Asia C-544/11

Helga Petersen ja Peter Petersen

vastaan

Finanzamt Ludwigshafen

(Finanzgericht Rheinland-Pfalzin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Palvelujen tarjoamisen vapaus — Työntekijöiden vapaa liikkuvuus — Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa mahdollistetaan toisessa valtiossa kehitysavun piirissä työskentelystä saatujen tulojen vapauttaminen verosta — Edellytykset — Edellytys siitä, että työnantaja on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon — Epääminen, jos työnantaja on sijoittautunut johonkin toiseen jäsenvaltioon”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 28.2.2013

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Asiaan vaikuttavien unionin oikeutta koskevien näkökohtien määrittäminen – Kysymysten uudelleen muotoilu

   (SEUT 267 artikla)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Unionin oikeuden oikeussäännöt – Työntekijä, joka asuu jäsenvaltiossa, on toisen jäsenvaltion yrityksen palveluksessa ja työskentelee kolmannessa valtiossa – Soveltamisedellytys – Työsuhteen liityntä jäsenvaltion oikeuteen

   (SEUT 45 artikla)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Rajoitukset – Jäsenvaltiossa asuvan, toisen jäsenvaltion yrityksen palveluksessa olevan työntekijän suorittamasta työskentelystä maksettavan tulon jättämisestä verovapautuksen ulkopuolelle ei voida hyväksyä – Rajoitusta ei voi oikeuttaa

   (SEUT 45 artikla)

4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Rajoitukset – Työntekijä, joka asuu jäsenvaltiossa ja työskentelee kolmannessa valtiossa – Kansallinen lainsäädäntö, jossa asetetaan tämän työntekijän saaman tulon verosta vapauttamisen edellytykseksi se, että kolmas valtio antaa tietoja – Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla – Direktiivi 2011/16 – Jäsenvaltion ja kolmannen valtion toimivaltaisten viranomaisten välistä keskinäistä apua koskevaa velvollisuutta ei ole

   (SEUT 45 artikla; neuvoston direktiivit 77/799 ja 2011/16)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 23 ja 24 kohta)

2.  Unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä voidaan soveltaa unionin alueen ulkopuolella harjoitettavaan ammattitoimintaan, jos työsuhde säilyttää riittävän läheisen liitynnän tähän alueeseen. Tämän periaatteen on katsottava koskevan myös sellaisia tapauksia, joissa työsuhde liittyy riittävällä tavalla jäsenvaltion oikeuteen ja näin ollen asiaa koskeviin unionin oikeuden säännöksiin ja määräyksiin.

   Tällainen liityntä voi perustua siihen, että jäsenvaltiossa asuva unionin kansalainen on otettu palvelukseen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneeseen yritykseen, jonka lukuun hän työskentelee. Se, että hän työskentelee kehitysavun piirissä kohdennetusti ainoastaan kolmannessa valtiossa, ei voi asettaa kyseenalaiseksi liityntöjä unionin oikeuteen.

   (ks. 41–43 kohta)

3.  SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tässä jäsenvaltiossa asuvan ja siellä yleisesti verovelvollisen työstä saama palkka vapautetaan tuloverosta, kun työnantaja on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, mutta sitä ei vapauteta, jos se on sijoittautunut johonkin toiseen jäsenvaltioon.

   Tällainen lainsäädäntö merkitsee työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoitusta, ja asianomainen jäsenvaltio ei voi vedota siihen, että on mahdotonta pyytää toista jäsenvaltiota tekemään yhteistyötä selvitysten tekemiseksi tai tietojen hankkimiseksi kyseessä olevien verojen ja maksujen asianmukaiseksi määräämiseksi, perustellakseen tietyn veroedun epäämistä. Mikään ei nimittäin estä kyseessä olevia veroviranomaisia vaatimasta verovelvolliselta sellaista näyttöä, jonka kyseiset viranomaiset katsovat tarpeelliseksi tätä varten, ja tarvittaessa epäämästä vaadittua verovapautusta, jos tätä näyttöä ei ole esitetty. Tämän osalta edeltä käsin ei voida sulkea pois sitä, että verovelvollinen kykenee esittämään sellaiset asian kannalta merkitykselliset selvitykset, joiden perusteella verottavan jäsenvaltion veroviranomaiset voivat tarkistaa selvästi ja täsmällisesti, että hän täyttää kyseisen veroedun saamisen edellytykset.

   (ks. 46, 51, 52 ja 62 kohta sekä tuomiolauselma)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 55 kohta)