Asia C‑146/13

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan parlamentti

ja

Euroopan unionin neuvosto

”Kumoamiskanne — Tiiviimmän yhteistyön toteuttaminen — Yhtenäisen patenttisuojan luominen — Asetus (EU) N:o 1257/2012 — SEUT 118 artiklan ensimmäinen kohta — Oikeudellinen perusta — SEUT 291 artikla — Toimivallan delegointi Euroopan unionin ulkopuolisille elimille — Unionin oikeuden itsenäisyyttä ja yhtenäistä soveltamista koskevat periaatteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.5.2015

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet — Patenttioikeus — Vaikutukseltaan yhtenäinen eurooppapatentti — Asetus N:o 1257/2012 yhtenäisen vaikutuksen toteuttamisedellytysten vahvistamisesta — Kohde

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1257/2012 1 artiklan 2 kohta ja 2 artiklan b ja c alakohta)

2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet — Oikeudellisen perustan valinta — Kriteerit — Asetus N:o 1257/2012 yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä — Antaminen SEUT 118 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla — Hyväksyttävyys

   (SEUT 4 artikla ja SEUT 118 artiklan ensimmäinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1257/2012)

3. Kumoamiskanne — Kanneperusteet — Harkintavallan väärinkäyttö — Käsite

   (SEUT 263 artikla)

4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet — Asetukset — Täytäntöönpano jäsenvaltioissa — Velvollisuus panna unionin oikeudellisesti velvoittavat säädökset täytäntöön — Käsite — Eurooppapatenttien vuosimaksujen tason vahvistaminen asetuksella N:o 1257/2012, jotta Euroopan patenttivirasto voi suorittaa tehtäviä, joita yhtenäistä patenttia koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden on sille annettava, kuuluu kyseisen käsitteen soveltamisalaan — SEUT 291 artiklaa ei rikota sillä, että täytäntöönpanovaltaa annetaan kyseisille jäsenvaltioille eikä komissiolle tai neuvostolle

   (SEUT 291 artiklan 1 ja 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 2 kohta)

5. Euroopan unionin toimielimet — Toimivallan käyttö — Toimivallan delegoinnit — Euroopan patenttivirastolle tai yhtenäistä patenttia koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuville jäsenvaltioille ei ole delegoitu toimivaltaa

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1257/2012)

6. Kumoamiskanne — Unionin tuomioistuinten toimivalta — Kansainvälisen sopimuksen tai kansallisen toimen lainmukaisuuden tutkiminen ei kuulu kyseiseen toimivaltaan

   (SEUT 263 artikla)

7. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet — Asetukset — Välitön sovellettavuus — Jäsenvaltioille tunnustettu täytäntöönpanovalta — Hyväksyttävyys

   (SEUT 288 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1257/2012)

1.  Yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetulla asetuksella N:o 1257/2012 ei ole mitenkään tarkoitus osittainkaan säätää eurooppapatenttien myöntämisedellytyksistä, joita ei säännellä unionin oikeudessa vaan ainoastaan eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyssä yleissopimuksessa, eikä sillä myöskään integroida mainitussa yleissopimuksessa määrättyä eurooppapatenttien myöntämismenettelyä unionin oikeuteen.

   Asetuksen N:o 1257/2012 luokittelemisesta sen 1 artiklan 2 kohdassa ”eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen 142 artiklassa tarkoitetuksi erillissopimukseksi” seuraa sitä vastoin välttämättä, että tällä asetuksella vain yhtäältä vahvistetaan edellytykset, joilla Euroopan patenttiviraston aikaisemmin kyseisen yleissopimuksen määräysten mukaisesti myöntämälle eurooppapatentille voidaan sen haltijan pyynnöstä antaa yhtenäinen vaikutus, ja toisaalta määritetään tällainen yhtenäinen vaikutus.

   (ks. 30 ja 31 kohta)

2.  Unionin toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö.

   Yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetun asetuksen N:o 1257/2012, joka perustuu SEUT 118 artiklan ensimmäiseen kohtaan, tarkoituksesta on huomattava, että asetuksen tavoitteena on yhtenäisen patenttisuojan luominen, ja sen säännökset ilmentävät unionin lainsäätäjän tahtoa varmistaa yhdenmukainen suoja osallistuvien jäsenvaltioiden alueella. Tästä ilmenee, että kyseisellä asetuksella säädetty yhtenäinen patenttisuoja on omiaan ehkäisemään patenttisuojan eroja osallistuvissa jäsenvaltioissa, joten sillä pyritään SEUT 118 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun yhdenmukaiseen suojaan. Tästä seuraa, että mainittu määräys on asetuksen N:o 1257/2012 antamisen asianmukainen oikeudellinen perusta.

