Asia C‑171/13

Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen (Uwv)

vastaan

M. S. Demirci ym.

(Centrale Raad van Beroepin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — ETY–Turkki-assosiaatiosopimus — Siirtotyöläisten sosiaaliturva — Asumista koskevien edellytysten poistaminen — Kansallisen lainsäädännön perusteella myönnettävät täydentävät etuudet — Asumista koskeva edellytys — Soveltaminen entisiin turkkilaisiin työntekijöihin — Turkin kansalaiset, jotka ovat saaneet vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.1.2015

Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Assosiaationeuvoston päätös N:o 3/80 – Asumista koskevien edellytysten poistaminen – Kansallisen lainsäädännön perusteella myönnettävät täydentävät etuudet – Kansalliset oikeussäännöt, joilla nämä etuudet evätään etuudensaajilta, jotka eivät enää asu valtion alueella – Soveltaminen entisiin turkkilaisiin työntekijöihin, jotka ovat saaneet vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden – Näiden työntekijöiden kohtelu yksinomaan kyseisen valtion kansalaisina voidaan hyväksyä

ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 3/80 6 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 118/2005 ja asetuksella N:o 647/2005, 4 artiklan 2 a kohta)

Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta turkkilaisiin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä tehdyn ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 3/80 määräyksiä, tarkasteltuina myös assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 59 artiklan valossa, on tulkittava siten, etteivät jäsenvaltion kansalaiset, jotka ovat työskennelleet turkkilaisina työntekijöinä tämän jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla, voi vedota päätöksen N:o 3/80 6 artiklaan sillä perusteella, että he ovat säilyttäneet Turkin kansalaisuuden, vastustaakseen asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja saatettuna ajan tasalle asetuksella N:o 118/97 ja sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 647/2005, 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetun maksuihin perustumattoman erityisetuuden maksamiselle jäsenvaltion lainsäädännössä asetettua, asumista koskevaa vaatimusta.

Mikään ei näin ollen oikeuta sitä, ettei Turkin kansalaista, johon sovellettavat oikeussäännöt muuttuvat välttämättä hetkellä, jolloin hän saa vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden, kohdeltaisi mainitussa jäsenvaltiossa tällaisen etuuden maksamisen osalta yksinomaan mainitun jäsenvaltion kansalaisena. Tätä on pidettävä hyväksyttävänä siitäkin syystä, että sellaisten jäsenvaltion kansalaisten vapauttaminen päätöksen N:o 3/80 perusteella täydentävän etuuden maksamiselle asetetusta asumista koskevasta edellytyksestä, jotka ovat saaneet jäsenvaltion kansalaisuuden tultuaan ensin maahan turkkilaisina työntekijöinä ja jotka ovat säilyttäneet Turkin kansalaisuuden, johtaisi kahdenlaiseen erilaiseen kohteluun, jota ei voida perustella. Yhtäältä tällaisia henkilöitä kohdeltaisiin näin suotuisammin kuin sellaisia turkkilaisia työntekijöitä, joilla ei ole vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuutta ja joilla ei enää sen jälkeen, kun he eivät tee työtä mainitun jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla, ole myöskään oleskeluoikeutta. Toisaalta tällaiset henkilöt olisivat suotuisammassa asemassa myös suhteessa vastaanottavan tai jonkin muun jäsenvaltion kansalaisiin, joihin kylläkin sovelletaan edullista järjestelmää niin oleskelun kuin vapaan liikkuvuudenkin osalta unionissa mutta joiden edellytetään asuvan vastaanottavassa jäsenvaltiossa täydentävän etuuden saamiseksi.

(ks. 57–59 ja 73 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑171/13

Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen (Uwv)

vastaan

M. S. Demirci ym.

(Centrale Raad van Beroepin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — ETY–Turkki-assosiaatiosopimus — Siirtotyöläisten sosiaaliturva — Asumista koskevien edellytysten poistaminen — Kansallisen lainsäädännön perusteella myönnettävät täydentävät etuudet — Asumista koskeva edellytys — Soveltaminen entisiin turkkilaisiin työntekijöihin — Turkin kansalaiset, jotka ovat saaneet vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.1.2015

Kansainväliset sopimukset — ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus — Siirtotyöläisten sosiaaliturva — Assosiaationeuvoston päätös N:o 3/80 — Asumista koskevien edellytysten poistaminen — Kansallisen lainsäädännön perusteella myönnettävät täydentävät etuudet — Kansalliset oikeussäännöt, joilla nämä etuudet evätään etuudensaajilta, jotka eivät enää asu valtion alueella — Soveltaminen entisiin turkkilaisiin työntekijöihin, jotka ovat saaneet vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden — Näiden työntekijöiden kohtelu yksinomaan kyseisen valtion kansalaisina voidaan hyväksyä

ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 3/80 6 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 118/2005 ja asetuksella N:o 647/2005, 4 artiklan 2 a kohta)

Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta turkkilaisiin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä tehdyn ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 3/80 määräyksiä, tarkasteltuina myös assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 59 artiklan valossa, on tulkittava siten, etteivät jäsenvaltion kansalaiset, jotka ovat työskennelleet turkkilaisina työntekijöinä tämän jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla, voi vedota päätöksen N:o 3/80 6 artiklaan sillä perusteella, että he ovat säilyttäneet Turkin kansalaisuuden, vastustaakseen asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja saatettuna ajan tasalle asetuksella N:o 118/97 ja sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 647/2005, 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetun maksuihin perustumattoman erityisetuuden maksamiselle jäsenvaltion lainsäädännössä asetettua, asumista koskevaa vaatimusta.

Mikään ei näin ollen oikeuta sitä, ettei Turkin kansalaista, johon sovellettavat oikeussäännöt muuttuvat välttämättä hetkellä, jolloin hän saa vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden, kohdeltaisi mainitussa jäsenvaltiossa tällaisen etuuden maksamisen osalta yksinomaan mainitun jäsenvaltion kansalaisena. Tätä on pidettävä hyväksyttävänä siitäkin syystä, että sellaisten jäsenvaltion kansalaisten vapauttaminen päätöksen N:o 3/80 perusteella täydentävän etuuden maksamiselle asetetusta asumista koskevasta edellytyksestä, jotka ovat saaneet jäsenvaltion kansalaisuuden tultuaan ensin maahan turkkilaisina työntekijöinä ja jotka ovat säilyttäneet Turkin kansalaisuuden, johtaisi kahdenlaiseen erilaiseen kohteluun, jota ei voida perustella. Yhtäältä tällaisia henkilöitä kohdeltaisiin näin suotuisammin kuin sellaisia turkkilaisia työntekijöitä, joilla ei ole vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuutta ja joilla ei enää sen jälkeen, kun he eivät tee työtä mainitun jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla, ole myöskään oleskeluoikeutta. Toisaalta tällaiset henkilöt olisivat suotuisammassa asemassa myös suhteessa vastaanottavan tai jonkin muun jäsenvaltion kansalaisiin, joihin kylläkin sovelletaan edullista järjestelmää niin oleskelun kuin vapaan liikkuvuudenkin osalta unionissa mutta joiden edellytetään asuvan vastaanottavassa jäsenvaltiossa täydentävän etuuden saamiseksi.

(ks. 57–59 ja 73 kohta sekä tuomiolauselma)