Asia C‑275/12

Samantha Elrick

vastaan

Bezirksregierung Köln

(Verwaltungsgericht Hannoverin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Unionin kansalaisuus — SEUT 20 ja SEUT 21 artikla — Vapaata liikkumista ja oleskelua koskeva oikeus — Jäsenvaltion kansalainen — Toisessa jäsenvaltiossa suoritettavat opinnot — Opintotuki — Edellytykset — Koulutuksen kesto vähintään kaksi vuotta — Ammatillisen tutkintotodistuksen saaminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.10.2013

1. Unionin kansalaisuus – Perustamissopimuksen määräykset – Henkilöllinen soveltamisala – Jäsenvaltion kansalainen, joka opiskelee jossakin toisessa jäsenvaltiossa – Kuuluminen soveltamisalaan – Vaikutus – Euroopan unionin kansalaisen asemaan liittyvistä oikeuksista nauttiminen

   (SEUT 6 artiklan e alakohta, SEUT 20 artikla, SEUT 21 artikla ja SEUT 165 artiklan 1 kohta)

2. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Opintotuen myöntäminen opiskelijoille, jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia, jossakin toisessa jäsenvaltiossa suoritettaviin opintoihin – Tuen myöntämisen edellytyksenä toisessa jäsenvaltiossa suoritettavien opintojen osalta se, että koulutuksen kesto on vähintään kaksi vuotta – Tukea voidaan myöntää tuen maksavassa jäsenvaltiossa suoritettaviin opintoihin koulutukseen, jonka kesto on alle kaksi vuotta – Ei voida hyväksyä – Oikeuttamisperustetta ei ole

   (SEUT 20 ja SEUT 21 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 18–24 kohta)

2.  SEUT 20 ja SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa sille, että jäsenvaltion kansalaiselle, jonka vakinainen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, myönnetään opintotukea toisessa jäsenvaltiossa opiskelua varten, asetetaan edellytykseksi, että kyseinen koulutus johtaa tuen maksajana olevassa jäsenvaltiossa sijaitsevassa ammattikoulussa annettavaa tutkintotodistusta vastaavaan tutkintotodistukseen vähintään kahden vuoden koulutusohjelman päätteeksi, kun asianomaiselle olisi myönnetty opintotukea hänen erityisten olosuhteidensa vuoksi, jos hän olisi päättänyt suorittaa viimeksi mainitussa valtiossa koulutuksen, joka vastaa hänen valitsemaansa toisessa jäsenvaltiossa suoritettavaa koulutusta ja jonka kesto on alle kaksi vuotta.

   Tämä lainsäädäntö merkitsee SEUT 21 artiklassa tarkoitettua rajoitusta, kun otetaan huomioon se, miten kyseisen vapauden käyttäminen saattaa vaikuttaa opintotukioikeuteen.

   Lainsäädäntö, jolla rajoitetaan perussopimuksessa taattua perusvapautta, voi olla unionin oikeuden perusteella oikeutettu ainoastaan silloin, jos se perustuu objektiivisiin, yleistä etua koskeviin ja kyseessä olevien henkilöiden kansalaisuudesta riippumattomiin syihin ja jos se on oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään.

   Tältä osin kahden vuoden kestoa koskevalla vaatimuksella ei siis ole mitään yhteyttä valitun koulutuksen tasoon eikä näin ollen kyseisen lainsäädännön väitettyyn tavoitteeseen. Kestoa koskevan edellytyksen asettaminen on epäjohdonmukaista ja sen ei voida katsoa olevan oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

   (ks. 28–30 ja 32–34 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑275/12

Samantha Elrick

vastaan

Bezirksregierung Köln

(Verwaltungsgericht Hannoverin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Unionin kansalaisuus — SEUT 20 ja SEUT 21 artikla — Vapaata liikkumista ja oleskelua koskeva oikeus — Jäsenvaltion kansalainen — Toisessa jäsenvaltiossa suoritettavat opinnot — Opintotuki — Edellytykset — Koulutuksen kesto vähintään kaksi vuotta — Ammatillisen tutkintotodistuksen saaminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 24.10.2013

1. Unionin kansalaisuus — Perustamissopimuksen määräykset — Henkilöllinen soveltamisala — Jäsenvaltion kansalainen, joka opiskelee jossakin toisessa jäsenvaltiossa — Kuuluminen soveltamisalaan — Vaikutus — Euroopan unionin kansalaisen asemaan liittyvistä oikeuksista nauttiminen

   (SEUT 6 artiklan e alakohta, SEUT 20 artikla, SEUT 21 artikla ja SEUT 165 artiklan 1 kohta)

2. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Opintotuen myöntäminen opiskelijoille, jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia, jossakin toisessa jäsenvaltiossa suoritettaviin opintoihin — Tuen myöntämisen edellytyksenä toisessa jäsenvaltiossa suoritettavien opintojen osalta se, että koulutuksen kesto on vähintään kaksi vuotta — Tukea voidaan myöntää tuen maksavassa jäsenvaltiossa suoritettaviin opintoihin koulutukseen, jonka kesto on alle kaksi vuotta — Ei voida hyväksyä — Oikeuttamisperustetta ei ole

   (SEUT 20 ja SEUT 21 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 18–24 kohta)

2.  SEUT 20 ja SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa sille, että jäsenvaltion kansalaiselle, jonka vakinainen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, myönnetään opintotukea toisessa jäsenvaltiossa opiskelua varten, asetetaan edellytykseksi, että kyseinen koulutus johtaa tuen maksajana olevassa jäsenvaltiossa sijaitsevassa ammattikoulussa annettavaa tutkintotodistusta vastaavaan tutkintotodistukseen vähintään kahden vuoden koulutusohjelman päätteeksi, kun asianomaiselle olisi myönnetty opintotukea hänen erityisten olosuhteidensa vuoksi, jos hän olisi päättänyt suorittaa viimeksi mainitussa valtiossa koulutuksen, joka vastaa hänen valitsemaansa toisessa jäsenvaltiossa suoritettavaa koulutusta ja jonka kesto on alle kaksi vuotta.

   Tämä lainsäädäntö merkitsee SEUT 21 artiklassa tarkoitettua rajoitusta, kun otetaan huomioon se, miten kyseisen vapauden käyttäminen saattaa vaikuttaa opintotukioikeuteen.

   Lainsäädäntö, jolla rajoitetaan perussopimuksessa taattua perusvapautta, voi olla unionin oikeuden perusteella oikeutettu ainoastaan silloin, jos se perustuu objektiivisiin, yleistä etua koskeviin ja kyseessä olevien henkilöiden kansalaisuudesta riippumattomiin syihin ja jos se on oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään.

   Tältä osin kahden vuoden kestoa koskevalla vaatimuksella ei siis ole mitään yhteyttä valitun koulutuksen tasoon eikä näin ollen kyseisen lainsäädännön väitettyyn tavoitteeseen. Kestoa koskevan edellytyksen asettaminen on epäjohdonmukaista ja sen ei voida katsoa olevan oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

   (ks. 28–30 ja 32–34 kohta sekä tuomiolauselma)