   Tässä yhteydessä on niin, että SEUT 118 artiklan ensimmäisessä kohdassa annetaan unionin lainsäätäjälle toimivalta säätää toimenpiteistä, joilla luodaan eurooppalaisia immateriaalioikeuslajeja immateriaalioikeuksien yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa. Tässä määräyksessä, joka sisällytettiin EUT-sopimukseen Lissabonin sopimuksella, viitataan nimenomaisesti sisämarkkinoiden, jotka kuuluvat SEUT 4 artiklan mukaisesti unionilla olevan jaetun toimivallan alaan, toteuttamiseen tai toimintaan. Lisäksi on katsottava SEUT 118 artiklaan sisältyvästä ilmauksesta ”unionissa”, että kun kyseisessä artiklassa annettua toimivaltaa käytetään tiiviimmän yhteistyön perusteella, täten luodun eurooppalaisen immateriaalioikeuslajin ja sen antaman yhdenmukaisen suojan ei ole oltava voimassa koko unionissa vaan ainoastaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden alueella.

   (ks. 39–41, 43, 44, 51 ja 52 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 56 kohta)

4.  Yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetun asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa eurooppapatenttien kansallisten vuosimaksujen tason ja niiden jako-osuuksien vahvistamisessa on kyse SEUT 291 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta unionin oikeuden oikeudellisesti velvoittavan säädöksen täytäntöönpanosta. Kyseisten vuosimaksujen määrällä nimittäin on välttämättä katettava kustannukset, jotka Euroopan patenttivirastolle aiheutuvat niiden lisätehtävien suorittamisesta, jotka osallistuvien jäsenvaltioiden olisi sille annettava eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen 143 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Nämä tehtävät liittyvät erottamattomasti asetuksella N:o 1257/2012 luodun yhtenäisen patenttisuojan toteuttamiseen.

   Ei myöskään voida väittää pätevästi, että asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano edellyttää yhdenmukaista täytäntöönpanoa ja että täytäntöönpanovallan antaminen osallistuville jäsenvaltioille rikkoo siis SEUT 291 artiklan 2 kohtaa. On nimittäin niin, että vaikka kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan osallistuvien jäsenvaltioiden on annettava Euroopan patenttivirastolle tehtäväksi eurooppapatentin vuosimaksujen keruu ja hallinnointi, mistään asetuksen säännöksestä ei ilmene, että vuosimaksujen määrän olisi oltava yhdenmukainen kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa. Asetuksen N:o 1257/2012 luokittelemisesta eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen 142 artiklassa tarkoitetuksi erillissopimukseksi ja siitä, että vuosimaksujen tason ja niiden jako-osuuksien vahvistaminen kuuluu Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston erityisvaliokunnalle, seuraa sitä paitsi välttämättä, että juuri osallistuvien jäsenvaltioiden eikä komission tai neuvoston on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan panemiseksi täytäntöön, koska unioni ei – toisin kuin jäsenvaltionsa – ole mainitun yleissopimuksen sopimuspuoli.

   (ks. 73–75, 78 ja 81–83 kohta)

5.  Unionin lainsäätäjä ei ole delegoinut yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuville jäsenvaltioille tai Euroopan patenttivirastolle täytäntöönpanovaltaa, joka kuuluisi sille itselleen unionin oikeuden nojalla, joten harkintavallan delegointia koskevassa oikeuskäytännössä esitettyjä periaatteita ei voida soveltaa.

   (ks. 84 ja 87 kohta)

6.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 101 ja 102 kohta)

7.  Asetuksen välitön sovellettavuus, josta SEUT 288 artiklan toisessa kohdassa määrätään, edellyttää, että se tulee voimaan ja sitä sovelletaan oikeussubjektien hyväksi tai rasitukseksi ilman toimenpiteitä sen siirtämiseksi kansalliseen oikeuteen, ellei kyseessä olevassa asetuksessa jätetä jäsenvaltioiden itsensä tehtäväksi antaa asetuksen säännösten soveltamisen edellyttämät lait ja asetukset sekä hallinnolliset ja taloudelliset määräykset.

   Näin on tehty yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetussa asetuksessa N:o 1257/2012, koska unionin lainsäätäjä on itse jättänyt jäsenvaltioiden tehtäväksi – jotta mainitun asetuksen säännöksiä voidaan soveltaa – yhtäältä toteuttaa useita toimenpiteitä eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyssä yleissopimuksessa määrättyjen oikeussääntöjen yhteydessä ja toisaalta perustaa yhdistetty patenttituomioistuin, joka on erityisen tärkeä, jotta voidaan varmistaa mainitun patentin asianmukainen toimivuus, oikeuskäytännön johdonmukaisuus ja siten oikeusvarmuus sekä kustannustehokkuus patentinhaltijoiden kannalta, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 24 ja 25 perustelukappaleessa muistutetaan.

