Asia C-603/13 P

Galp Energía España SA ym.

vastaan

Euroopan komissio

”Muutoksenhaku — EY 81 artikla — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Espanjan tiebitumimarkkinat — Markkinoiden jakaminen ja hintojen yhteensovittaminen — Oikeudenkäynnin kohtuuton kesto unionin yleisessä tuomioistuimessa — SEUT 261 artikla — Asetus (EY) N:o 1/2003 — 31 artikla — Täysi harkintavalta — SEUT 264 artikla — Komission päätöksen kumoaminen osittain tai kokonaan”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 21.1.2016

1. Muutoksenhaku — Valitusperusteet — Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen — Valitusperuste, joka ei ole täsmällinen — Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohta)

2. Muutoksenhaku — Valitusperusteet — Tosiseikkojen ja selvitysaineiston virheellinen arviointi — Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

   (SEUT 256 artiklan 1 kohdan toinen alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

3. Tuomioistuinmenettely — Oikeudenkäynnin kesto unionin yleisessä tuomioistuimessa — Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto — Kilpailusääntöjen rikkomista koskeva oikeusriita — Kohtuullista käsittelyaikaa koskevan vaatimuksen noudattamatta jättäminen — Seuraukset — Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu, josta määrätään seuraamus vahingonkorvauskanteen yhteydessä — Kumoamiskanteesta riippumaton kanne — Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen loukkaamisen arviointiperusteet

   (SEUT 256 artiklan 1 kohta, SEUT 268 artikla ja SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

4. Kumoamiskanne — Täysi harkintavalta — Ulottuvuus — Huomioon otettavat seikat — Riidanalaista päätöstä edeltävät ja sen jälkeiset seikat — Seikat, jotka on esitetty hallinnollisen menettelyn yhteydessä tai ensimmäistä kertaa kumoamiskanteen yhteydessä, kuuluvat huomioon otettaviin seikkoihin

   (SEUT 101, SEUT 102, SEUT 261 ja SEUT 263 artikla)

5. Kilpailu — Sakot — Sakkojen määrä — Tuomioistuinvalvonta — Täysi harkintavalta — Laillisuusvalvonta — Ulottuvuus ja rajat — Täysi harkintavalta, joka on tiukasti rajattu määrätyn sakon määrän määrittämiseen

   (SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 31 artikla)

6. Kumoamiskanne — Kumoamistuomio — Ulottuvuus — Sellaisen komission päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan, jolla kartellikokonaisuus luonnehditaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi ja jolla määrätään sakko siitä riippumatta, että kantajana oleva yritys on vastuussa vain osasta kilpailua rajoittavaa käyttäytymistä, ei voida hyväksyä

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 264 artiklan ensimmäinen kohta)

7. Kilpailu — Sakot — Sakkojen määrä — Sakkojen suuruuden määrittäminen — Komission harkintavalta — Tuomioistuinvalvonta — Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta — Ulottuvuus — Määrätyn sakon määrän määrittäminen — Arviointiperusteet — Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto — Perusteluvelvollisuutta, oikeasuhteisuutta, rangaistusten yksilökohtaista määräämistä ja yhdenvertaista kohtelua koskevien periaatteiden noudattaminen

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta ja 31 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäinen kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (43 ja 44 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 46 kohta)

3.  Siitä, että unionin tuomioistuimet loukkaavat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan mukaista velvollisuuttaan ratkaista niiden käsiteltäväksi saatetut asiat kohtuullisessa ajassa, on määrättävä seuraamus unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun vahingonkorvauskanteen yhteydessä, koska tällainen kanne merkitsee tehokasta korjauskeinoa.

   Tästä seuraa, että vaatimusta, jolla pyritään saamaan korvausta siitä aiheutuneesta vahingosta, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole antanut tuomiota kohtuullisessa ajassa, ei voida saattaa suoraan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi valituksen yhteydessä, vaan se on esitettävä erillisenä unionin yleisessä tuomioistuimessa. Kun on ilmeistä – ilman, että asianosaisten olisi tarpeen toimittaa tältä osin lisätodisteita –, että unionin yleinen tuomioistuin on laiminlyönyt tarpeeksi selvästi velvollisuutensa ratkaista asia kohtuullisessa ajassa, unionin tuomioistuin voi kuitenkin todeta tällaisen laiminlyönnin valituksen yhteydessä.

