Asia C‑662/13

Surgicare – Unidades de Saúde SA

vastaan

Fazenda Pública

(Supremo Tribunal Administrativon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Väärinkäyttöä merkitsevät liiketoimet — Kansallinen vero-oikeus — Erityinen kansallinen menettely, jota sovelletaan epäiltäessä väärinkäytöksiä verotuksen alalla — Tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neuvième chambre) 12.2.2015

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Ennakkoratkaisupyyntö, jossa ei täsmällisesti yksilöidä niitä unionin oikeuden säännöksiä, joiden tulkitseminen on tarpeen – Unionin tuomioistuimen mahdollisuus yksilöidä mainitut säännökset

   (SEUT 267 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä – Ennakkoratkaisukysymyksiin annettavan vastauksen tarpeellisuuden perusteena olevien syiden täsmentäminen

   (SEUT 267 artikla)

3. Ennakkoratkaisukysymykset – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen ratione temporis

   (SEUT 267 artikla)

4. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Kansallinen lainsäädäntö, jolla kielletään arvonlisäveron vähentäminen, kun kyse on veropetoksesta tai väärinkäytöstä – Kilpailun vääristymisen ja veropetosten estämiseen liittyvät toimenpiteet – Kyseistä alaa koskevan unionin sääntelyn puuttuminen – Kansallisen oikeuden soveltaminen – Erityinen kansallinen menettely, jota sovelletaan epäiltäessä väärinkäyttöä verotuksen alalla – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden noudattaminen – Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 273 ja 342 artikla)

1.  Silloin, kun ennakkoratkaisupyynnössä ei mainita tulkittavaksi pyydettyjä unionin oikeuden säännöksiä, unionin tuomioistuimen asiana on poimia ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perusteluista ne unionin oikeuden määräykset ja säännökset, joita oikeusriidan kohteen perusteella on tarpeen tulkita.

   (ks. 17 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 21 ja 22 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 22 kohta)

4.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettua direktiiviä 2006/112 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pakolliselle kansalliselle ennakkomenettelylle, jota sovelletaan, kun veroviranomaiset epäilevät väärinkäyttöä, jos kyseistä menettelyä koskevat säännöt eivät ole epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäisiä tilanteita, eivätkä sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Se ei siis ole esteenä sellaiselle ennakkomenettelylle, joka on yhtäältä edullinen sen henkilön kannalta katsoen, jonka epäillään syyllistyneen väärinkäytökseen, ja jolla pyritään takaamaan tiettyjen perusoikeuksien, muun muassa oikeuden tulla kuulluksi, noudattaminen ja joka toisaalta ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetun mahdollisten veropetosten, veronkierron ja muiden väärinkäytösten estämistä koskevan tavoitteen vastainen.

   (ks. 26, 29, 32 ja 34 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑662/13

Surgicare – Unidades de Saúde SA

vastaan

Fazenda Pública

(Supremo Tribunal Administrativon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Väärinkäyttöä merkitsevät liiketoimet — Kansallinen vero-oikeus — Erityinen kansallinen menettely, jota sovelletaan epäiltäessä väärinkäytöksiä verotuksen alalla — Tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neuvième chambre) 12.2.2015

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — Ennakkoratkaisupyyntö, jossa ei täsmällisesti yksilöidä niitä unionin oikeuden säännöksiä, joiden tulkitseminen on tarpeen — Unionin tuomioistuimen mahdollisuus yksilöidä mainitut säännökset

   (SEUT 267 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä — Ennakkoratkaisukysymyksiin annettavan vastauksen tarpeellisuuden perusteena olevien syiden täsmentäminen

   (SEUT 267 artikla)

3. Ennakkoratkaisukysymykset — Kansallisen tuomioistuimen toimivalta — Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen ratione temporis

   (SEUT 267 artikla)

4. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Kansallinen lainsäädäntö, jolla kielletään arvonlisäveron vähentäminen, kun kyse on veropetoksesta tai väärinkäytöstä — Kilpailun vääristymisen ja veropetosten estämiseen liittyvät toimenpiteet — Kyseistä alaa koskevan unionin sääntelyn puuttuminen — Kansallisen oikeuden soveltaminen — Erityinen kansallinen menettely, jota sovelletaan epäiltäessä väärinkäyttöä verotuksen alalla — Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden noudattaminen — Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta

   (Neuvoston direktiivin 2006/112 273 ja 342 artikla)

1.  Silloin, kun ennakkoratkaisupyynnössä ei mainita tulkittavaksi pyydettyjä unionin oikeuden säännöksiä, unionin tuomioistuimen asiana on poimia ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perusteluista ne unionin oikeuden määräykset ja säännökset, joita oikeusriidan kohteen perusteella on tarpeen tulkita.

   (ks. 17 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 21 ja 22 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 22 kohta)

4.  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettua direktiiviä 2006/112 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pakolliselle kansalliselle ennakkomenettelylle, jota sovelletaan, kun veroviranomaiset epäilevät väärinkäyttöä, jos kyseistä menettelyä koskevat säännöt eivät ole epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäisiä tilanteita, eivätkä sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Se ei siis ole esteenä sellaiselle ennakkomenettelylle, joka on yhtäältä edullinen sen henkilön kannalta katsoen, jonka epäillään syyllistyneen väärinkäytökseen, ja jolla pyritään takaamaan tiettyjen perusoikeuksien, muun muassa oikeuden tulla kuulluksi, noudattaminen ja joka toisaalta ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetun mahdollisten veropetosten, veronkierron ja muiden väärinkäytösten estämistä koskevan tavoitteen vastainen.

   (ks. 26, 29, 32 ja 34 kohta sekä tuomiolauselma)