Asia C‑657/13

Verder LabTec GmbH & Co. KG

vastaan

Finanzamt Hilden

(Finanzgericht Düsseldorfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Verotus — Sijoittautumisvapaus — SEUT 49 artikla — Rajoitukset — Piileviin arvonnousuihin kohdistuvan veron jaksotettu kantaminen — Jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttäminen — Oikeasuhteisuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.5.2015

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Tutkittavaksi ottaminen — Rajat — Hypoteettiset kysymykset

   (SEUT 267 artikla)

2. Sijoittautumisvapaus — Perussopimuksen määräykset — Soveltamisala

   (SEUT 49 artikla)

3. Sijoittautumisvapaus — Rajoitukset — Verolainsäädäntö — Asianomaisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan yhtiön hyödykkeiden siirto toiseen jäsenvaltioon — Kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään näistä hyödykkeistä syntyneiden piilevien arvonnousujen tulouttamisesta ja niihin kohdistuvan veron kantamisen jaksottamisesta kymmenelle vuodelle, ei voida hyväksyä — Oikeuttaminen — Jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttäminen — Edellytys — Oikeasuhteisuus

   (SEUT 49 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 29 ja 30 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 32–35 kohta)

3.  SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä jäsenvaltion verolainsäädännölle, jossa säädetään, että kun kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan yhtiön hyödykkeitä siirretään sen toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella näistä hyödykkeistä syntyneet piilevät arvonnousut on tuloutettava, näitä piileviä arvonnousuja on verotettava ja niihin kohdistuvan veron kantaminen on jaksotettava kymmenelle vuodelle.

   Tällaista verolainsäädäntöä tosin on pidettävä SEUT 49 artiklassa tarkoitettuna sijoittautumisvapauden rajoituksena siltä osin kuin mainittujen piilevien arvonnousujen tulouttamista ja verottamista ei tapahdu toteutettaessa samanlainen siirto jäsenvaltion alueella, sillä näitä piileviä arvonnousuja verotetaan vasta, kun ne ovat tosiasiallisesti realisoituneet.

   Tämä rajoitus voidaan kuitenkin objektiivisesti oikeuttaa unionin oikeudessa tunnustetuilla yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä. Mainittu verolainsäädäntö on nimittäin omiaan takaamaan kyseisten jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttämisen, kun otetaan huomioon se, että se koskee tilanteita, joissa siirretään muun kuin asianomaisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan hyödykkeitä, joista saadut tulot on vapautettu verosta asianomaisessa jäsenvaltiossa.

   Näiden siirrettyjen hyödykkeiden piilevien arvonnousujen, jotka ovat syntyneet ennen kyseistä siirtoa asianomaisen jäsenvaltion verotusvallan piirissä, tulouttamisella ja verottamisella on siten tarkoitus taata näiden realisoitumattomien ja kyseisen jäsenvaltion verotusvallan piirissä syntyneiden arvonnousujen verotus. Mainituista hyödykkeistä tällaisen siirron jälkeen syntyneiden tulojen verotus kuuluu sen toisen jäsenvaltion toimivaltaan, jonka alueella tämä kiinteä toimipaikka sijaitsee.

   Piileviin arvonnousuihin kohdistuvan veron kymmenelle vuodelle jaksotettua kantamista välittömän kantamisen sijaan on pidettävä oikeasuhteisena toimenpiteenä jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttämistä koskevan tavoitteen toteuttamiseksi.

   (ks. 37, 39, 40, 46, 47 ja 51–53 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑657/13

Verder LabTec GmbH & Co. KG

vastaan

Finanzamt Hilden

(Finanzgericht Düsseldorfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Verotus — Sijoittautumisvapaus — SEUT 49 artikla — Rajoitukset — Piileviin arvonnousuihin kohdistuvan veron jaksotettu kantaminen — Jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttäminen — Oikeasuhteisuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.5.2015

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Rajat – Hypoteettiset kysymykset

   (SEUT 267 artikla)

2. Sijoittautumisvapaus – Perussopimuksen määräykset – Soveltamisala

   (SEUT 49 artikla)

3. Sijoittautumisvapaus – Rajoitukset – Verolainsäädäntö – Asianomaisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan yhtiön hyödykkeiden siirto toiseen jäsenvaltioon – Kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään näistä hyödykkeistä syntyneiden piilevien arvonnousujen tulouttamisesta ja niihin kohdistuvan veron kantamisen jaksottamisesta kymmenelle vuodelle, ei voida hyväksyä – Oikeuttaminen – Jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttäminen – Edellytys – Oikeasuhteisuus

   (SEUT 49 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 29 ja 30 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 32–35 kohta)

3.  SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä jäsenvaltion verolainsäädännölle, jossa säädetään, että kun kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan yhtiön hyödykkeitä siirretään sen toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella näistä hyödykkeistä syntyneet piilevät arvonnousut on tuloutettava, näitä piileviä arvonnousuja on verotettava ja niihin kohdistuvan veron kantaminen on jaksotettava kymmenelle vuodelle.

   Tällaista verolainsäädäntöä tosin on pidettävä SEUT 49 artiklassa tarkoitettuna sijoittautumisvapauden rajoituksena siltä osin kuin mainittujen piilevien arvonnousujen tulouttamista ja verottamista ei tapahdu toteutettaessa samanlainen siirto jäsenvaltion alueella, sillä näitä piileviä arvonnousuja verotetaan vasta, kun ne ovat tosiasiallisesti realisoituneet.

   Tämä rajoitus voidaan kuitenkin objektiivisesti oikeuttaa unionin oikeudessa tunnustetuilla yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä. Mainittu verolainsäädäntö on nimittäin omiaan takaamaan kyseisten jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttämisen, kun otetaan huomioon se, että se koskee tilanteita, joissa siirretään muun kuin asianomaisen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan hyödykkeitä, joista saadut tulot on vapautettu verosta asianomaisessa jäsenvaltiossa.

   Näiden siirrettyjen hyödykkeiden piilevien arvonnousujen, jotka ovat syntyneet ennen kyseistä siirtoa asianomaisen jäsenvaltion verotusvallan piirissä, tulouttamisella ja verottamisella on siten tarkoitus taata näiden realisoitumattomien ja kyseisen jäsenvaltion verotusvallan piirissä syntyneiden arvonnousujen verotus. Mainituista hyödykkeistä tällaisen siirron jälkeen syntyneiden tulojen verotus kuuluu sen toisen jäsenvaltion toimivaltaan, jonka alueella tämä kiinteä toimipaikka sijaitsee.

   Piileviin arvonnousuihin kohdistuvan veron kymmenelle vuodelle jaksotettua kantamista välittömän kantamisen sijaan on pidettävä oikeasuhteisena toimenpiteenä jäsenvaltioiden välisen verotusvallan jaon säilyttämistä koskevan tavoitteen toteuttamiseksi.

   (ks. 37, 39, 40, 46, 47 ja 51–53 kohta sekä tuomiolauselma)