   (ks. 105 ja 106 kohta)

Asia C‑146/13

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan parlamentti

ja

Euroopan unionin neuvosto

”Kumoamiskanne — Tiiviimmän yhteistyön toteuttaminen — Yhtenäisen patenttisuojan luominen — Asetus (EU) N:o 1257/2012 — SEUT 118 artiklan ensimmäinen kohta — Oikeudellinen perusta — SEUT 291 artikla — Toimivallan delegointi Euroopan unionin ulkopuolisille elimille — Unionin oikeuden itsenäisyyttä ja yhtenäistä soveltamista koskevat periaatteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.5.2015

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet – Patenttioikeus – Vaikutukseltaan yhtenäinen eurooppapatentti – Asetus N:o 1257/2012 yhtenäisen vaikutuksen toteuttamisedellytysten vahvistamisesta – Kohde

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1257/2012 1 artiklan 2 kohta ja 2 artiklan b ja c alakohta)

2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Oikeudellisen perustan valinta – Kriteerit – Asetus N:o 1257/2012 yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä – Antaminen SEUT 118 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla – Hyväksyttävyys

   (SEUT 4 artikla ja SEUT 118 artiklan ensimmäinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1257/2012)

3. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäyttö – Käsite

   (SEUT 263 artikla)

4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Asetukset – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa – Velvollisuus panna unionin oikeudellisesti velvoittavat säädökset täytäntöön – Käsite – Eurooppapatenttien vuosimaksujen tason vahvistaminen asetuksella N:o 1257/2012, jotta Euroopan patenttivirasto voi suorittaa tehtäviä, joita yhtenäistä patenttia koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden on sille annettava, kuuluu kyseisen käsitteen soveltamisalaan – SEUT 291 artiklaa ei rikota sillä, että täytäntöönpanovaltaa annetaan kyseisille jäsenvaltioille eikä komissiolle tai neuvostolle

   (SEUT 291 artiklan 1 ja 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 2 kohta)

5. Euroopan unionin toimielimet – Toimivallan käyttö – Toimivallan delegoinnit – Euroopan patenttivirastolle tai yhtenäistä patenttia koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuville jäsenvaltioille ei ole delegoitu toimivaltaa

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1257/2012)

6. Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Kansainvälisen sopimuksen tai kansallisen toimen lainmukaisuuden tutkiminen ei kuulu kyseiseen toimivaltaan

   (SEUT 263 artikla)

7. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Asetukset – Välitön sovellettavuus – Jäsenvaltioille tunnustettu täytäntöönpanovalta – Hyväksyttävyys

   (SEUT 288 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1257/2012)

1.  Yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetulla asetuksella N:o 1257/2012 ei ole mitenkään tarkoitus osittainkaan säätää eurooppapatenttien myöntämisedellytyksistä, joita ei säännellä unionin oikeudessa vaan ainoastaan eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyssä yleissopimuksessa, eikä sillä myöskään integroida mainitussa yleissopimuksessa määrättyä eurooppapatenttien myöntämismenettelyä unionin oikeuteen.

   Asetuksen N:o 1257/2012 luokittelemisesta sen 1 artiklan 2 kohdassa ”eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen 142 artiklassa tarkoitetuksi erillissopimukseksi” seuraa sitä vastoin välttämättä, että tällä asetuksella vain yhtäältä vahvistetaan edellytykset, joilla Euroopan patenttiviraston aikaisemmin kyseisen yleissopimuksen määräysten mukaisesti myöntämälle eurooppapatentille voidaan sen haltijan pyynnöstä antaa yhtenäinen vaikutus, ja toisaalta määritetään tällainen yhtenäinen vaikutus.

   (ks. 30 ja 31 kohta)

2.  Unionin toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö.

   Yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetun asetuksen N:o 1257/2012, joka perustuu SEUT 118 artiklan ensimmäiseen kohtaan, tarkoituksesta on huomattava, että asetuksen tavoitteena on yhtenäisen patenttisuojan luominen, ja sen säännökset ilmentävät unionin lainsäätäjän tahtoa varmistaa yhdenmukainen suoja osallistuvien jäsenvaltioiden alueella. Tästä ilmenee, että kyseisellä asetuksella säädetty yhtenäinen patenttisuoja on omiaan ehkäisemään patenttisuojan eroja osallistuvissa jäsenvaltioissa, joten sillä pyritään SEUT 118 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun yhdenmukaiseen suojaan. Tästä seuraa, että mainittu määräys on asetuksen N:o 1257/2012 antamisen asianmukainen oikeudellinen perusta.

