Asia C‑579/12 RX-II

Euroopan komissio

vastaan

Guido Strack

”Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-268/11 P antaman tuomion uudelleenkäsittely — Henkilöstö — Komission päätös, jolla evätään sellaisen palkallisen vuosiloman siirtäminen, jota virkamies ei ole voinut pitää viitekauden aikana pitkäaikaisen sairausloman vuoksi — Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta — Kyseisten henkilöstösääntöjen liitteessä V oleva 4 artikla — Direktiivi 2003/88/EY — 7 artikla — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Unionin sosiaalioikeuden periaate — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta — Unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vahingoittaminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 19.9.2013

1. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Unionin sosiaalioikeuden periaate, jolla on erityistä merkitystä

   Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohta)

2. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Kansallinen säännöstö, jossa säädetään tämän oikeuden lakkaamisesta viitekauden päättyessä myös koko kauden tai osan siitä kestäneessä sairaslomatapauksessa, ei ole sallittu

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohta)

3. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Sairauden vuoksi pitämättä jääneestä lomasta työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettava rahakorvaus – Korvauksen laskeminen

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohta)

4. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Palkallisia lomia koskevien oikeuksien kasautumisen rajoittaminen sellaisen työntekijän osalta, joka on ollut työkyvytön useina peräkkäisinä viitekausina

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/37 7 artikla)

5. Virkamiehet – Lomat – Vuosiloma – Henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta – Henkilöstösääntöjen liitteessä V oleva 4 artikla – Tulkinta – Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan mukainen tulkinta – Velvollisuus ottaa huomioon tästä artiklasta johtuvat vähimmäisvaatimukset, jollei henkilöstösääntöihin sisälly edullisempia säännöksiä

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta ja liitteessä V oleva 4 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/37 7 artikla)

6. Uudelleenkäsittely – Unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden vahingoittamisen toteaminen – Arviointiperusteet – Niistä tehtävät johtopäätökset – Tuomion kumoaminen – Unionin tuomioistuimen mahdollisuus ratkaista asia itse lopullisesti

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäinen kohta; henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta ja liitteessä V oleva 4 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/37 7 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 26–29 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 31 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 33 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 35–37 kohta)

5.  Yleisen tulkintaperiaatteen nojalla, jonka mukaan unionin tointa on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista tavalla, joka ei aseta sen pätevyyttä kyseenalaiseksi, ja kaiken primaarioikeuden sekä erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten mukaisesti, henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että voidaan varmistaa sen yhteensopivuus perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa sittemmin nimenomaisesti määrättynä sosiaalioikeuden periaatteena olevan palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden kanssa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kyseistä 1 e artiklan 2 kohtaa tulkitaan siten, että siinä mahdollistetaan tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan ydinsisällön sisällyttäminen henkilöstösääntöihin vähimmäissuojelusääntönä, jolla tarvittaessa täydennetään palkallista vuosilomaa koskevaa oikeutta koskevia muita henkilöstösääntöjen säännöksiä ja erityisesti näiden henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 4 artiklaa.

   Henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 4 artiklaa on nimittäin tulkittava siten, ettei se koske kysymystä sellaisen palkallisen vuosiloman siirtämisestä, jota virkamies ei ole voinut pitää viitekautena pitkäaikaisen sairausloman vuoksi, joten henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohdan ja erityisesti direktiivin 2003/88 7 artiklan tätä koskevat vaatimukset on otettava huomioon sovellettavina vähimmäisvaatimuksina, jollei henkilöstösääntöihin sisälly edullisempia säännöksiä.

   (ks. 40, 46 ja 56 kohta)

6.  Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta vahingoittava ratkaisu on unionin yleisen tuomioistuimen antama tuomio, jolla se on muutoksenhakutuomioistuimena sivuuttanut palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden unionin sosiaalioikeuden periaatteena, josta on myös nimenomaisesti määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa ja joka on erityisesti tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 kohteena, ja tulkinnut Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohtaa siten, ettei se kata direktiivissä 2003/88 tarkoitettuja työajan järjestämistä koskevia vaatimuksia eikä etenkään palkallista vuosilomaa, ja tämän jälkeen tulkinnut mainittujen henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 4 artiklaa siten, että siinä tarkoitetaan, että oikeus siirtää vuosilomaa yli mainitussa säännöksessä vahvistetun rajan voidaan myöntää vain silloin, kun virkamies on estynyt pitämästä lomaansa virkatehtäviä koskevan toimintansa vuoksi.

   Tältä osin todettakoon, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin toteaa, että päätös vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, se palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka on sidottu unionin tuomioistuimen ratkaisemiin oikeusseikkoihin. Palauttaessaan asian unionin tuomioistuin voi lisäksi todeta, mitä unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen vaikutuksista on pidettävä riidan asianosaisten kannalta lopullisina. Poikkeustapauksissa unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asian ratkaisu on, kun otetaan huomioon uudelleenkäsittelyn tulos, johdettavissa unionin yleisen tuomioistuimen määrittämästä tosiseikastosta, johon se on perustanut päätöksensä. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin ei voi rajoittua vain toteamaan, että unionin oikeuden johdonmukaisuutta ja/tai yhtenäisyyttä on vahingoitettu, tekemättä tästä toteamuksesta johtopäätöksiä kyseessä olevaan riita-asiaan nähden.

   Edellä mainitun kaltainen unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on siis kumottava.

