Asia C‑285/12

Aboubacar Diakité

vastaan

Commissaire général aux réfugiés et aux apatrides

(Conseil d’État’n (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivi 2004/83/EY — Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämistä koskevat vähimmäisvaatimukset — Henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua — 15 artiklan c alakohta — Siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä — Maan sisäisen aseellisen selkkauksen käsite — Itsenäinen tulkinta suhteessa kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen — Arviointiperusteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 30.1.2014

Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto — Turvapaikkapolitiikka — Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema — Direktiivi 2004/83 — Toissijaisen suojelun saamismahdollisuuden edellytykset — 2 artiklan e alakohta ja 15 artiklan c alakohta — Vakava ja henkilökohtainen vaara — Maan sisäisen aseellisen selkkauksen käsite — Itsenäinen tulkinta suhteessa kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen — Arviointiperusteet

(Neuvoston direktiivin 2004/83 2 artiklan e alakohta ja 15 artiklan c alakohta)

Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 15 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että tätä säännöstä sovellettaessa on katsottava, että kyse on maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta silloin, kun valtion vakinaiset asevoimat ottavat yhteen yhden tai usean aseistetun ryhmän kanssa tai kun kyse on kahden tai usean aseistetun ryhmän välisistä yhteenotoista, eikä ole tarpeen, että tällaista selkkausta voitaisiin pitää kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa tarkoitettuna kansainvälistä luonnetta vailla olevana aseellisena selkkauksena, eikä aseellisten yhteenottojen intensiivisyyttä, kyseessä olevien aseellisten joukkojen järjestäytymistasoa tai selkkauksen kestoa ole arvioitava erillään kyseessä olevalla alueella vallitsevan väkivallan asteen arvioinnista.

On nimittäin niin, että kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella ja direktiivissä 2004/83 säädetyllä toissijaisen suojelun järjestelmällä on eri päämäärät ja niiden mukaiset suojelujärjestelmät ovat selvästi erilliset. Niinpä edellytykseksi mahdollisuudelle hyötyä direktiivin 2 artiklan e alakohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 15 artiklan c alakohdan kanssa, säädetystä järjestelmästä ei voida asettaa sen toteamista, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden järjestelmän soveltamisedellytykset täyttyvät, koska muuten jää huomiotta se, että kummallakin järjestelmällä on oma alansa.

Toteamuksen, jonka mukaan kyse on direktiivissä tarkoitetusta aseellisesta selkkauksesta, edellytykseksi ei saa asettaa kyseessä olevien aseellisten joukkojen tiettyä järjestäytymistasoa tai selkkauksen erityistä kestoa, kun nämä riittävät siihen, että kyseisten aseellisten joukkojen väliset yhteenotot aiheuttavat sen asteista mielivaltaista väkivaltaa, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että asianomaiseen maahan tai asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, todelliseen henkeään tai ruumiillista koskemattomuuttaan uhkaavaan vakavaan ja henkilökohtaiseen vaaraan, jolloin hakija todella tarvitsee kansainvälistä suojelua.

(ks. 24, 26, 30, 34 ja 35 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑285/12

Aboubacar Diakité

vastaan

Commissaire général aux réfugiés et aux apatrides

(Conseil d’État’n (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivi 2004/83/EY — Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämistä koskevat vähimmäisvaatimukset — Henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua — 15 artiklan c alakohta — Siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä — Maan sisäisen aseellisen selkkauksen käsite — Itsenäinen tulkinta suhteessa kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen — Arviointiperusteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 30.1.2014

Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Toissijaisen suojelun saamismahdollisuuden edellytykset – 2 artiklan e alakohta ja 15 artiklan c alakohta – Vakava ja henkilökohtainen vaara – Maan sisäisen aseellisen selkkauksen käsite – Itsenäinen tulkinta suhteessa kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen – Arviointiperusteet

(Neuvoston direktiivin 2004/83 2 artiklan e alakohta ja 15 artiklan c alakohta)

Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 15 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että tätä säännöstä sovellettaessa on katsottava, että kyse on maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta silloin, kun valtion vakinaiset asevoimat ottavat yhteen yhden tai usean aseistetun ryhmän kanssa tai kun kyse on kahden tai usean aseistetun ryhmän välisistä yhteenotoista, eikä ole tarpeen, että tällaista selkkausta voitaisiin pitää kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa tarkoitettuna kansainvälistä luonnetta vailla olevana aseellisena selkkauksena, eikä aseellisten yhteenottojen intensiivisyyttä, kyseessä olevien aseellisten joukkojen järjestäytymistasoa tai selkkauksen kestoa ole arvioitava erillään kyseessä olevalla alueella vallitsevan väkivallan asteen arvioinnista.

On nimittäin niin, että kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella ja direktiivissä 2004/83 säädetyllä toissijaisen suojelun järjestelmällä on eri päämäärät ja niiden mukaiset suojelujärjestelmät ovat selvästi erilliset. Niinpä edellytykseksi mahdollisuudelle hyötyä direktiivin 2 artiklan e alakohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 15 artiklan c alakohdan kanssa, säädetystä järjestelmästä ei voida asettaa sen toteamista, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden järjestelmän soveltamisedellytykset täyttyvät, koska muuten jää huomiotta se, että kummallakin järjestelmällä on oma alansa.

Toteamuksen, jonka mukaan kyse on direktiivissä tarkoitetusta aseellisesta selkkauksesta, edellytykseksi ei saa asettaa kyseessä olevien aseellisten joukkojen tiettyä järjestäytymistasoa tai selkkauksen erityistä kestoa, kun nämä riittävät siihen, että kyseisten aseellisten joukkojen väliset yhteenotot aiheuttavat sen asteista mielivaltaista väkivaltaa, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että asianomaiseen maahan tai asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, todelliseen henkeään tai ruumiillista koskemattomuuttaan uhkaavaan vakavaan ja henkilökohtaiseen vaaraan, jolloin hakija todella tarvitsee kansainvälistä suojelua.

(ks. 24, 26, 30, 34 ja 35 kohta sekä tuomiolauselma)