Asia C‑539/12

Z. J. R. Lock

vastaan

British Gas Trading Limited

(Employment Tribunal, Leicesterin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Sosiaalipolitiikka — Työajan järjestäminen — Direktiivi 2003/88/EY — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Palkan rakenne — Peruspalkka ja toteutuneeseen liikevaihtoon perustuva provisio”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.5.2014

1. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Unionin sosiaalioikeuden periaate, jolla on erityinen merkitys

   (SEU 6 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88; neuvoston direktiivi 93/104)

2. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Lomasta maksettava rahallinen korvaus, joka lasketaan pelkän peruspalkan perusteella ottamatta huomioon provisiota, joka muodostaa osan palkasta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)

3. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Kansallisen tuomioistuimen suorittama lomasta maksettavan rahallisen korvauksen laskemismenetelmiä koskeva arviointi silloin, kun palkka muodostuu useista osatekijöistä – Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen arviointiperusteiden ja direktiivin 2003/88 7 artiklan tavoitteen huomioon ottaminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 14 kohta)

2.  Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille säännöksille ja käytännöille, joiden nojalla työntekijällä, jonka palkka muodostuu yhtäältä peruspalkasta ja toisaalta provisiosta, jonka määrä vahvistetaan työnantajan kyseisen työntekijän toteuttamien myyntien johdosta tekemien sopimusten perusteella, on palkallisen vuosilomansa nojalla oikeus vain peruspalkastaan muodostuvaan palkkaan.

   Vuosilomapalkan maksamista koskevan velvoitteen tavoitteena on asettaa työntekijä loman aikana palkan osalta työskentelykausia vastaavaan tilanteeseen.

   Näyttää tosin siltä, että kansalliset säännökset ja käytännöt ovat direktiivin 2003/88 7 artiklassa asetettujen edellytysten mukaisia siltä osin kuin työntekijällä on vuosilomansa aikana käytettävissään kokonaismäärä, joka on verrattavissa hänen työskentelyjaksoina saamaansa määrään. Niin tämä työntekijälle yhtäältä hänen vuosilomansa perusteella ja toisaalta hänen vuosilomajaksoaan edeltäneiden viikkojen aikana toteuttamiensa myyntien perusteella maksettava summa mahdollistaa sen, että työntekijä voi todella pitää loman, johon hänellä on oikeus.

   On kuitenkin katsottava, että huolimatta palkasta, joka työntekijällä on käytettävissään ajanjaksona, jona hän tosiasiallisesti pitää vuosiloman, se taloudellinen haitta, joka ilmenee viiveellä mutta jonka työntekijä tosiasiallisesti kärsii vuosilomaa seuraavana ajanjaksona, saattaa saada työntekijän jättämään vuosilomaoikeutensa käyttämättä.

   (ks. 17, 20, 21 ja 24 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Kansallisen tuomioistuimen on arvioitava sen provision laskentamenetelmiä, johon työntekijällä, jonka palkka muodostuu yhtäältä peruspalkasta ja toisaalta provisiosta, jonka määrä vahvistetaan työnantajan kyseisen työntekijän toteuttamien myyntien johdosta tekemien sopimusten perusteella, on oikeus vuosilomansa nojalla, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen sääntöjen ja arviointiperusteiden perusteella ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan tavoitteen valossa.

   Kaikki hankalat olosuhteet, jotka kuuluvat kiinteästi työntekijälle hänen työsopimuksensa nojalla kuuluvien tehtävien suorittamiseen ja jotka korvataan työntekijän kokonaispalkkalaskelmaan sisältyvällä rahakorvauksella, on välttämättä otettava huomioon siinä rahamäärässä, johon työntekijällä on oikeus vuosilomansa aikana.

   Siten kaikkien työntekijän henkilökohtaiseen ja ammatilliseen asemaan liittyvien kokonaispalkan osien maksamista on jatkettava työntekijän palkallisen vuosiloman aikana. Niinpä tarvittaessa lisien, jotka liittyvät hänen esimiesasemaansa, palvelusaikansa pituuteen ja ammatilliseen pätevyyteensä, maksamista on jatkettava.

   Sen sijaan työntekijän kokonaispalkan sellaisia osia, joiden tarkoituksena on yksinomaan kattaa ne satunnaiset kustannukset tai lisäkustannukset, jotka syntyvät työntekijän suorittaessa hänelle työsopimuksen mukaan kuuluvia tehtäviä, ei ole otettava huomioon laskettaessa työntekijälle vuosiloman aikana maksettavaa palkkaa.

