaanhoito- ja sairaalapalvelut voi johtaa jonkin kansanterveyteen liittyvän poikkeuksen soveltamiseen, koska tällainen tavoite vaikuttaa osaltaan korkeatasoisen terveydensuojelun toteuttamiseen. Tämä koskee näin ollen toimenpiteitä, jotka yhtäältä vastaavat yleiseen tavoitteeseen taata, että asianomaisen jäsenvaltion alueella on saatavilla riittävästi ja pysyvästi monipuolisia laadukkaita sairaanhoitopalveluja, ja joilla toisaalta halutaan osaltaan hallita kustannuksia ja välttää niin pitkälle kuin mahdollista rahavarojen, teknisten resurssien ja henkilöstöresurssien tuhlaaminen.

   Jäsenvaltio voi katsoa sen harkintavallan rajoissa, joka sillä on kansanterveyden suojelun tasosta päättämiseksi ja sosiaaliturvajärjestelmänsä järjestämiseksi, että vapaaehtoisyhteenliittymiin turvautuminen vastaa sairaankuljetuspalvelun sosiaalista päämäärää ja on omiaan myötävaikuttamaan kyseiseen palveluun liittyvien kustannusten hallitsemiseen. Tältä osin edellytetään, etteivät vapaaehtoisyhteenliittymät tässä yhteydessä toimiessaan pyri muihin kuin edellä mainittuihin tavoitteisiin, saa voittoa tarjoamistaan palveluista ‐ lukuun ottamatta niiden tarjoamiseksi välttämättömien muuttuvien, kiinteiden ja pitkävaikutteisten kustannusten korvaamista ‐, eivätkä hanki minkäänlaista voittoa jäsenilleen.

   Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä kaikki edellytetyt arvioinnit sen selvittämiseksi, myötävaikuttaako sopimus ja tarvittaessa puitejärjestely, sellaisina kuin niitä säännellään sovellettavalla lainsäädännöllä, todella sosiaaliseen päämäärään sekä yhteisvastuullisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen.

   (ks. 56, 61, 62, 64, 66 ja 67 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)

4.  Kun jäsenvaltio sallii sen, että viranomaiset turvautuvat suoraan vapaaehtoisyhteenliittymiin tiettyjen tehtävien hoitamiseksi, viranomaisen, joka aikoo tehdä sopimuksia tällaisten yhteenliittymien kanssa, velvollisuutena ei unionin oikeuden perusteella ole vertailla etukäteen eri yhteenliittymien tarjouksia.

   Julkistamista koskevan vaatimuksen puuttuminen merkitsee nimittäin sitä, että viranomaisten, jotka edellä mainittujen edellytysten täyttyessä turvautuvat vapaaehtoisyhteenliittymiin, velvollisuutena ei unionin oikeuden perusteella ole vertailla vapaaehtoiselimiä keskenään.

   Vapaaehtoisyhteenliittymiin turvautumisen sääntöjenmukaisuus edellyttää kuitenkin muun muassa sitä, että niihin turvautuminen myötävaikuttaa tosiasiallisesti taloudellisuuden tavoitteen toteutumiseen. Kyseisen turvautumisen täytäntöönpanoa koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä, sellaisina kuin ne on vahvistettu kyseisten yhteenliittymien kanssa tehdyissä sopimuksissa sekä mahdollisessa puitejärjestelyssä, on näin ollen myös myötävaikutettava tämän tavoitteen toteutumiseen. Lisäksi on niin, että oikeuden väärinkäytön kieltoa koskevaa yleistä periaatetta sovelletaan vapaaehtoisyhteenliittymille aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen.

   (ks. 70‐72 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

5.  Kun jäsenvaltio, joka sallii sen, että viranomaiset turvautuvat tiettyjen tehtävien hoitamiseksi suoraan vapaaehtoisyhteenliittymiin, antaa kyseisten yhteenliittymien harjoittaa tiettyä kaupallista toimintaa, kyseisen jäsenvaltion on vahvistettava rajat, joiden puitteissa tätä toimintaa voidaan harjoittaa. Näillä rajoilla on kuitenkin varmistettava se, että kyseinen kaupallinen toiminta on vähäistä, kun otetaan huomioon tällaisten yhteenliittymien toiminta kokonaisuudessaan, ja että se tukee niiden vapaaehtoistoimintaa.

   On kansallisen lainsäätäjän, joka on antanut näille yhteenliittymille mahdollisuuden harjoittaa kaupallista toimintaa markkinoilla, tehtävänä päättää, onko suotavaa, että tätä toimintaa rajataan vahvistamalla numeerinen raja-arvo tai sitä muulla tavoin kuvailemalla.

   (ks. 76 ja 79 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)