   Tässä yhteydessä on niin, että SEUT 118 artiklan ensimmäisessä kohdassa annetaan unionin lainsäätäjälle toimivalta säätää toimenpiteistä, joilla luodaan eurooppalaisia immateriaalioikeuslajeja immateriaalioikeuksien yhdenmukaisen suojan varmistamiseksi unionissa. Tässä määräyksessä, joka sisällytettiin EUT-sopimukseen Lissabonin sopimuksella, viitataan nimenomaisesti sisämarkkinoiden, jotka kuuluvat SEUT 4 artiklan mukaisesti unionilla olevan jaetun toimivallan alaan, toteuttamiseen tai toimintaan. Lisäksi on katsottava SEUT 118 artiklaan sisältyvästä ilmauksesta ”unionissa”, että kun kyseisessä artiklassa annettua toimivaltaa käytetään tiiviimmän yhteistyön perusteella, täten luodun eurooppalaisen immateriaalioikeuslajin ja sen antaman yhdenmukaisen suojan ei ole oltava voimassa koko unionissa vaan ainoastaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden alueella.

   (ks. 39–41, 43, 44, 51 ja 52 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 56 kohta)

4.  Yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetun asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa eurooppapatenttien kansallisten vuosimaksujen tason ja niiden jako-osuuksien vahvistamisessa on kyse SEUT 291 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta unionin oikeuden oikeudellisesti velvoittavan säädöksen täytäntöönpanosta. Kyseisten vuosimaksujen määrällä nimittäin on välttämättä katettava kustannukset, jotka Euroopan patenttivirastolle aiheutuvat niiden lisätehtävien suorittamisesta, jotka osallistuvien jäsenvaltioiden olisi sille annettava eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen 143 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Nämä tehtävät liittyvät erottamattomasti asetuksella N:o 1257/2012 luodun yhtenäisen patenttisuojan toteuttamiseen.

   Ei myöskään voida väittää pätevästi, että asetuksen N:o 1257/2012 9 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano edellyttää yhdenmukaista täytäntöönpanoa ja että täytäntöönpanovallan antaminen osallistuville jäsenvaltioille rikkoo siis SEUT 291 artiklan 2 kohtaa. On nimittäin niin, että vaikka kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan osallistuvien jäsenvaltioiden on annettava Euroopan patenttivirastolle tehtäväksi eurooppapatentin vuosimaksujen keruu ja hallinnointi, mistään asetuksen säännöksestä ei ilmene, että vuosimaksujen määrän olisi oltava yhdenmukainen kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa. Asetuksen N:o 1257/2012 luokittelemisesta eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen 142 artiklassa tarkoitetuksi erillissopimukseksi ja siitä, että vuosimaksujen tason ja niiden jako-osuuksien vahvistaminen kuuluu Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston erityisvaliokunnalle, seuraa sitä paitsi välttämättä, että juuri osallistuvien jäsenvaltioiden eikä komission tai neuvoston on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan panemiseksi täytäntöön, koska unioni ei – toisin kuin jäsenvaltionsa – ole mainitun yleissopimuksen sopimuspuoli.

   (ks. 73–75, 78 ja 81–83 kohta)

5.  Unionin lainsäätäjä ei ole delegoinut yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavaan tiiviimpään yhteistyöhön osallistuville jäsenvaltioille tai Euroopan patenttivirastolle täytäntöönpanovaltaa, joka kuuluisi sille itselleen unionin oikeuden nojalla, joten harkintavallan delegointia koskevassa oikeuskäytännössä esitettyjä periaatteita ei voida soveltaa.

   (ks. 84 ja 87 kohta)

6.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 101 ja 102 kohta)

7.  Asetuksen välitön sovellettavuus, josta SEUT 288 artiklan toisessa kohdassa määrätään, edellyttää, että se tulee voimaan ja sitä sovelletaan oikeussubjektien hyväksi tai rasitukseksi ilman toimenpiteitä sen siirtämiseksi kansalliseen oikeuteen, ellei kyseessä olevassa asetuksessa jätetä jäsenvaltioiden itsensä tehtäväksi antaa asetuksen säännösten soveltamisen edellyttämät lait ja asetukset sekä hallinnolliset ja taloudelliset määräykset.

   Näin on tehty yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetussa asetuksessa N:o 1257/2012, koska unionin lainsäätäjä on itse jättänyt jäsenvaltioiden tehtäväksi – jotta mainitun asetuksen säännöksiä voidaan soveltaa – yhtäältä toteuttaa useita toimenpiteitä eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyssä yleissopimuksessa määrättyjen oikeussääntöjen yhteydessä ja toisaalta perustaa yhdistetty patenttituomioistuin, joka on erityisen tärkeä, jotta voidaan varmistaa mainitun patentin asianmukainen toimivuus, oikeuskäytännön johdonmukaisuus ja siten oikeusvarmuus sekä kustannustehokkuus patentinhaltijoiden kannalta, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 24 ja 25 perustelukappaleessa muistutetaan.

   (ks. 105 ja 106 kohta)