Asia C‑563/12

BDV Hungary Trading Kft.

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Közép-magyarországi Regionális Adó Főigazgatósága

(Kúrian esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 146 artikla — Viennin vapauttaminen arvonlisäverosta — 131 artikla — Jäsenvaltioiden asettamat edellytykset — Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään, että vientiin tarkoitetun tavaran on pitänyt poistua Euroopan unionin tullialueelta 90 päivän määräajassa luovutuksen tapahtumisesta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 19.12.2013

Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Vapautukset – Viennin vapautukset – Euroopan unionin ulkopuolelle lähetettyjen tai kuljetettujen tavaroiden luovutukset – Kansallinen lainsäädäntö, jossa vapautuksen saamiselta edellytetään, että kuljetus unionin ulkopuolelle tapahtuu 90 päivän kuluessa luovutuksesta – Vaatimusta ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivin 2006/112 131 artikla ja 146 artiklan 1 kohta)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 146 artiklan 1 kohtaa ja 131 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun kyse on tavaroiden luovutuksesta vientiin, unionin ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettujen tavaroiden pitää poistua unionin alueelta luovutusta seuraavien kolmen kuukauden tai 90 päivän määräajassa, koska pelkästään se, että tämä määräaika ylittyy, vie verovelvolliselta lopullisesti oikeuden luovutuksen vapauttamiseen verosta.

Direktiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdassa käytetty muotoilu ”lähetetty” osoittaa, että tavaran viennin katsotaan toteutuneen ja luovutus vientiin voidaan vapauttaa verosta silloin, kun omistajalle kuuluva määräysvalta on siirtynyt ostajalle ja kun luovuttaja esittää näytön siitä, että tavara on lähetetty tai kuljetettu unionin ulkopuolelle, ja kun se on lähettämisen ja kuljetuksen johdosta fyysisesti poistunut unionin alueelta. Artiklassa ei ole säädetty edellytyksestä, jonka mukaan vientiin tarkoitetun tavaran pitää poistua unionin alueelta tietyssä määräajassa, jotta artiklassa säädettyä viennin verovapautusta voitaisiin soveltaa.

Direktiivin IX osaston, jonne direktiivin 146 artikla on sijoitettu, 2–9 luvussa säädettyjä vapautuksia sovelletaan kuitenkin noudattaen jäsenvaltioiden vahvistamia edellytyksiä mainittujen vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi ja kaikenlaisten petosten, verojen kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi. Lisäksi jäsenvaltioiden on noudatettava unionin oikeusjärjestykseen kuuluvia yleisiä oikeusperiaatteita, joihin kuuluvat muun muassa oikeusvarmuuden periaate, suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojan periaate.

Jäsenvaltiot voivat siis periaatteessa halutessaan vahvistaa kohtuullisen määräajan, jossa viennin on tapahduttava, varmistuakseen siitä, että vientiin luovutettu tavara on tosiasiallisesti poistunut unionin alueelta. Sellaisen määräajan asettaminen vientiin tarkoitetun tavaran myyjälle, jossa tavaran on pitänyt poistua unionin tullialueelta, on tähän soveltuva keino. Määräajan asettamisella ei kuitenkaan voida ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.

(ks. 24–29, 34–36 ja 42 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑563/12

BDV Hungary Trading Kft.

vastaan

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Közép-magyarországi Regionális Adó Főigazgatósága

(Kúrian esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 146 artikla — Viennin vapauttaminen arvonlisäverosta — 131 artikla — Jäsenvaltioiden asettamat edellytykset — Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään, että vientiin tarkoitetun tavaran on pitänyt poistua Euroopan unionin tullialueelta 90 päivän määräajassa luovutuksen tapahtumisesta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 19.12.2013

Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Vapautukset — Viennin vapautukset — Euroopan unionin ulkopuolelle lähetettyjen tai kuljetettujen tavaroiden luovutukset — Kansallinen lainsäädäntö, jossa vapautuksen saamiselta edellytetään, että kuljetus unionin ulkopuolelle tapahtuu 90 päivän kuluessa luovutuksesta — Vaatimusta ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivin 2006/112 131 artikla ja 146 artiklan 1 kohta)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 146 artiklan 1 kohtaa ja 131 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun kyse on tavaroiden luovutuksesta vientiin, unionin ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettujen tavaroiden pitää poistua unionin alueelta luovutusta seuraavien kolmen kuukauden tai 90 päivän määräajassa, koska pelkästään se, että tämä määräaika ylittyy, vie verovelvolliselta lopullisesti oikeuden luovutuksen vapauttamiseen verosta.

Direktiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdassa käytetty muotoilu ”lähetetty” osoittaa, että tavaran viennin katsotaan toteutuneen ja luovutus vientiin voidaan vapauttaa verosta silloin, kun omistajalle kuuluva määräysvalta on siirtynyt ostajalle ja kun luovuttaja esittää näytön siitä, että tavara on lähetetty tai kuljetettu unionin ulkopuolelle, ja kun se on lähettämisen ja kuljetuksen johdosta fyysisesti poistunut unionin alueelta. Artiklassa ei ole säädetty edellytyksestä, jonka mukaan vientiin tarkoitetun tavaran pitää poistua unionin alueelta tietyssä määräajassa, jotta artiklassa säädettyä viennin verovapautusta voitaisiin soveltaa.

Direktiivin IX osaston, jonne direktiivin 146 artikla on sijoitettu, 2–9 luvussa säädettyjä vapautuksia sovelletaan kuitenkin noudattaen jäsenvaltioiden vahvistamia edellytyksiä mainittujen vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi ja kaikenlaisten petosten, verojen kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi. Lisäksi jäsenvaltioiden on noudatettava unionin oikeusjärjestykseen kuuluvia yleisiä oikeusperiaatteita, joihin kuuluvat muun muassa oikeusvarmuuden periaate, suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojan periaate.

Jäsenvaltiot voivat siis periaatteessa halutessaan vahvistaa kohtuullisen määräajan, jossa viennin on tapahduttava, varmistuakseen siitä, että vientiin luovutettu tavara on tosiasiallisesti poistunut unionin alueelta. Sellaisen määräajan asettaminen vientiin tarkoitetun tavaran myyjälle, jossa tavaran on pitänyt poistua unionin tullialueelta, on tähän soveltuva keino. Määräajan asettamisella ei kuitenkaan voida ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.

(ks. 24–29, 34–36 ja 42 kohta sekä tuomiolauselma)