Asia C‑66/13

Green Network SpA

vastaan

Autorità per l’energia elettrica e il gas

(Consiglio di Staton esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kulutusta koskeva kansallinen tukijärjestelmä — Sähkön tuottajien ja tuojien velvollisuus syöttää kansalliseen sähköverkkoon tietty määrä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä tai, jos ne eivät toimi näin, ostaa ”vihreitä sertifikaatteja” toimivaltaiselta viranomaiselta — Näyttö tästä syöttämisestä, mikä edellyttää sellaisten sertifikaattien esittämistä, jotka osoittavat tuotetun tai tuodun sähkön vihreän alkuperän — Kolmannessa maassa myönnettyjen sertifikaattien hyväksyminen, jonka edellytyksenä on se, että kyseinen kolmas maa ja kyseinen jäsenvaltio ovat tehneet kahdenvälisen sopimuksen tai tämän jäsenvaltion kansallinen sähköverkonhaltija ja tämän kolmannen maan vastaava viranomainen ovat tehneet sopimuksen — Direktiivi 2001/77/EY — Yhteisön ulkoinen toimivalta — Vilpitön yhteistyö”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 26.11.2014

1. Kansainväliset sopimukset – Yhteisön toimivalta – Yksinomaisen ulkoisen toimivallan antaminen yhteisölle yhteisön sisäisen toimivallan käyttämisen vuoksi – Edellytykset

   (SEUT 3 artiklan 2 kohta)

2. Ympäristö – Sähköntuotannon edistäminen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla – Direktiivi 2001/77 – Alkuperätakuu – Kansainväliset sopimukset – Sopimusten tekeminen – Yhteisön yksinomainen ulkoinen toimivalta – Riskiä siitä, että kansallinen säännös, jossa säädetään, että jäsenvaltio ja kolmas maa tekevät sopimuksen kolmannesta maasta tuotua sähköä koskevasta alkuperätakuusta, vaikuttaa yhteisön sääntöihin, ei voida hyväksyä

   (Parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77 4 ja 5 artikla)

3. Ympäristö – Sähköntuotannon edistäminen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla – Direktiivi 2001/77 – Alkuperätakuu – Kansainväliset sopimukset – Sopimusten tekeminen – Yhteisön yksinomainen ulkoinen toimivalta – Kansallinen säännös, jossa säädetään, että jäsenvaltion kansallinen sähköverkonhaltija ja kolmannen maan vastaava paikallisviranomainen tekevät sopimuksen – Sitä, että tätä säännöstä sovelletaan sellaisen vastaavan myöhemmän säännöksen sijasta, joka on todettu yhteisön yksinomaisen ulkoisen toimivallan vastaiseksi, ei voida hyväksyä

   (EY 10 artikla; parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77 4 ja 5 artikla)

1.  Koska yhteisöllä on vain toimivalta, joka sille on annettu, toimivallan, joka on kaiken lisäksi yksinomainen, olemassaolon on perustuttava suunnitellun kansainvälisen sopimuksen ja voimassa olevan yhteisön oikeuden välisen suhteen kokonaisvaltaisesta ja konkreettisesta tarkastelusta tehtyihin päätelmiin. Tässä tarkastelussa on otettava huomioon sekä yhteisön sääntöjen että suunnitellun sopimuksen määräysten kattama ala, niiden ennustettavissa olevat kehitysnäkymät sekä näiden sääntöjen ja määräysten luonne ja sisältö sen varmistamiseksi, onko kyseessä oleva sopimus omiaan haittaamaan yhteisön sääntöjen yhtenäistä ja johdonmukaista soveltamista ja niillä perustetun järjestelmän moitteetonta toimintaa.

   (ks. 33 kohta)

2.  EY:n perustamissopimusta on tulkittava siten, että kun sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2001/77 säännökset otetaan huomioon, Euroopan yhteisöllä on yksinomainen ulkoinen toimivalta, joka on esteenä kansalliselle säännökselle, jossa säädetään sellaisen vapautuksen myöntämisestä, joka koskee velvollisuutta hankkia vihreitä sertifikaatteja sen vuoksi, että kansallisille kuluttajamarkkinoille tuodaan kolmannesta maasta sähköä, sillä perusteella, että jäsenvaltio ja kolmas maa ovat tehneet etukäteen sopimuksen, jonka nojalla tällä tavalla tuotu sähkö taataan uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä vastaavien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

