Asia C‑243/12 P

FLS Plast A/S

vastaan

Euroopan komissio

”Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Muovisten teollisuussäkkien ala — Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen — Unionin yleisen tuomioistuimen täysi harkintavalta — Perusteluvelvollisuus — Emoyhtiön joutuminen vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon tytäryhtiö on syyllistynyt — Emoyhtiön vastuu tytäryhtiölle määrätyn sakon maksamisesta — Oikeasuhteisuus — Unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävä menettely — Tuomion antaminen kohtuullisessa ajassa”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.6.2014

1. Muutoksenhaku — Valitusperusteet — Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä — Valituksenalaisen tuomion perustelua koskeva valitusperuste — Valitusperuste, jolla pyritään riitauttamaan valituksenalaisen tuomion perusteltavuus — Valitusperuste, joka perustuu valituksenalaiseen tuomioon itseensä — Tutkittavaksi ottaminen

   (SEUT 256 artiklan 1 kohta; unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)

2. Kilpailu — Unionin oikeussäännöt — Rikkominen — Vastuuseen joutuminen — Emoyhtiö ja tytäryhtiöt — Taloudellinen kokonaisuus — Arviointiperusteet — Olettama siitä, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin — Kumottavuus — Todistustaakka — Syyttömyysolettamaa ei ole loukattu

   (SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

3. Muutoksenhaku — Valitusperusteet — Tosiseikkojen virheellinen arviointi — Tutkimatta jättäminen — Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja selvitysaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

   (SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla)

4. Muutoksenhaku — Valitusperusteet — Perustelujen puutteellisuus — Perusteluvelvollisuuden laajuus

   (SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 ja 58 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artikla)

5. Muutoksenhaku — Valitusperusteet — Tuomion perustelut, jotka ovat unionin oikeuden vastaisia — Tuomiolauselma, josta ilmenevä lopputulos on perusteltu tuomion muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi — Tutkimatta jättäminen

   (SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla)

6. Kilpailu — Sakot — Sakkojen määrä — Sakkojen suuruuden määrittäminen — Sakon määräämättä jättäminen tai sakon määrän alentaminen vastikkeena rikkomiseen syyllistyneen yrityksen tekemästä yhteistyöstä — Edellytykset — Emoyhtiö ja tytäryhtiöt — Vaatimus taloudellisen kokonaisuuden olemassaolosta yhteistyön ajankohtana

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 96/C 207/04 D kohdan 2 alakohta)

7. Kilpailu — Unionin oikeussäännöt — Tytäryhtiö rikkoo kilpailusääntöjä — Emoyhtiön vastuuseen joutuminen — Yhteisvastuu sakon maksamisesta — Ulottuvuus — Emoyhtiö ja tytäryhtiö, jotka ovat rikkomisen tekemisajankohtana muodostaneet SEUT 101 artiklassa tarkoitetun yrityksen ja joita ei ole enää olemassa tässä muodossa sakon määräämisestä tehdyn päätöksen tekemisajankohtana — Seuraukset sakon enimmäismäärän määrittämisen kannalta

   (SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

8. Euroopan unionin oikeus — Periaatteet — Perusoikeudet, joiden kunnioittamista unionin tuomioistuin valvoo — Jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin — Toimiminen kohtuullisessa ajassa — Vahvistaminen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa — Viittaus Euroopan unionin perusoikeuskirjaan — Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

9. Tuomioistuinmenettely — Oikeudenkäynnin kesto unionin yleisessä tuomioistuimessa — Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto — Kilpailusääntöjen rikkomista koskeva oikeusriita — Kohtuullisen ajan ylittäminen — Seuraukset

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

10. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Vaatimus, joka perustuu unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin kohtuuttomaan kestoon — Edellytykset — Lainvastaisuus — Vahinko — Syy-yhteys — Arviointiperusteet — Ratkaisukokoonpano

    (SEUT 256, SEUT 268 ja SEUT 340 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 25 ja 44–48 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 27 ja 30 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 32 ja 76–78 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 49, 51 ja 79 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 84 kohta)

6.  Kilpailuasioissa pelkästään yritykselle, joka on tehnyt komission kanssa yhteistyötä sakkojen lieventämistä ja niistä vapauttamista koskevan tiedonannon perusteella, voidaan myöntää kyseisen tiedonannon nojalla alennus siitä sakosta, joka sille olisi määrätty ilman tätä yhteistyötä. Tuota alennusta ei voida ulottaa koskemaan yhtiötä, joka kuului rikkomisajanjakson tietyn osan aikana tuon ensimmäisen yrityksen muodostamaan taloudelliseen yksikköön mutta joka ei kuulunut siihen enää ajankohtana, jolloin viimeksi mainittu yritys teki yhteistyötä komission kanssa.

