Asia C‑502/13

Euroopan komissio

vastaan

Luxemburgin suurherttuakunta

”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Verotus — Arvonlisävero — Alennetun verokannan soveltaminen — Digitaalisten ja sähköisten kirjojen luovuttaminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 5.3.2015

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin – Alennetun verokannan soveltamista digitaalisten ja sähköisten kirjojen luovuttamiseen ei voida hyväksyä

   (Neuvoston asetuksen N:o 282/2011 7 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/88, 14 artiklan 1 kohta, 96 ja 97 artikla, 98 artiklan 2 kohdan toinen alakohta, 99, 110 ja 114 artikla sekä liitteessä III olevat 6 ja 9 kohta)

2. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Direktiivistä johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättäminen – Puolustautumiskeinot – Direktiivin lainmukaisuuden kyseenalaistaminen – Tutkimatta jättäminen – Rajat – Mitätön toimi

   (SEUT 258, SEUT 259, SEUT 263 ja SEUT 265 artikla)

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioiden oikeus soveltaa alennettua verokantaa tilapäisesti – Alennetun 3 prosentin verokannan soveltamista digitaalisten ja sähköisten kirjojen luovuttamiseen ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/88, 98 artiklan 2 kohta ja 110 artikla)

1.  Jäsenvaltio ei noudata yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/88, 96–99, 110 ja 114 artiklan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteiden II ja III sekä direktiivin 2006/112 täytäntöönpanotoimenpiteistä annetun asetuksen N:o 282/2011 kanssa, mukaisia velvoitteitaan, jos se soveltaa alennettua 3 prosentin arvonlisäverokantaa digitaalisten tai sähköisten kirjojen luovuttamiseen.

   Direktiivin 2006/112 liitteessä III olevasta 6 kohdasta ilmenee nimittäin, että alennettua arvonlisäverokantaa voidaan soveltaa liiketoimeen, jossa luovutetaan fyysisellä alustalla oleva kirja. Vaikka on totta, että sähkökirjan lukeminen edellyttää esimerkiksi tietokoneen kaltaista fyysistä alustaa, tällainen alusta ei kuitenkaan sisälly sähkökirjojen luovuttamiseen. Lisäksi on mainittava, että kuten mainitun direktiivin 98 artiklan 2 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee, unionin lainsäätäjä on päättänyt poistaa mahdollisuuden soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa sähköisesti suoritettaviin palveluihin. Sähkökirjojen luovuttaminen on kuitenkin tällainen palvelu, koska sitä ei voida pitää viimeksi kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tavaroiden luovutuksena siitä syystä, ettei sähkökirjaa voida pitää aineellisena omaisuutena. Sähkökirjojen luovuttaminen myös vastaa asetuksen N:o 282/2011 7 artiklan 1 kohdan mukaista sähköisen palvelun määritelmää. Lisäksi on todettava, ettei tällainen luovuttaminen kuulu direktiivin 2006/112 liitteessä III olevan 9 kohdan, joka koskee kirjailijoiden, säveltäjien ja esiintyvien taiteilijoiden tarjoamia palveluja ja näille kuuluvia tekijänpalkkioita, soveltamisalaan.

   Verotuksen neutraalisuuden periaate ei saata tällaista tulkintaa kyseenalaiseksi, koska kyseinen periaate ei mahdollista alennetun arvonlisäverokannan soveltamisalan laajentamista yksiselitteisen säännöksen puuttuessa. Direktiivin 2006/112 liitteessä III oleva 6 kohta ei ole säännös, jolla yksiselitteisesti laajennettaisiin alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamisalaa sähkökirjojen luovuttamiseen. Sen sijaan on niin, etteivät tällaiset luovutukset kuulu kyseisen säännöksen soveltamisalaan.

