Asia C‑493/12

Eli Lilly and Company Ltd

vastaan

Human Genome Sciences Inc

(High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (Patents Courtin) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ihmisille tarkoitetut lääkkeet — Lisäsuojatodistus — Asetus (EY) N:o 469/2009 — 3 artikla — Edellytykset lisäsuojatodistuksen saamiselle — Käsite ”voimassa olevalla peruspatentilla suojattu tuote” — Perusteet — Peruspatentin vaatimusten sanamuoto — Täsmällisyys ja erityisyys — Vaikuttavan aineen toiminnallinen määritelmä — Vaikuttavan aineen rakenteellinen määritelmä — Euroopan patenttisopimus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 12.12.2013

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yhtenäinen lainsäädäntö – Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet – Patenttioikeus – Lääkkeiden lisäsuojatodistus – Myöntämisedellytykset – Voimassa olevalla peruspatentilla suojatun vaikuttavan aineen käsite – Arviointiperusteet – Peruspatentin vaatimusten sanamuoto – Kyseisen vaikuttavan aineen rakenteellinen määritelmä ei ole välttämätön – Kyseisen vaikuttavan aineen toiminnallisen määritelmän hyväksymisen edellytykset – Täsmällisyys ja erityisyys – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 469/2009 3 artiklan a alakohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yhtenäinen lainsäädäntö – Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet – Patenttioikeus – Lääkkeiden lisäsuojatodistus – Tavoite

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 469/2009)

1.  Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta annetun asetuksen N:o 469/2009 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että sitä varten, että voidaan katsoa, että vaikuttavaa ainetta ”suojaa voimassa oleva peruspatentti” tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, ei ole tarpeen, että vaikuttava aine on mainittu kyseisen patentin vaatimuksissa rakennekaavan avulla. Silloin, kun Euroopan patenttiviraston myöntämän patentin vaatimuksissa oleva toimintakaava kattaa vaikuttavan aineen, kyseinen 3 artiklan a alakohta ei ole periaatteessa esteenä lisäsuojatodistuksen myöntämiselle tälle vaikuttavalle aineelle, edellyttäen kuitenkin, että tällaisten vaatimusten, joita tulkitaan Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklassa ja sen tulkintaa koskevassa pöytäkirjassa vaaditun mukaisesti muun muassa keksinnön selityksen valossa, perusteella on mahdollista päätyä katsomaan, että kyseiset vaatimukset koskivat implisiittisesti mutta välttämättä erityisesti kyseistä vaikuttavaa ainetta, mikä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava.

   Euroopan patenttisopimuksesta johtuvista vaatimuksista on täsmennettävä, ettei unionin tuomioistuin ole lainkaan toimivaltainen tulkitsemaan kyseisen yleissopimuksen määräyksiä, koska toisin kuin jäsenvaltiot, unioni ei ole liittynyt siihen. Näin ollen unionin tuomioistuin ei voi antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle muita ohjeita siitä tavasta, jolla sen on arvioitava Euroopan patenttiviraston myöntämän patentin vaatimusten ulottuvuutta.

   (40 ja 44 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (41–43 kohta)

Asia C‑493/12

Eli Lilly and Company Ltd

vastaan

Human Genome Sciences Inc

(High Court of Justice (England & Wales), Chancery Division (Patents Courtin) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ihmisille tarkoitetut lääkkeet — Lisäsuojatodistus — Asetus (EY) N:o 469/2009 — 3 artikla — Edellytykset lisäsuojatodistuksen saamiselle — Käsite ”voimassa olevalla peruspatentilla suojattu tuote” — Perusteet — Peruspatentin vaatimusten sanamuoto — Täsmällisyys ja erityisyys — Vaikuttavan aineen toiminnallinen määritelmä — Vaikuttavan aineen rakenteellinen määritelmä — Euroopan patenttisopimus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 12.12.2013

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Yhtenäinen lainsäädäntö — Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet — Patenttioikeus — Lääkkeiden lisäsuojatodistus — Myöntämisedellytykset — Voimassa olevalla peruspatentilla suojatun vaikuttavan aineen käsite — Arviointiperusteet — Peruspatentin vaatimusten sanamuoto — Kyseisen vaikuttavan aineen rakenteellinen määritelmä ei ole välttämätön — Kyseisen vaikuttavan aineen toiminnallisen määritelmän hyväksymisen edellytykset — Täsmällisyys ja erityisyys — Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 469/2009 3 artiklan a alakohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Yhtenäinen lainsäädäntö — Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet — Patenttioikeus — Lääkkeiden lisäsuojatodistus — Tavoite

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 469/2009)

1.  Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta annetun asetuksen N:o 469/2009 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että sitä varten, että voidaan katsoa, että vaikuttavaa ainetta ”suojaa voimassa oleva peruspatentti” tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, ei ole tarpeen, että vaikuttava aine on mainittu kyseisen patentin vaatimuksissa rakennekaavan avulla. Silloin, kun Euroopan patenttiviraston myöntämän patentin vaatimuksissa oleva toimintakaava kattaa vaikuttavan aineen, kyseinen 3 artiklan a alakohta ei ole periaatteessa esteenä lisäsuojatodistuksen myöntämiselle tälle vaikuttavalle aineelle, edellyttäen kuitenkin, että tällaisten vaatimusten, joita tulkitaan Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklassa ja sen tulkintaa koskevassa pöytäkirjassa vaaditun mukaisesti muun muassa keksinnön selityksen valossa, perusteella on mahdollista päätyä katsomaan, että kyseiset vaatimukset koskivat implisiittisesti mutta välttämättä erityisesti kyseistä vaikuttavaa ainetta, mikä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava.

   Euroopan patenttisopimuksesta johtuvista vaatimuksista on täsmennettävä, ettei unionin tuomioistuin ole lainkaan toimivaltainen tulkitsemaan kyseisen yleissopimuksen määräyksiä, koska toisin kuin jäsenvaltiot, unioni ei ole liittynyt siihen. Näin ollen unionin tuomioistuin ei voi antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle muita ohjeita siitä tavasta, jolla sen on arvioitava Euroopan patenttiviraston myöntämän patentin vaatimusten ulottuvuutta.

   (40 ja 44 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (41–43 kohta)