   Se, että jäsenvaltiot tekevät tällaisia sopimuksia ilman, että direktiivissä 2001/77 on annettu tähän mitään valtuutusta, voi nimittäin häiritä yhtäältä tämän direktiivin tavoitteen, joka koskee uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämisen edistämistä sähköntuotannossa sähkön sisämarkkinoilla, saavuttamista ja toisaalta jäsenvaltioilla olevan sen velvollisuuden noudattamista, joka koskee niiden vihreän sähkön tuotannon lisäämistä tavalla, jolla edistetään niille saman direktiivin 3 artiklan mukaisesti asetettujen kansallisten tavoitteiden saavuttamista, ja siten osallistumista yhteisön tason ohjeellisen kokonaistavoitteen saavuttamiseen.

   Tässä yhteydessä kansallinen säännös, jossa pannaan alulle prosessi, joka on omiaan johtamaan tällaisen sopimuksen tekemiseen, riittää yhteisön yksinomaisen ulkoisen toimivallan loukkaamiseen.

   (ks. 38, 55, 59, 60 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Unionin oikeus, ja etenkin EY 10 artiklassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate, on esteenä sille, että sen jälkeen, kun kansallinen tuomioistuin on jättänyt soveltamatta kansallisen säännöksen sen takia, että kyseinen säännös ei ole Euroopan yhteisöllä olevan yksinomaisen ulkoisen toimivallan mukainen, kyseinen tuomioistuin soveltaa sen sijasta aikaisempaa kansallista säännöstä, joka vastaa kyseistä säännöstä ja jossa säädetään sellaisen vapautuksen myöntämisestä, joka koskee velvollisuutta hankkia vihreitä sertifikaatteja sen vuoksi, että kansallisille kuluttajamarkkinoille tuodaan kolmannesta maasta sähköä, sillä perusteella, että kansallinen sähköverkonhaltija ja tämän kolmannen maan vastaava paikallisviranomainen ovat tehneet etukäteen sopimuksen, jossa määritellään sen sertifioimiseksi, että tällä tavalla tuotu sähkö on uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä, tarvittavia selvityksiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

   (ks. 68, 73 ja 74 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

Asia C‑66/13

Green Network SpA

vastaan

Autorità per l’energia elettrica e il gas

(Consiglio di Staton esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kulutusta koskeva kansallinen tukijärjestelmä — Sähkön tuottajien ja tuojien velvollisuus syöttää kansalliseen sähköverkkoon tietty määrä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä tai, jos ne eivät toimi näin, ostaa ”vihreitä sertifikaatteja” toimivaltaiselta viranomaiselta — Näyttö tästä syöttämisestä, mikä edellyttää sellaisten sertifikaattien esittämistä, jotka osoittavat tuotetun tai tuodun sähkön vihreän alkuperän — Kolmannessa maassa myönnettyjen sertifikaattien hyväksyminen, jonka edellytyksenä on se, että kyseinen kolmas maa ja kyseinen jäsenvaltio ovat tehneet kahdenvälisen sopimuksen tai tämän jäsenvaltion kansallinen sähköverkonhaltija ja tämän kolmannen maan vastaava viranomainen ovat tehneet sopimuksen — Direktiivi 2001/77/EY — Yhteisön ulkoinen toimivalta — Vilpitön yhteistyö”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 26.11.2014

1. Kansainväliset sopimukset — Yhteisön toimivalta — Yksinomaisen ulkoisen toimivallan antaminen yhteisölle yhteisön sisäisen toimivallan käyttämisen vuoksi — Edellytykset

   (SEUT 3 artiklan 2 kohta)

2. Ympäristö — Sähköntuotannon edistäminen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla — Direktiivi 2001/77 — Alkuperätakuu — Kansainväliset sopimukset — Sopimusten tekeminen — Yhteisön yksinomainen ulkoinen toimivalta — Riskiä siitä, että kansallinen säännös, jossa säädetään, että jäsenvaltio ja kolmas maa tekevät sopimuksen kolmannesta maasta tuotua sähköä koskevasta alkuperätakuusta, vaikuttaa yhteisön sääntöihin, ei voida hyväksyä

   (Parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77 4 ja 5 artikla)

