Asia C‑378/12

Nnamdi Onuekwere

vastaan

Secretary of State for the Home Department

(Upper Tribunalin (Immigration and Asylum Chamber), London, esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 2004/38/EY — 16 artiklan 2 ja 3 kohta — Kolmansien maiden kansalaisten, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä, pysyvä oleskeluoikeus — Kyseisten kansalaisten vankeusajanjaksojen ottaminen huomioon”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.1.2014

1. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Direktiivi 2004/38 — Kolmansien maiden kansalaisten pysyvä oleskeluoikeus, kun he ovat tällaisen oikeuden vastaanottavassa jäsenvaltiossa saaneen unionin kansalaisen perheenjäseniä — Kolmannen maan kansalainen saa tällaisen oikeuden oleskeltuaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin kansalaisen kanssa yhtäjaksoisesti viisi vuotta — Kolmannen maan kansalaisen vankeusajanjaksoja kyseisessä jäsenvaltiossa ei oteta huomioon

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 kohta)

2. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Direktiivi 2004/38 — Kolmansien maiden kansalaisten pysyvä oleskeluoikeus, kun he ovat tällaisen oikeuden vastaanottavassa jäsenvaltiossa saaneen unionin kansalaisen perheenjäseniä — Kolmannen maan kansalainen saa tällaisen oikeuden oleskeltuaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin kansalaisen kanssa yhtäjaksoisesti viisi vuotta — Kolmannen maan kansalaisen vankeusajanjaksot kyseisessä jäsenvaltiossa keskeyttävät oleskelun yhtäjaksoisuuden — Kyseinen oikeus jää saamatta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 ja 3 kohta)

1.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaisen vankeusajanjaksoja vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kun hän on pysyvän oleskeluoikeuden tässä jäsenvaltiossa kyseisinä ajanjaksoina saaneen unionin kansalaisen perheenjäsen, ei voida ottaa huomioon siinä tarkoituksessa, että kolmannen maan kansalainen saisi mainitussa säännöksessä tarkoitetun pysyvän oleskeluoikeuden.

   Se nimittäin, saavatko unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti pysyvän oleskeluoikeuden, riippuu joka tapauksessa paitsi siitä, täyttääkö unionin kansalainen itse direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset, myös siitä, ovatko perheenjäsenet oleskelleet asianomaisen ajanjakson laillisesti ja yhtäjaksoisesti unionin kansalaisen ”kanssa”; ilmaisu ”kanssa” vahvistaa edellytystä, jonka mukaan perheenjäsenten on tultava unionin kansalaisen mukana tai seurattava häntä myöhemmin.

   Unionin lainsäätäjä on asettanut direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdan mukaisen pysyvän oleskeluoikeuden saamisen edellytykseksi sen, että unionin kansalainen on kotoutunut vastaanottavaan jäsenvaltioon.

   Tällainen kotoutuminen, joka on pysyvän oleskeluoikeuden saamisen lähtökohtana, perustuu paitsi alueellisiin ja ajallisiin tekijöihin myös laadullisiin tekijöihin, jotka koskevat kotoutumisastetta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

   Se, että kansallinen tuomioistuin on määrännyt ehdottoman vankeusrangaistuksen, on omiaan osoittamaan, ettei asianomainen henkilö ole kunnioittanut arvoja, jotka vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskunta on ilmaissut tämän valtion rikosoikeudessa, joten vankeusajanjaksojen ottaminen huomioon, jotta unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, saisivat direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun pysyvän oleskeluoikeuden, olisi ilmiselvästi vastoin päämäärää, jota direktiivillä on tavoiteltu, kun siinä on säädetty kyseisestä oleskeluoikeudesta.

   (ks. 23–27 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaisen vankeusajanjaksot vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kun hän on pysyvän oleskeluoikeuden tässä jäsenvaltiossa kyseisinä ajanjaksoina saaneen unionin kansalaisen perheenjäsen, keskeyttävät oleskelun yhtäjaksoisuuden.

   Se, saavatko unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti pysyvän oleskeluoikeuden, riippuu muiden edellytysten ohella siitä, ovatko perheenjäsenet oleskelleet unionin kansalaisen kanssa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan. Lisäksi tällainen laillisen oleskelun yhtäjaksoisuuden edellytys vastaa kotoutumisvelvollisuutta, joka on pysyvän oleskeluoikeuden saamisen lähtökohtana.

