Asia C‑383/12 P

Environmental Manufacturing LLP

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

”Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Kuviomerkki, joka esittää suden päätä — Kansainvälisten ja kansallisten kuviomerkkien, jotka sisältävät sanaosat ”WOLF Jardin” ja ”Outils WOLF”, haltijan väite — Suhteelliset hylkäysperusteet — Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn loukkaus — Asetus (EY) N:o 207/2009 — 8 artiklan 5 kohta — Keskivertokuluttajan taloudellisen käyttäytymisen muuttuminen — Todistustaakka”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14.11.2013

Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu – Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suojan ulottumisen sellaisiin tavaroihin tai palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia, edellytykset – Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuva haitta – Näyttö

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)

Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa säädettyä aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuvaa haittaa tai haitan vaaraa ei voida todeta ilman näyttöä siitä, että niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, keskivertokuluttajien taloudellinen käyttäytyminen on muuttunut myöhemmän tavaramerkin käytön seurauksena tai että on olemassa vakava vaara tällaisesta muutoksesta tulevaisuudessa, olivatpa kyseiset tavarat ja palvelut samankaltaisia tai eivät.

Käsite ”keskivertokuluttajan taloudellisen käyttäytymisen muuttuminen” on luonteeltaan objektiivinen edellytys. Sitä ei voida johtaa vain subjektiivisista seikoista kuten pelkästä kuluttajien käsityksestä. Pelkästään se seikka, että viimeksi mainitut huomaavat aikaisemman merkin kanssa samankaltaisen uuden merkin olemassaolon, ei yksin riitä osoittamaan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuvaa haittaa tai haitan vaaraa, jos tämä samankaltaisuus ei aiheuta sekaannusta heidän keskuudessaan. Vaaditaan korkeampaa näyttöastetta, jotta voidaan todeta aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuva haitta tai haitan vaara, jotta ei päädytä tilanteeseen, jossa taloudelliset toimijat omivat epäoikeutetusti tietyt merkit, mikä voisi vaarantaa kilpailun. Asetuksessa N:o 207/2009 ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei tosin vaadita näytön esittämistä todellisesta haitasta, vaan niissä hyväksytään vakava vaara tällaisesta haitasta, mikä mahdollistaa loogisen päättelyn käytön. Tällaiset päätelmät eivät kuitenkaan saa perustua pelkkiin oletuksiin, vaan nämä päätelmät on tehtävä ”todennäköisyyksien arvioinnin perusteella tehtävien loogisten johtopäätösten nojalla ja ottamalla huomioon tavanomaiset käytännöt asian kannalta merkityksellisellä kaupallisella alalla sekä kaikki muut käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät seikat”.

(ks. 34, 36, 37, 40–43 ja 45 kohta)

Asia C‑383/12 P

Environmental Manufacturing LLP

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

”Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Kuviomerkki, joka esittää suden päätä — Kansainvälisten ja kansallisten kuviomerkkien, jotka sisältävät sanaosat ”WOLF Jardin” ja ”Outils WOLF”, haltijan väite — Suhteelliset hylkäysperusteet — Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn loukkaus — Asetus (EY) N:o 207/2009 — 8 artiklan 5 kohta — Keskivertokuluttajan taloudellisen käyttäytymisen muuttuminen — Todistustaakka”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14.11.2013

Yhteisön tavaramerkki — Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen — Suhteelliset hylkäysperusteet — Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on laajalti tunnettu — Aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin suojan ulottumisen sellaisiin tavaroihin tai palveluihin, jotka eivät ole samankaltaisia, edellytykset — Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuva haitta — Näyttö

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)

Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa säädettyä aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuvaa haittaa tai haitan vaaraa ei voida todeta ilman näyttöä siitä, että niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, keskivertokuluttajien taloudellinen käyttäytyminen on muuttunut myöhemmän tavaramerkin käytön seurauksena tai että on olemassa vakava vaara tällaisesta muutoksesta tulevaisuudessa, olivatpa kyseiset tavarat ja palvelut samankaltaisia tai eivät.

Käsite ”keskivertokuluttajan taloudellisen käyttäytymisen muuttuminen” on luonteeltaan objektiivinen edellytys. Sitä ei voida johtaa vain subjektiivisista seikoista kuten pelkästä kuluttajien käsityksestä. Pelkästään se seikka, että viimeksi mainitut huomaavat aikaisemman merkin kanssa samankaltaisen uuden merkin olemassaolon, ei yksin riitä osoittamaan asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuvaa haittaa tai haitan vaaraa, jos tämä samankaltaisuus ei aiheuta sekaannusta heidän keskuudessaan. Vaaditaan korkeampaa näyttöastetta, jotta voidaan todeta aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutuva haitta tai haitan vaara, jotta ei päädytä tilanteeseen, jossa taloudelliset toimijat omivat epäoikeutetusti tietyt merkit, mikä voisi vaarantaa kilpailun. Asetuksessa N:o 207/2009 ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei tosin vaadita näytön esittämistä todellisesta haitasta, vaan niissä hyväksytään vakava vaara tällaisesta haitasta, mikä mahdollistaa loogisen päättelyn käytön. Tällaiset päätelmät eivät kuitenkaan saa perustua pelkkiin oletuksiin, vaan nämä päätelmät on tehtävä ”todennäköisyyksien arvioinnin perusteella tehtävien loogisten johtopäätösten nojalla ja ottamalla huomioon tavanomaiset käytännöt asian kannalta merkityksellisellä kaupallisella alalla sekä kaikki muut käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät seikat”.

(ks. 34, 36, 37, 40–43 ja 45 kohta)