Asia C‑116/12

Ioannis Christodoulou ym.

vastaan

Elliniko Dimosio

(Dioikitiko Protodikeio Serronin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Tullausarvo — Kolmanteen maahan viedyt tavarat — Vientituet — Sellainen valmistus viejämaassa, jota ei pidetä merkittävänä — Tavaroiden jälleenvienti Euroopan unionin alueelle — Tullausarvon määrittäminen — Kauppa-arvo”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 12.12.2013

1. Tulliliitto – Yhteinen tullitariffi – Tullausarvo – Kauppa-arvo – Määrittäminen – Tavarat, jotka on tuotu maahan sellaisen sopimuksen perusteella, joka, vaikka se on luokiteltu myyntisopimukseksi, on tosiasiassa käsittelyä tai valmistusta koskeva sopimus – Kuuluminen yhteisen tullitariffin soveltamisalaan – Tavaroiden alkuperän määrittäminen – Vaikutuksettomuus

   (Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 24, 29 ja 32 artikla)

2. Tulliliitto – Yhteinen tullitariffi – Tullausarvo – Kauppa-arvo – Määrittäminen – Tavaran vientituen arvo – Tullausarvoa määritettäessä on otettava huomioon tavaralle myönnetyn sellaisen vientituen arvo, joka on saatu väärinkäytösluonteisesti luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tuen saamiseksi

   (Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 29 ja 32 artikla)

1.  Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 29 ja 32 artiklaa on tulkittava siten, että niitä sovelletaan määritettäessä sellaisen sopimuksen perusteella maahan tuotujen tavaroiden tullausarvoa, joka, vaikka se on luokiteltu myyntisopimukseksi, osoittautuu tosiasiassa käsittelyä tai valmistusta koskevaksi sopimukseksi. Tämän määrittelyn yhteydessä merkitystä ei ole sillä, täyttääkö käsittely tai valmistus saman asetuksen 24 artiklassa vahvistetut edellytykset, jotta näiden tavaroiden voidaan katsoa olevan peräisin maasta, jossa nämä toimet on suoritettu.

   (ks. 51, 55 ja 60 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 29 ja 32 artiklaa on tulkittava siten, että tullausarvoa määritettäessä on otettava huomioon tavaralle myönnetyn sellaisen vientituen arvo, joka on saatu käyttämällä sellaista menettelyä, jossa unionin oikeuden säännöksiä sovelletaan pyrkimyksenä saada väärinkäytösluonteisesti etua.

   Maahantuojan, joka luo keinotekoisesti tilanteen, jonka avulla hän voi saada vientitukia, on maksettava kyseisiin tuotteisiin liittyvät tullit, tämän kuitenkaan rajoittamatta tarvittaessa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten, yksityisoikeudellisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista.

   (ks. 68 ja 70 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

Asia C‑116/12

Ioannis Christodoulou ym.

vastaan

Elliniko Dimosio

(Dioikitiko Protodikeio Serronin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Tullausarvo — Kolmanteen maahan viedyt tavarat — Vientituet — Sellainen valmistus viejämaassa, jota ei pidetä merkittävänä — Tavaroiden jälleenvienti Euroopan unionin alueelle — Tullausarvon määrittäminen — Kauppa-arvo”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 12.12.2013

1. Tulliliitto — Yhteinen tullitariffi — Tullausarvo — Kauppa-arvo — Määrittäminen — Tavarat, jotka on tuotu maahan sellaisen sopimuksen perusteella, joka, vaikka se on luokiteltu myyntisopimukseksi, on tosiasiassa käsittelyä tai valmistusta koskeva sopimus — Kuuluminen yhteisen tullitariffin soveltamisalaan — Tavaroiden alkuperän määrittäminen — Vaikutuksettomuus

   (Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 24, 29 ja 32 artikla)

2. Tulliliitto — Yhteinen tullitariffi — Tullausarvo — Kauppa-arvo — Määrittäminen — Tavaran vientituen arvo — Tullausarvoa määritettäessä on otettava huomioon tavaralle myönnetyn sellaisen vientituen arvo, joka on saatu väärinkäytösluonteisesti luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tuen saamiseksi

   (Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 29 ja 32 artikla)

1.  Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 29 ja 32 artiklaa on tulkittava siten, että niitä sovelletaan määritettäessä sellaisen sopimuksen perusteella maahan tuotujen tavaroiden tullausarvoa, joka, vaikka se on luokiteltu myyntisopimukseksi, osoittautuu tosiasiassa käsittelyä tai valmistusta koskevaksi sopimukseksi. Tämän määrittelyn yhteydessä merkitystä ei ole sillä, täyttääkö käsittely tai valmistus saman asetuksen 24 artiklassa vahvistetut edellytykset, jotta näiden tavaroiden voidaan katsoa olevan peräisin maasta, jossa nämä toimet on suoritettu.

   (ks. 51, 55 ja 60 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 29 ja 32 artiklaa on tulkittava siten, että tullausarvoa määritettäessä on otettava huomioon tavaralle myönnetyn sellaisen vientituen arvo, joka on saatu käyttämällä sellaista menettelyä, jossa unionin oikeuden säännöksiä sovelletaan pyrkimyksenä saada väärinkäytösluonteisesti etua.

   Maahantuojan, joka luo keinotekoisesti tilanteen, jonka avulla hän voi saada vientitukia, on maksettava kyseisiin tuotteisiin liittyvät tullit, tämän kuitenkaan rajoittamatta tarvittaessa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten, yksityisoikeudellisten tai rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista.

   (ks. 68 ja 70 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)