   Vastakkainen tulkinta tarkoittaisi näet yleisesti sitä, että yritysseuraannon tapauksissa yhtiö, joka on alun perin osallistunut rikkomiseen siihen suoraan osallistuneen tytäryhtiön emoyhtiönä ja joka siirtää tämän jälkeen kyseisen tytäryhtiön toiselle yritykselle, saa mahdollisesti hyväkseen tälle viimeksi mainitulle yritykselle myönnetyn sakon alennuksen, joka perustuu sen komission kanssa tekemään yhteistyöhön, vaikka mainittu yhtiö ei ole itse myötävaikuttanut kyseisen rikkomisen paljastumiseen eikä käyttänyt kyseisen yhteistyön ajankohtana ratkaisevaa vaikutusvaltaa aikaisempaan tytäryhtiöönsä.

   Kun siis otetaan huomioon sakkojen lieventämistä ja niistä vapauttamista koskevan tiedonannon tavoite, jona on edistää SEUT 101 artiklan vastaisen toiminnan paljastumista, jotta kyseisen määräyksen tehokas soveltaminen voidaan taata, mikään ei oikeuta ulottamaan yritykselle sen komission kanssa tekemän yhteistyön perusteella myönnettyä alennusta sakosta yritykseen, joka on tosin käyttänyt aikaisemmin määräysvaltaa kyseessä olevaan kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneessa tytäryhtiössä mutta joka ei itse ole myötävaikuttanut tuon rikkomisen paljastumiseen.

   (ks. 85–87 kohta)

7.  Unionin kilpailuoikeudessa kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon maksamisen osalta taloudellisen yksikön muodostavan kahden yhtiön välillä oleva yhteisvastuusuhde ei voi olla vain eräänlainen vakuus, jonka emoyhtiö antaa taatakseen tytäryhtiölle määrätyn sakon maksamisen. Tästä syystä väitteet, joiden mukaan kyseistä emoyhtiötä ei voida velvoittaa maksamaan sen tytäryhtiölle määrättyä sakkoa suurempaa sakkoa, ovat perusteettomia.

   Periaate, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset määrätään yksilökohtaisesti, edellyttää, että yhteisvastuullisesti maksettavan sakon suuruus määritetään asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti sen rikkomisen, johon asianomaisen yrityksen itsensä katsotaan syyllistyneen, vakavuuden ja sen keston perusteella.

   (ks. 107 kohta)

8.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 131–133 kohta)

9.  Kun otetaan huomioon tarve varmistaa unionin oikeuden kilpailusääntöjen noudattaminen, unionin tuomioistuin ei voi pelkästään sillä perusteella, ettei tuomiota ole annettu kohtuullisessa ajassa, antaa valittajalle mahdollisuutta kyseenalaistaa sille määrätyn sakon suuruus, kun valittajan kaikki valitusperusteet, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen esittämiä toteamuksia kyseisen sakon suuruudesta ja siitä toiminnasta, josta sakko on määrätty seuraamukseksi, on hylätty.

   Siitä, että unionin tuomioistuimet loukkaavat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan mukaista velvollisuuttaan ratkaista niiden käsiteltäväksi saatetut asiat kohtuullisessa ajassa, on määrättävä seuraamus unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun vahingonkorvauskanteen yhteydessä, koska tällainen kanne merkitsee tehokasta korjauskeinoa. Tästä seuraa, että vaatimusta, jolla pyritään saamaan korvausta siitä aiheutuneesta vahingosta, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole antanut tuomiota kohtuullisessa ajassa, ei voida saattaa suoraan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi valituksen yhteydessä, vaan se on esitettävä itse unionin yleisessä tuomioistuimessa.

   (ks. 134 ja 135 kohta)

10.  Tutkiessaan vaatimusta, jolla pyritään saamaan korvausta siitä aiheutuneesta vahingosta, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole antanut tuomiota kohtuullisessa ajassa, unionin yleisen tuomioistuimen on ratkaisemalla asia sen oikeudenkäynnin, jonka kestoa on arvosteltu, taustalla olevan asian ratkaisseesta kokoonpanosta poikkeavassa kokoonpanossa, arvioitava sekä vahingon, johon on vedottu, todellisuutta että kyseisen vahingon ja riidanalaisen tuomioistuinmenettelyn kohtuuttoman keston välistä syy‑yhteyttä tutkimalla tässä tarkoituksessa esitettyjä todisteita.

    (ks. 136 kohta)