Yhdistetyt asiat C‑404/12 P ja C‑405/12 P

Euroopan unionin neuvosto

ja

Euroopan komissio

vastaan

Stichting Natuur en Milieu

ja

Pesticide Action Network Europe

”Muutoksenhaku — Asetus (EY) N:o 149/2008 — Torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta annettu asetus — Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 nojalla esitetty pyyntö asetuksen N:o 149/2008 sisäisestä uudelleentarkastelusta — Komission päätös, jolla pyynnöt jätettiin tutkimatta — Yksittäistapausta koskeva toimenpide — Århusin yleissopimus — Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 pätevyys kyseisen yleissopimuksen kannalta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 13.1.2015

1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Vaatimukset, jotka koskevat perusteluiden muuttamista – Tutkimatta jättäminen

   (Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 1 kohta ja 178 artiklan 1 kohta)

2. Kansainväliset sopimukset – Unionin tekemät sopimukset – Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) – Vaikutukset – Ensisijaisuus unionin johdetun oikeuden toimiin nähden – Johdettuun oikeuteen kuuluvan unionin toimen lainmukaisuuden arviointi suhteessa mainitun yleissopimuksen määräyksiin – Edellytykset – Määräyksiä, jotka eivät ole ehdottomia eivätkä riittävän täsmällisiä, ei voida käyttää tällaisessa arvioinnissa

   (EY 300 artiklan 7 kohta (josta on tullut SEUT 216 artiklan 2 kohta); Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 30–32 kohta)

2.  EY 300 artiklan 7 kohdan (josta on tullut SEUT 216 artiklan 2 kohta) nojalla unionin tekemät kansainväliset sopimukset sitovat unionin toimielimiä ja ovat näin ollen ensisijaisia kyseisten toimielinten antamiin toimiin nähden. Kansainvälisen sopimuksen, jonka sopimuspuoli unioni on, määräyksiin voidaan vedota unionin johdetun oikeuden toimen kumoamista koskevan kanteen tai tällaisen toimen lainvastaisuutta koskevan väitteen tueksi kuitenkin ainoastaan, jos yhtäältä kyseisen sopimuksen luonne ja rakenne eivät ole sen esteenä ja jos toisaalta kyseiset määräykset ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä.

   Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleesta on todettava, ettei se sisällä yhtään ehdotonta ja riittävän täsmällistä velvoitetta, joka koskisi välittömästi yksityisten oikeusasemaa, eikä se tästä syystä täytä noita edellytyksiä. Tästä seuraa, ettei kyseiseen määräykseen ole mahdollista vedota unionin tuomioistuimissa Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta Euroopan yhteisön toimielimiin ja elimiin annetun asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan lainmukaisuuden arvioimiseksi.

   Unionin tuomioistuin on tosin myös katsonut, että kun unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön Maailman kauppajärjestön yhteydessä tehtyjen sopimusten perusteella hyväksytty erityinen velvoite tai kun kyseessä olevassa unionin oikeuden toimessa nimenomaisesti viitataan noiden sopimusten tiettyihin määräyksiin, unionin tuomioistuimen on valvottava kyseisen toimen ja sen soveltamiseksi annettujen toimien lainmukaisuutta kyseisten sopimusten sääntöjen kannalta. Nämä kaksi poikkeusta olivat kuitenkin oikeutettavissa ainoastaan niiden sopimusten erityispiirteillä, joiden johdosta niitä sovellettiin, eikä niillä voida tällaisten erityispiirteiden puuttuessa katsoa olevan merkitystä sen ratkaisemisessa, voidaanko Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleeseen vedota unionin tuomioistuimissa asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan lainmukaisuuden arvioimiseksi.

   (ks. 44, 46–50 ja 60 kohta)

Yhdistetyt asiat C‑404/12 P ja C‑405/12 P

Euroopan unionin neuvosto

ja

Euroopan komissio

vastaan

Stichting Natuur en Milieu

ja

Pesticide Action Network Europe

”Muutoksenhaku — Asetus (EY) N:o 149/2008 — Torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta annettu asetus — Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 nojalla esitetty pyyntö asetuksen N:o 149/2008 sisäisestä uudelleentarkastelusta — Komission päätös, jolla pyynnöt jätettiin tutkimatta — Yksittäistapausta koskeva toimenpide — Århusin yleissopimus — Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 pätevyys kyseisen yleissopimuksen kannalta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 13.1.2015

1. Muutoksenhaku — Valitusperusteet — Vaatimukset, jotka koskevat perusteluiden muuttamista — Tutkimatta jättäminen

   (Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 1 kohta ja 178 artiklan 1 kohta)

2. Kansainväliset sopimukset — Unionin tekemät sopimukset — Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (Århusin yleissopimus) — Vaikutukset — Ensisijaisuus unionin johdetun oikeuden toimiin nähden — Johdettuun oikeuteen kuuluvan unionin toimen lainmukaisuuden arviointi suhteessa mainitun yleissopimuksen määräyksiin — Edellytykset — Määräyksiä, jotka eivät ole ehdottomia eivätkä riittävän täsmällisiä, ei voida käyttää tällaisessa arvioinnissa

   (EY 300 artiklan 7 kohta (josta on tullut SEUT 216 artiklan 2 kohta); Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 30–32 kohta)

2.  EY 300 artiklan 7 kohdan (josta on tullut SEUT 216 artiklan 2 kohta) nojalla unionin tekemät kansainväliset sopimukset sitovat unionin toimielimiä ja ovat näin ollen ensisijaisia kyseisten toimielinten antamiin toimiin nähden. Kansainvälisen sopimuksen, jonka sopimuspuoli unioni on, määräyksiin voidaan vedota unionin johdetun oikeuden toimen kumoamista koskevan kanteen tai tällaisen toimen lainvastaisuutta koskevan väitteen tueksi kuitenkin ainoastaan, jos yhtäältä kyseisen sopimuksen luonne ja rakenne eivät ole sen esteenä ja jos toisaalta kyseiset määräykset ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä.

   Tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleesta on todettava, ettei se sisällä yhtään ehdotonta ja riittävän täsmällistä velvoitetta, joka koskisi välittömästi yksityisten oikeusasemaa, eikä se tästä syystä täytä noita edellytyksiä. Tästä seuraa, ettei kyseiseen määräykseen ole mahdollista vedota unionin tuomioistuimissa Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta Euroopan yhteisön toimielimiin ja elimiin annetun asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan lainmukaisuuden arvioimiseksi.

   Unionin tuomioistuin on tosin myös katsonut, että kun unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön Maailman kauppajärjestön yhteydessä tehtyjen sopimusten perusteella hyväksytty erityinen velvoite tai kun kyseessä olevassa unionin oikeuden toimessa nimenomaisesti viitataan noiden sopimusten tiettyihin määräyksiin, unionin tuomioistuimen on valvottava kyseisen toimen ja sen soveltamiseksi annettujen toimien lainmukaisuutta kyseisten sopimusten sääntöjen kannalta. Nämä kaksi poikkeusta olivat kuitenkin oikeutettavissa ainoastaan niiden sopimusten erityispiirteillä, joiden johdosta niitä sovellettiin, eikä niillä voida tällaisten erityispiirteiden puuttuessa katsoa olevan merkitystä sen ratkaisemisessa, voidaanko Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleeseen vedota unionin tuomioistuimissa asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan lainmukaisuuden arvioimiseksi.

   (ks. 44, 46–50 ja 60 kohta)