   (ks. 60–63 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)

Asia C‑579/12 RX-II

Euroopan komissio

vastaan

Guido Strack

”Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-268/11 P antaman tuomion uudelleenkäsittely — Henkilöstö — Komission päätös, jolla evätään sellaisen palkallisen vuosiloman siirtäminen, jota virkamies ei ole voinut pitää viitekauden aikana pitkäaikaisen sairausloman vuoksi — Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta — Kyseisten henkilöstösääntöjen liitteessä V oleva 4 artikla — Direktiivi 2003/88/EY — 7 artikla — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Unionin sosiaalioikeuden periaate — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta — Unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vahingoittaminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 19.9.2013

1. Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Unionin sosiaalioikeuden periaate, jolla on erityistä merkitystä

   Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohta)

2. Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Kansallinen säännöstö, jossa säädetään tämän oikeuden lakkaamisesta viitekauden päättyessä myös koko kauden tai osan siitä kestäneessä sairaslomatapauksessa, ei ole sallittu

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohta)

3. Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Sairauden vuoksi pitämättä jääneestä lomasta työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettava rahakorvaus — Korvauksen laskeminen

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohta)

4. Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Palkallisia lomia koskevien oikeuksien kasautumisen rajoittaminen sellaisen työntekijän osalta, joka on ollut työkyvytön useina peräkkäisinä viitekausina

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/37 7 artikla)

5. Virkamiehet — Lomat — Vuosiloma — Henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta — Henkilöstösääntöjen liitteessä V oleva 4 artikla — Tulkinta — Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan mukainen tulkinta — Velvollisuus ottaa huomioon tästä artiklasta johtuvat vähimmäisvaatimukset, jollei henkilöstösääntöihin sisälly edullisempia säännöksiä

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta ja liitteessä V oleva 4 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/37 7 artikla)

6. Uudelleenkäsittely — Unionin oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden vahingoittamisen toteaminen — Arviointiperusteet — Niistä tehtävät johtopäätökset — Tuomion kumoaminen — Unionin tuomioistuimen mahdollisuus ratkaista asia itse lopullisesti

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäinen kohta; henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta ja liitteessä V oleva 4 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/37 7 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 26–29 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 31 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 33 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 35–37 kohta)

5.  Yleisen tulkintaperiaatteen nojalla, jonka mukaan unionin tointa on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista tavalla, joka ei aseta sen pätevyyttä kyseenalaiseksi, ja kaiken primaarioikeuden sekä erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten mukaisesti, henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että voidaan varmistaa sen yhteensopivuus perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa sittemmin nimenomaisesti määrättynä sosiaalioikeuden periaatteena olevan palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden kanssa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kyseistä 1 e artiklan 2 kohtaa tulkitaan siten, että siinä mahdollistetaan tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan ydinsisällön sisällyttäminen henkilöstösääntöihin vähimmäissuojelusääntönä, jolla tarvittaessa täydennetään palkallista vuosilomaa koskevaa oikeutta koskevia muita henkilöstösääntöjen säännöksiä ja erityisesti näiden henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 4 artiklaa.

   Henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 4 artiklaa on nimittäin tulkittava siten, ettei se koske kysymystä sellaisen palkallisen vuosiloman siirtämisestä, jota virkamies ei ole voinut pitää viitekautena pitkäaikaisen sairausloman vuoksi, joten henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohdan ja erityisesti direktiivin 2003/88 7 artiklan tätä koskevat vaatimukset on otettava huomioon sovellettavina vähimmäisvaatimuksina, jollei henkilöstösääntöihin sisälly edullisempia säännöksiä.

   (ks. 40, 46 ja 56 kohta)

6.  Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta vahingoittava ratkaisu on unionin yleisen tuomioistuimen antama tuomio, jolla se on muutoksenhakutuomioistuimena sivuuttanut palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden unionin sosiaalioikeuden periaatteena, josta on myös nimenomaisesti määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa ja joka on erityisesti tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 kohteena, ja tulkinnut Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohtaa siten, ettei se kata direktiivissä 2003/88 tarkoitettuja työajan järjestämistä koskevia vaatimuksia eikä etenkään palkallista vuosilomaa, ja tämän jälkeen tulkinnut mainittujen henkilöstösääntöjen liitteessä V olevaa 4 artiklaa siten, että siinä tarkoitetaan, että oikeus siirtää vuosilomaa yli mainitussa säännöksessä vahvistetun rajan voidaan myöntää vain silloin, kun virkamies on estynyt pitämästä lomaansa virkatehtäviä koskevan toimintansa vuoksi.

   Tältä osin todettakoon, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin toteaa, että päätös vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, se palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka on sidottu unionin tuomioistuimen ratkaisemiin oikeusseikkoihin. Palauttaessaan asian unionin tuomioistuin voi lisäksi todeta, mitä unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen vaikutuksista on pidettävä riidan asianosaisten kannalta lopullisina. Poikkeustapauksissa unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asian ratkaisu on, kun otetaan huomioon uudelleenkäsittelyn tulos, johdettavissa unionin yleisen tuomioistuimen määrittämästä tosiseikastosta, johon se on perustanut päätöksensä. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin ei voi rajoittua vain toteamaan, että unionin oikeuden johdonmukaisuutta ja/tai yhtenäisyyttä on vahingoitettu, tekemättä tästä toteamuksesta johtopäätöksiä kyseessä olevaan riita-asiaan nähden.

   Edellä mainitun kaltainen unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on siis kumottava.

   (ks. 60–63 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)