Asia C‑322/13

Ulrike Elfriede Grauel Rüffer

vastaan

Katerina Pokorná

(Landesgericht Bozenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Unionin kansalaisuus — Syrjintäkiellon periaate — Siviilioikeudenkäynneissä noudatettava kieliä koskeva järjestely”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.3.2014

1. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Kielto – Soveltamisala – Siviilioikeudenkäynneissä noudatettava kieliä koskeva järjestely kuuluu soveltamisalaan

   (SEUT 18 ja SEUT 21 artikla)

2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Kansallinen lainsäädäntö, joka koskee kieliä koskevaa järjestelyä, jota sovelletaan jäsenvaltion sellaisissa tuomioistuimissa vireille saatettuihin siviilioikeudenkäynteihin, jotka sijaitsevat kyseisen valtion tietyllä maantieteellisellä alueella – Syrjintä muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin nähden – Kielto

   (SEUT 18 ja SEUT 21 artikla)

1.  Kansallisessa lainsäädännössä säädetty oikeus saada oikeudenkäyntikieleksi muu kuin kyseisen jäsenvaltion pääkieli kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan ja sitä sovelletaan kaikkiin asianomaisella maantieteellisellä alueella käytäviin oikeudenkäynteihin, mukaan lukien siviilioikeudenkäynteihin.

   (ks. 19 ja 20 kohta)

2.  SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa annetaan oikeus käyttää tietyn jäsenvaltion sellaisissa tuomioistuimissa vireille saatetuissa siviiliasioissa, jotka sijaitsevat kyseisen valtion tietyllä maantieteellisellä alueella, muuta kieltä kuin kyseisen valtion virallista kieltä ainoastaan kyseisen valtion kansalaisille, jotka asuvat mainitulla alueella.

   Muussa tapauksessa jäsenvaltion kansalainen, joka käyttää muuta kieltä kuin sen jäsenvaltion kieltä, jonka tuomioistuimissa asia on saatettu vireille, joka liikkuu ja oleskelee kyseisellä maantieteellisellä alueella, olisi epäedullisemmassa asemassa verrattuna viimeksi mainitun jäsenvaltion kansalaiseen, joka kuitenkin käyttää toisen jäsenvaltion kieltä, jota myös mainitulla alueella käytetään, tilanteessa, jossa viimeksi mainittu kansalainen asuu kyseisellä alueella ja jossa hänellä on oikeus siellä sijaitsevissa tuomioistuimissa vireille pannuissa siviiliasioissa käyttää kyseisen muun jäsenvaltion virallista kieltä.

   Tällainen lainsäädäntö voi olla perusteltu ainoastaan, jos se perustuu objektiivisiin ja kyseessä olevien henkilöiden kansalaisuudesta riippumattomiin syihin, jotka ovat oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään. Näin ei yhtäältä ole silloin, kun kyseisen maantieteellisen alueen tuomioistuimet pystyvät vaivatta käymään oikeudenkäyntimenettelyjä molemmilla kielillä ja kun toisaalta pelkästään taloudellisia syitä ei voida pitää yleisen edun mukaisina pakottavina syinä, joiden vuoksi perussopimuksessa taatun perusvapauden rajoittaminen voisi olla perusteltua.

   (ks. 21 ja 23–27 kohta sekä tuomiolauselma)