   (ks. 29, 30 ja 32 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

Asia C‑378/12

Nnamdi Onuekwere

vastaan

Secretary of State for the Home Department

(Upper Tribunalin (Immigration and Asylum Chamber), London, esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 2004/38/EY — 16 artiklan 2 ja 3 kohta — Kolmansien maiden kansalaisten, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä, pysyvä oleskeluoikeus — Kyseisten kansalaisten vankeusajanjaksojen ottaminen huomioon”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.1.2014

1. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Kolmansien maiden kansalaisten pysyvä oleskeluoikeus, kun he ovat tällaisen oikeuden vastaanottavassa jäsenvaltiossa saaneen unionin kansalaisen perheenjäseniä – Kolmannen maan kansalainen saa tällaisen oikeuden oleskeltuaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin kansalaisen kanssa yhtäjaksoisesti viisi vuotta – Kolmannen maan kansalaisen vankeusajanjaksoja kyseisessä jäsenvaltiossa ei oteta huomioon

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 kohta)

2. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Kolmansien maiden kansalaisten pysyvä oleskeluoikeus, kun he ovat tällaisen oikeuden vastaanottavassa jäsenvaltiossa saaneen unionin kansalaisen perheenjäseniä – Kolmannen maan kansalainen saa tällaisen oikeuden oleskeltuaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin kansalaisen kanssa yhtäjaksoisesti viisi vuotta – Kolmannen maan kansalaisen vankeusajanjaksot kyseisessä jäsenvaltiossa keskeyttävät oleskelun yhtäjaksoisuuden – Kyseinen oikeus jää saamatta

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 ja 3 kohta)

1.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaisen vankeusajanjaksoja vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kun hän on pysyvän oleskeluoikeuden tässä jäsenvaltiossa kyseisinä ajanjaksoina saaneen unionin kansalaisen perheenjäsen, ei voida ottaa huomioon siinä tarkoituksessa, että kolmannen maan kansalainen saisi mainitussa säännöksessä tarkoitetun pysyvän oleskeluoikeuden.

   Se nimittäin, saavatko unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti pysyvän oleskeluoikeuden, riippuu joka tapauksessa paitsi siitä, täyttääkö unionin kansalainen itse direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset, myös siitä, ovatko perheenjäsenet oleskelleet asianomaisen ajanjakson laillisesti ja yhtäjaksoisesti unionin kansalaisen ”kanssa”; ilmaisu ”kanssa” vahvistaa edellytystä, jonka mukaan perheenjäsenten on tultava unionin kansalaisen mukana tai seurattava häntä myöhemmin.

   Unionin lainsäätäjä on asettanut direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdan mukaisen pysyvän oleskeluoikeuden saamisen edellytykseksi sen, että unionin kansalainen on kotoutunut vastaanottavaan jäsenvaltioon.

   Tällainen kotoutuminen, joka on pysyvän oleskeluoikeuden saamisen lähtökohtana, perustuu paitsi alueellisiin ja ajallisiin tekijöihin myös laadullisiin tekijöihin, jotka koskevat kotoutumisastetta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

   Se, että kansallinen tuomioistuin on määrännyt ehdottoman vankeusrangaistuksen, on omiaan osoittamaan, ettei asianomainen henkilö ole kunnioittanut arvoja, jotka vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskunta on ilmaissut tämän valtion rikosoikeudessa, joten vankeusajanjaksojen ottaminen huomioon, jotta unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, saisivat direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun pysyvän oleskeluoikeuden, olisi ilmiselvästi vastoin päämäärää, jota direktiivillä on tavoiteltu, kun siinä on säädetty kyseisestä oleskeluoikeudesta.

   (ks. 23–27 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaisen vankeusajanjaksot vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kun hän on pysyvän oleskeluoikeuden tässä jäsenvaltiossa kyseisinä ajanjaksoina saaneen unionin kansalaisen perheenjäsen, keskeyttävät oleskelun yhtäjaksoisuuden.

   Se, saavatko unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, direktiivin 2004/38 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti pysyvän oleskeluoikeuden, riippuu muiden edellytysten ohella siitä, ovatko perheenjäsenet oleskelleet unionin kansalaisen kanssa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan. Lisäksi tällainen laillisen oleskelun yhtäjaksoisuuden edellytys vastaa kotoutumisvelvollisuutta, joka on pysyvän oleskeluoikeuden saamisen lähtökohtana.

   (ks. 29, 30 ja 32 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)