   (ks. 29–31 ja 35 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

Asia C‑539/12

Z. J. R. Lock

vastaan

British Gas Trading Limited

(Employment Tribunal, Leicesterin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Sosiaalipolitiikka — Työajan järjestäminen — Direktiivi 2003/88/EY — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Palkan rakenne — Peruspalkka ja toteutuneeseen liikevaihtoon perustuva provisio”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.5.2014

1. Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Unionin sosiaalioikeuden periaate, jolla on erityinen merkitys

   (SEU 6 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88; neuvoston direktiivi 93/104)

2. Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Lomasta maksettava rahallinen korvaus, joka lasketaan pelkän peruspalkan perusteella ottamatta huomioon provisiota, joka muodostaa osan palkasta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)

3. Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Kansallisen tuomioistuimen suorittama lomasta maksettavan rahallisen korvauksen laskemismenetelmiä koskeva arviointi silloin, kun palkka muodostuu useista osatekijöistä — Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen arviointiperusteiden ja direktiivin 2003/88 7 artiklan tavoitteen huomioon ottaminen

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 14 kohta)

2.  Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille säännöksille ja käytännöille, joiden nojalla työntekijällä, jonka palkka muodostuu yhtäältä peruspalkasta ja toisaalta provisiosta, jonka määrä vahvistetaan työnantajan kyseisen työntekijän toteuttamien myyntien johdosta tekemien sopimusten perusteella, on palkallisen vuosilomansa nojalla oikeus vain peruspalkastaan muodostuvaan palkkaan.

   Vuosilomapalkan maksamista koskevan velvoitteen tavoitteena on asettaa työntekijä loman aikana palkan osalta työskentelykausia vastaavaan tilanteeseen.

   Näyttää tosin siltä, että kansalliset säännökset ja käytännöt ovat direktiivin 2003/88 7 artiklassa asetettujen edellytysten mukaisia siltä osin kuin työntekijällä on vuosilomansa aikana käytettävissään kokonaismäärä, joka on verrattavissa hänen työskentelyjaksoina saamaansa määrään. Niin tämä työntekijälle yhtäältä hänen vuosilomansa perusteella ja toisaalta hänen vuosilomajaksoaan edeltäneiden viikkojen aikana toteuttamiensa myyntien perusteella maksettava summa mahdollistaa sen, että työntekijä voi todella pitää loman, johon hänellä on oikeus.

   On kuitenkin katsottava, että huolimatta palkasta, joka työntekijällä on käytettävissään ajanjaksona, jona hän tosiasiallisesti pitää vuosiloman, se taloudellinen haitta, joka ilmenee viiveellä mutta jonka työntekijä tosiasiallisesti kärsii vuosilomaa seuraavana ajanjaksona, saattaa saada työntekijän jättämään vuosilomaoikeutensa käyttämättä.

   (ks. 17, 20, 21 ja 24 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Kansallisen tuomioistuimen on arvioitava sen provision laskentamenetelmiä, johon työntekijällä, jonka palkka muodostuu yhtäältä peruspalkasta ja toisaalta provisiosta, jonka määrä vahvistetaan työnantajan kyseisen työntekijän toteuttamien myyntien johdosta tekemien sopimusten perusteella, on oikeus vuosilomansa nojalla, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen sääntöjen ja arviointiperusteiden perusteella ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklan tavoitteen valossa.

   Kaikki hankalat olosuhteet, jotka kuuluvat kiinteästi työntekijälle hänen työsopimuksensa nojalla kuuluvien tehtävien suorittamiseen ja jotka korvataan työntekijän kokonaispalkkalaskelmaan sisältyvällä rahakorvauksella, on välttämättä otettava huomioon siinä rahamäärässä, johon työntekijällä on oikeus vuosilomansa aikana.

   Siten kaikkien työntekijän henkilökohtaiseen ja ammatilliseen asemaan liittyvien kokonaispalkan osien maksamista on jatkettava työntekijän palkallisen vuosiloman aikana. Niinpä tarvittaessa lisien, jotka liittyvät hänen esimiesasemaansa, palvelusaikansa pituuteen ja ammatilliseen pätevyyteensä, maksamista on jatkettava.

   Sen sijaan työntekijän kokonaispalkan sellaisia osia, joiden tarkoituksena on yksinomaan kattaa ne satunnaiset kustannukset tai lisäkustannukset, jotka syntyvät työntekijän suorittaessa hänelle työsopimuksen mukaan kuuluvia tehtäviä, ei ole otettava huomioon laskettaessa työntekijälle vuosiloman aikana maksettavaa palkkaa.

   (ks. 29–31 ja 35 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)