   Mainittua periaatetta on todettava loukatun siinä tapauksessa, ettei unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn kestoa, joka on lähes viisi vuotta ja yhdeksän kuukautta erityisesti siten, että kirjallisen käsittelyn päättymisen ja istunnon välillä on kulunut neljä vuotta ja yksi kuukausi ilman, että asiassa olisi jätetty mitään oikeudenkäyntiasiakirjoja, voida selittää asian luonteella eikä monitahoisuudella eikä myöskään asian taustalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kantajien velvollisuutta nostaa vahingonkorvauskanne unionin yleisessä tuomioistuimessa. Tilanne on erityisesti tällainen silloin, kun valituksenalaisesta tuomiosta ja asianosaisten toimittamista todisteista ei ilmene, että kyseinen toimimattomuusjakso olisi ollut objektiivisesti perustelua tai että kantajat olisivat myötävaikuttaneet siihen.

   (ks. 55–59 kohta)

4.  SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyvien komission päätösten tuomioistuinvalvontaa koskeva järjestelmä koostuu SEUT 263 artiklassa vahvistetusta toimielinten toimien laillisuusvalvonnasta, jota voidaan SEUT 261 artiklan mukaisesti täydentää kantajien pyynnöstä sillä, että unionin yleinen tuomioistuin käyttää täyttä harkintavaltaansa komission kyseisellä alalla määräämien seuraamusten osalta.

   SEUT 263 artiklassa määrätty laillisuusvalvonta ulottuu tässä yhteydessä kaikkiin niihin seikkoihin, joka sisältyvät SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyviin komission päätöksiin, joiden osalta unionin yleinen tuomioistuin suorittaa oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevan perinpohjaisen valvonnan kantajien esittämien kanneperusteiden valossa ja ottamalla huomioon kaikki kantajien esittämät seikat riippumatta siitä, ovatko ne tehtyä päätöstä edeltäviä vai sen jälkeisiä seikkoja ja onko ne esitetty aikaisemmin hallinnollisessa menettelyssä vai ensimmäistä kertaa unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan kanteen yhteydessä, jos näillä viimeksi mainituilla seikoilla on merkitystä komission päätöksen laillisuusvalvonnan kannalta.

   (ks. 71 ja 72 kohta)

5.  SEUT 263 artiklassa määrätystä laillisuusvalvonnasta poiketen kyseisen täyden harkintavallan ulottuvuus on tiukasti rajattu sakon määrän määrittämiseen. Unionin tuomioistuimilla asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan nojalla oleva täysi harkintavalta koskee pelkästään sen komission määräämästä sakosta tekemää arviointia, eivätkä sen piiriin kuulu niiden seikkojen muuttaminen, jotka muodostavat komission unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa päätöksessä laillisesti toteaman kilpailusääntöjen rikkomisen.

   Unionin yleinen tuomioistuin tekee oikeudellisen virheen, kun se toteaa siitä huolimatta, että se toteaa yhtäältä, ettei komissio ole osoittanut, että yritykset, joiden väitetään osallistuneen kilpailusääntöjen vastaiseen kartelliin, ovat osallistuneet korvausmekanismiin, jolla on tarkoitus korjata tapahtuneet poikkeamiset markkinoiden ja asiakkaiden jakamista koskevista sopimuksista, ja valvontajärjestelmään, jolla valvotaan markkinoiden ja asiakkaiden jakamisesta tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoa, vaihtamalla tietoja myyntien määristä, ja toisaalta, ettei komission päätös perustu mihinkään muuhun perusteluun kuin kyseisten yritysten osallistumiseen näihin kahteen kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijään, kuitenkin täyden harkintavaltansa nojalla, että kyseiset yritykset ovat olleet tietoisia kartellin muiden jäsenten osallistumisesta korvausmekanismiin mutta myös että ne saattoivat ennakoida muiden jäsenten osallistuvan valvontajärjestelmään, siten, että niiden voidaan katsoa olevan tästä vastuussa SEUT 101 artiklan nojalla ja että unionin yleisen tuomioistuimen on otettava tämä huomioon sakon määrää vahvistettaessa.

   (ks. 76–79 kohta)

6.  Unionin yleisen tuomioistuimen toteamus näytön puuttumisesta siitä, että tietyt yritykset ovat osallistuneet täysimääräisesti kilpailusääntöjen rikkomiseen, ei voi SEUT 264 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan johtaa sen päätöksen kumoamiseen kokonaisuudessaan, jossa niiden on todettu syyllistyneen rikkomiseen, koska kyseiset seikat ovat asianomaisen rikkomisen kannalta liitännäisiä osatekijöitä. Se, että komissio ei ole näyttänyt toteen tällaista mainittujen yritysten osallistumista, ei näet muuta sen tekemän päätöksen olennaista sisältöä, koska komission toteama yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen muodostuu olennaisesti kahdesta pääasiallisesta rikkomiskokonaisuudesta eli markkinoiden jakamisesta ja hintojen yhteensovittamisesta.

   (ks. 86 kohta)

7.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 87–90 kohta)