3. Ympäristö — Sähköntuotannon edistäminen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla — Direktiivi 2001/77 — Alkuperätakuu — Kansainväliset sopimukset — Sopimusten tekeminen — Yhteisön yksinomainen ulkoinen toimivalta — Kansallinen säännös, jossa säädetään, että jäsenvaltion kansallinen sähköverkonhaltija ja kolmannen maan vastaava paikallisviranomainen tekevät sopimuksen — Sitä, että tätä säännöstä sovelletaan sellaisen vastaavan myöhemmän säännöksen sijasta, joka on todettu yhteisön yksinomaisen ulkoisen toimivallan vastaiseksi, ei voida hyväksyä

   (EY 10 artikla; parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77 4 ja 5 artikla)

1.  Koska yhteisöllä on vain toimivalta, joka sille on annettu, toimivallan, joka on kaiken lisäksi yksinomainen, olemassaolon on perustuttava suunnitellun kansainvälisen sopimuksen ja voimassa olevan yhteisön oikeuden välisen suhteen kokonaisvaltaisesta ja konkreettisesta tarkastelusta tehtyihin päätelmiin. Tässä tarkastelussa on otettava huomioon sekä yhteisön sääntöjen että suunnitellun sopimuksen määräysten kattama ala, niiden ennustettavissa olevat kehitysnäkymät sekä näiden sääntöjen ja määräysten luonne ja sisältö sen varmistamiseksi, onko kyseessä oleva sopimus omiaan haittaamaan yhteisön sääntöjen yhtenäistä ja johdonmukaista soveltamista ja niillä perustetun järjestelmän moitteetonta toimintaa.

   (ks. 33 kohta)

2.  EY:n perustamissopimusta on tulkittava siten, että kun sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2001/77 säännökset otetaan huomioon, Euroopan yhteisöllä on yksinomainen ulkoinen toimivalta, joka on esteenä kansalliselle säännökselle, jossa säädetään sellaisen vapautuksen myöntämisestä, joka koskee velvollisuutta hankkia vihreitä sertifikaatteja sen vuoksi, että kansallisille kuluttajamarkkinoille tuodaan kolmannesta maasta sähköä, sillä perusteella, että jäsenvaltio ja kolmas maa ovat tehneet etukäteen sopimuksen, jonka nojalla tällä tavalla tuotu sähkö taataan uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä vastaavien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

   Se, että jäsenvaltiot tekevät tällaisia sopimuksia ilman, että direktiivissä 2001/77 on annettu tähän mitään valtuutusta, voi nimittäin häiritä yhtäältä tämän direktiivin tavoitteen, joka koskee uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämisen edistämistä sähköntuotannossa sähkön sisämarkkinoilla, saavuttamista ja toisaalta jäsenvaltioilla olevan sen velvollisuuden noudattamista, joka koskee niiden vihreän sähkön tuotannon lisäämistä tavalla, jolla edistetään niille saman direktiivin 3 artiklan mukaisesti asetettujen kansallisten tavoitteiden saavuttamista, ja siten osallistumista yhteisön tason ohjeellisen kokonaistavoitteen saavuttamiseen.

   Tässä yhteydessä kansallinen säännös, jossa pannaan alulle prosessi, joka on omiaan johtamaan tällaisen sopimuksen tekemiseen, riittää yhteisön yksinomaisen ulkoisen toimivallan loukkaamiseen.

   (ks. 38, 55, 59, 60 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Unionin oikeus, ja etenkin EY 10 artiklassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate, on esteenä sille, että sen jälkeen, kun kansallinen tuomioistuin on jättänyt soveltamatta kansallisen säännöksen sen takia, että kyseinen säännös ei ole Euroopan yhteisöllä olevan yksinomaisen ulkoisen toimivallan mukainen, kyseinen tuomioistuin soveltaa sen sijasta aikaisempaa kansallista säännöstä, joka vastaa kyseistä säännöstä ja jossa säädetään sellaisen vapautuksen myöntämisestä, joka koskee velvollisuutta hankkia vihreitä sertifikaatteja sen vuoksi, että kansallisille kuluttajamarkkinoille tuodaan kolmannesta maasta sähköä, sillä perusteella, että kansallinen sähköverkonhaltija ja tämän kolmannen maan vastaava paikallisviranomainen ovat tehneet etukäteen sopimuksen, jossa määritellään sen sertifioimiseksi, että tällä tavalla tuotu sähkö on uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä, tarvittavia selvityksiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

   (ks. 68, 73 ja 74 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)