Asia C‑366/12

Finanzamt Dortmund-West

vastaan

Klinikum Dortmund gmbH

(Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Kuudes arvonlisäverodirektiivi — Vapautukset — 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b alakohta — Tavaroiden luovutus — Solunsalpaajalääkkeiden tarjoaminen avohoidon yhteydessä — Eri verovelvollisten suoritukset — 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan c alakohta — Hoitopalvelut — Itsenäisenä ammatinharjoittajana sairaalan yhteydessä toimivan lääkärin määräämät lääkkeet — Toisiinsa läheisesti liittyvät toimet — Hoitopalvelujen liitännäispalvelut — Toimet, joita ei aineellisesti ja taloudellisesti voida erottaa toisistaan”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 13.3.2014

Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Kuudennessa direktiivissä säädetyt vapautukset – Lääketieteellisen hoidon antamista henkilölle lääketieteellisten ammattien ja avustavan hoitohenkilöstön ammattien yhteydessä koskeva vapautus – Soveltamisala – Sairaalassa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien lääkäreiden syövän avohoidossa määräämien tavaroiden luovutus ei kuulu mainitun vapautuksen soveltamisalaan – Rajat – Aineellisesti ja taloudellisesti lääketieteellisistä hoitotoimenpiteistä erotettavissa oleva luovutus

(Neuvoston direktiivin 77/388 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan c alakohta)

Sellaisten tavaroiden luovutusta kuin solunsalpaajalääkkeet, joita sairaalassa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat lääkärit ovat määränneet syövän avohoidossa, ei voida vapauttaa arvonlisäverosta jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/92, 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan c alakohdan nojalla, ellei mainittu luovutus ole aineellisesti ja taloudellisesti pääasiallisista lääketieteellisistä hoitotoimenpiteistä erottamaton, minkä tarkistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

Sellainen lääketieteellinen hoito, joka on annettu henkilöiden terveyden suojelemiseksi, ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi, tosin kuuluu kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan c alakohdassa tarkoitetun vapautuksen piiriin.

Kyseisessä artiklassa tarkoitettuja vapautuksia on kuitenkin tulkittava suppeasti, koska ne ovat poikkeuksia siitä yleisestä periaatteesta, jonka mukaan kaikista verovelvollisen vastikkeellisesti suorittamista palveluista kannetaan arvonlisäveroa.

Siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta vapauttaa tavaroiden luovutus verosta mainitun säännöksen perusteella lukuun ottamatta vähäisiä tavarantoimituksia, jotka ovat aivan välttämättömiä annettaessa lääketieteellistä hoitoa, lääkkeiden ja muiden tavaroiden toimittaminen on aineellisesti ja taloudellisesti erotettavissa palvelujen tarjoamisesta eikä sitä siis voida vapauttaa verosta kyseisen artiklan nojalla.

Ei kuitenkaan voida kiistää sitä, että on olemassa hoidollinen jatkumo, joka käsittää sekä mainitussa säännöksessä tarkoitetun lääketieteellisen hoidon antamisen lääketieteellisten ammattien harjoittamisen yhteydessä että solunsalpaajalääkkeiden luovutuksen. Lääkkeiden – kuten solunsalpaajalääkkeiden – luovutus on nimittäin välttämätöntä annettaessa henkilölle avohoitoa syöpään, koska ilman lääkkeiden luovutusta lääketieteellinen hoito olisi tarkoituksetonta.

Tästä hoidollisesta jatkumosta huolimatta kyseessä olevaan hoitoon kuuluu kuitenkin toisiaan seuraavia toimenpiteitä ja vaiheita, jotka ovat toisistaan erillisiä, vaikkakin ne liittyvät toisiinsa. Jos potilaalle siis suoritetaan eri toimenpiteitä, eli yhtäältä lääkäri hoitaa henkilöä ja toisaalta sairaalan apteekki toimittaa lääkkeet, on vaikeaa katsoa, että kyseiset toimenpiteet olisivat aineellisesti ja taloudellisesti erottamattomia, minkä tarkistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

(ks. 26, 30, 33, 35, 36 ja 41 kohta sekä tuomiolauselma)