Asia C-380/11

DI. VI. Finanziaria di Diego della Valle & C. SapA

vastaan

Administration des contributions en matière d’impôts

(tribunal administratifin (Luxemburg) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Sijoittautumisvapaus — SEUT 49 artikla — Verolainsäädäntö — Varallisuusvero — Varallisuusveron alennuksen myöntämisedellytykset — Varallisuusverovelvollisen aseman menettäminen sen seurauksena, että yhtiön kotipaikka siirretään toiseen jäsenvaltioon — Rajoitus — Oikeuttaminen — Yleisen edun mukaiset pakottavat syyt”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 6.9.2012

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – EUT-sopimuksen määräykset – Soveltamisala – Kansallisen oikeuden mukaan perustetun yhtiön kotipaikan siirtäminen toiseen jäsenvaltioon – Siirron yhteydessä sovellettava kansallisen verosäännöstön kuuluminen sijoittautumisvapautta koskevien määräysten soveltamisalaan

   (SEUT 49 ja SEUT 54 artikla)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Rajoitukset – Verolainsäädäntö – Varallisuusvero – Sellainen jäsenvaltion säännöstö, jonka mukaan varallisuusveron alennuksen myöntämisen edellytyksenä on pysyminen varallisuusverovelvollisena kyseisessä jäsenvaltiossa viiden vuoden ajan, ei ole sallittu – Säännöstöä ei voida oikeuttaa jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisella jakamisella eikä verojärjestelmän johdonmukaisuuden takaamisen tarpeella

   (SEUT 49 artikla)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Rajoitukset – Oikeuttaminen – Yleisen edun mukaiset pakottavat syyt – Verotulojen hankkiminen ei ole tällainen syy

   (SEUT 49 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 29–31 kohta)

2.  SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että silloin, kun yhtiö on siirtänyt kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon, se on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan varallisuusveron alennuksen myöntämisen edellytyksenä on pysyminen varallisuusverovelvollisena seuraavien viiden verovuoden ajan.

   Tällaista sijoittautumisoikeuden rajoittamista ei voida oikeuttaa jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisella jakamisella. Se, että yhtiöltä poistetaan sen saama varallisuusveron alennus ja että vaaditaan välitöntä maksua hetkellä, jona tämä yhtiö siirtää kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon, ei takaa viimeksi mainitun verotusvaltaa eikä kyseisten jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoista jakamista, koska itse edun poistamismekanismin luonne edellyttää, että jäsenvaltio oli etukäteen suostunut myöntämään tämän edun ja näin ollen alentamaan siellä asuvien verovelvollisten varallisuusveroa, jos kansallisessa säännöstössä säädetyt edellytykset täyttyvät.

   Tätä rajoitusta ei myöskään voida oikeuttaa kansallisen verojärjestelmän johdonmukaisuuden takaamisen tarpeella, koska yhtäältä varallisuusveron alennuksen myöntäminen kansallisessa säännöstössä säädetyt edellytykset täyttävälle yhtiölle eivätkä toisaalta tällä säännöstöllä tavoitellut päämäärät ole välittömässä yhteydessä keskenään; näihin päämääriin kuuluu erityisesti se, että mainittu verotuksellinen etu kompensoidaan yhteisöjen tuloverotuksesta saatavilla lisätuloilla ja liikevoitosta saatavalla elinkeinoverolla viiden vuoden aikana.

   (ks. 44–46, 48 ja 52 kohta sekä tuomiolauselma)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 50 kohta)

Asia C-380/11

DI. VI. Finanziaria di Diego della Valle & C. SapA

vastaan

Administration des contributions en matière d’impôts

(tribunal administratifin (Luxemburg) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Sijoittautumisvapaus — SEUT 49 artikla — Verolainsäädäntö — Varallisuusvero — Varallisuusveron alennuksen myöntämisedellytykset — Varallisuusverovelvollisen aseman menettäminen sen seurauksena, että yhtiön kotipaikka siirretään toiseen jäsenvaltioon — Rajoitus — Oikeuttaminen — Yleisen edun mukaiset pakottavat syyt”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 6.9.2012

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus — Sijoittautumisvapaus — EUT-sopimuksen määräykset — Soveltamisala — Kansallisen oikeuden mukaan perustetun yhtiön kotipaikan siirtäminen toiseen jäsenvaltioon — Siirron yhteydessä sovellettava kansallisen verosäännöstön kuuluminen sijoittautumisvapautta koskevien määräysten soveltamisalaan

   (SEUT 49 ja SEUT 54 artikla)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus — Sijoittautumisvapaus — Rajoitukset — Verolainsäädäntö — Varallisuusvero — Sellainen jäsenvaltion säännöstö, jonka mukaan varallisuusveron alennuksen myöntämisen edellytyksenä on pysyminen varallisuusverovelvollisena kyseisessä jäsenvaltiossa viiden vuoden ajan, ei ole sallittu — Säännöstöä ei voida oikeuttaa jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisella jakamisella eikä verojärjestelmän johdonmukaisuuden takaamisen tarpeella

   (SEUT 49 artikla)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus — Sijoittautumisvapaus — Rajoitukset — Oikeuttaminen — Yleisen edun mukaiset pakottavat syyt — Verotulojen hankkiminen ei ole tällainen syy

   (SEUT 49 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 29–31 kohta)

2.  SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että silloin, kun yhtiö on siirtänyt kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon, se on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan varallisuusveron alennuksen myöntämisen edellytyksenä on pysyminen varallisuusverovelvollisena seuraavien viiden verovuoden ajan.

   Tällaista sijoittautumisoikeuden rajoittamista ei voida oikeuttaa jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoisella jakamisella. Se, että yhtiöltä poistetaan sen saama varallisuusveron alennus ja että vaaditaan välitöntä maksua hetkellä, jona tämä yhtiö siirtää kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon, ei takaa viimeksi mainitun verotusvaltaa eikä kyseisten jäsenvaltioiden välisen verotusvallan tasapainoista jakamista, koska itse edun poistamismekanismin luonne edellyttää, että jäsenvaltio oli etukäteen suostunut myöntämään tämän edun ja näin ollen alentamaan siellä asuvien verovelvollisten varallisuusveroa, jos kansallisessa säännöstössä säädetyt edellytykset täyttyvät.

   Tätä rajoitusta ei myöskään voida oikeuttaa kansallisen verojärjestelmän johdonmukaisuuden takaamisen tarpeella, koska yhtäältä varallisuusveron alennuksen myöntäminen kansallisessa säännöstössä säädetyt edellytykset täyttävälle yhtiölle eivätkä toisaalta tällä säännöstöllä tavoitellut päämäärät ole välittömässä yhteydessä keskenään; näihin päämääriin kuuluu erityisesti se, että mainittu verotuksellinen etu kompensoidaan yhteisöjen tuloverotuksesta saatavilla lisätuloilla ja liikevoitosta saatavalla elinkeinoverolla viiden vuoden aikana.

   (ks. 44–46, 48 ja 52 kohta sekä tuomiolauselma)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 50 kohta)