   (ks. 35, 36, 40–43, 50, 51, 61 ja 71 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 56 ja 57 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 66 ja 67 kohta)

Asia C‑502/13

Euroopan komissio

vastaan

Luxemburgin suurherttuakunta

”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Verotus — Arvonlisävero — Alennetun verokannan soveltaminen — Digitaalisten ja sähköisten kirjojen luovuttaminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 5.3.2015

1. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Jäsenvaltioiden mahdollisuus soveltaa alennettua verokantaa tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin — Alennetun verokannan soveltamista digitaalisten ja sähköisten kirjojen luovuttamiseen ei voida hyväksyä

   (Neuvoston asetuksen N:o 282/2011 7 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/88, 14 artiklan 1 kohta, 96 ja 97 artikla, 98 artiklan 2 kohdan toinen alakohta, 99, 110 ja 114 artikla sekä liitteessä III olevat 6 ja 9 kohta)

2. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne — Direktiivistä johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättäminen — Puolustautumiskeinot — Direktiivin lainmukaisuuden kyseenalaistaminen — Tutkimatta jättäminen — Rajat — Mitätön toimi

   (SEUT 258, SEUT 259, SEUT 263 ja SEUT 265 artikla)

3. Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Jäsenvaltioiden oikeus soveltaa alennettua verokantaa tilapäisesti — Alennetun 3 prosentin verokannan soveltamista digitaalisten ja sähköisten kirjojen luovuttamiseen ei voida hyväksyä

   (Neuvoston direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/88, 98 artiklan 2 kohta ja 110 artikla)

1.  Jäsenvaltio ei noudata yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2010/88, 96–99, 110 ja 114 artiklan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteiden II ja III sekä direktiivin 2006/112 täytäntöönpanotoimenpiteistä annetun asetuksen N:o 282/2011 kanssa, mukaisia velvoitteitaan, jos se soveltaa alennettua 3 prosentin arvonlisäverokantaa digitaalisten tai sähköisten kirjojen luovuttamiseen.

   Direktiivin 2006/112 liitteessä III olevasta 6 kohdasta ilmenee nimittäin, että alennettua arvonlisäverokantaa voidaan soveltaa liiketoimeen, jossa luovutetaan fyysisellä alustalla oleva kirja. Vaikka on totta, että sähkökirjan lukeminen edellyttää esimerkiksi tietokoneen kaltaista fyysistä alustaa, tällainen alusta ei kuitenkaan sisälly sähkökirjojen luovuttamiseen. Lisäksi on mainittava, että kuten mainitun direktiivin 98 artiklan 2 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee, unionin lainsäätäjä on päättänyt poistaa mahdollisuuden soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa sähköisesti suoritettaviin palveluihin. Sähkökirjojen luovuttaminen on kuitenkin tällainen palvelu, koska sitä ei voida pitää viimeksi kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tavaroiden luovutuksena siitä syystä, ettei sähkökirjaa voida pitää aineellisena omaisuutena. Sähkökirjojen luovuttaminen myös vastaa asetuksen N:o 282/2011 7 artiklan 1 kohdan mukaista sähköisen palvelun määritelmää. Lisäksi on todettava, ettei tällainen luovuttaminen kuulu direktiivin 2006/112 liitteessä III olevan 9 kohdan, joka koskee kirjailijoiden, säveltäjien ja esiintyvien taiteilijoiden tarjoamia palveluja ja näille kuuluvia tekijänpalkkioita, soveltamisalaan.

   Verotuksen neutraalisuuden periaate ei saata tällaista tulkintaa kyseenalaiseksi, koska kyseinen periaate ei mahdollista alennetun arvonlisäverokannan soveltamisalan laajentamista yksiselitteisen säännöksen puuttuessa. Direktiivin 2006/112 liitteessä III oleva 6 kohta ei ole säännös, jolla yksiselitteisesti laajennettaisiin alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamisalaa sähkökirjojen luovuttamiseen. Sen sijaan on niin, etteivät tällaiset luovutukset kuulu kyseisen säännöksen soveltamisalaan.

   (ks. 35, 36, 40–43, 50, 51, 61 ja 71 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 56 ja 57 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 66 ja 67 kohta)