Asia C‑373/11

Panellinios Syndesmos Viomichanion Metapoiisis Kapnou

vastaan

Ypourgos Oikonomias kai Oikonomikon ja Ypourgos Agrotikis Anaptyxis kai Trofimon

(Symvoulio tis Epikrateiasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Pätevyyden arviointi — Yhteinen maatalouspolitiikka — Asetus (EY) N:o 1782/2003 — Tietyille maatalouden muodoille ja laatutuotannolle myönnetty lisätuki — Jäsenvaltioille jätetty harkintavalta — Syrjintä — EY 32 ja EY 34 artikla”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 19.9.2013

1. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Suorien tukien järjestelmä – Yhteiset säännöt – Tilatukijärjestelmä – Alueellinen ja valinnainen täytäntöönpano – Tietyille maatalouden muodoille ja laatutuotannolle myönnetty lisätuki – Pidätysosuuden vahvistaminen – Jäsenvaltioille jätetty harkintavalta – Tuottajien tai kuluttajien syrjintää ei ole

   (EY 34 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1782/2003 69 artikla)

2. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Ensisijaisuus perussopimuksen tavoitteisiin nähden kilpailun alalla

   (EY 36 artikla)

3. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Unionin toimielinten harkintavalta – Tuomioistuimien suorittaman valvonnan rajat

   (EY 34 ja EY 37 artikla)

4. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Suorien tukien järjestelmä – Yhteiset säännöt – Tilatukijärjestelmä – Alueellinen ja valinnainen täytäntöönpano – Tietyille maatalouden muodoille ja laatutuotannolle myönnetty lisätuki – Pidätysosuuden vahvistaminen – Jäsenvaltioille jätetty harkintavalta – Maatalouspolitiikan yhteistä luonnetta ei ole kumottu

   (EY 32 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1782/2003 69 artikla)

1.  Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1782/2003 69 artiklan, jossa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus pidättää enintään 10 prosenttia kansallisten enimmäismäärien osasta jokaisella tuotealalla, jotta ne voisivat myöntää lisätukea tietyille maatalouden muodoille, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta taikka maataloustuotteiden laadun ja kaupan pitämisen kannalta, tutkinnassa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat sen pätevyyteen, kun otetaan huomioon EY 34 artikla.

   On nimittäin todettava, ettei asetuksen N:o 1782/2003 69 artiklassa itsessään vahvisteta erilaisia edellytyksiä jäsenvaltioiden tai tuottajien mukaan, vaan tyydytään antamaan kaikille jäsenvaltioille samoilla edellytyksillä ja samoja menettelytapoja noudattamalla tietty harkintavalta myöntää lisätukia yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä. Yhtäältä tämä jäsenvaltioille annettu valtuutus on tarkasti rajattu ja edellyttää tiettyjen sekä aineellisten että menettelyllisten edellytysten täyttymistä ja toisaalta se on väliaikainen toimenpide, jolla on tarkoitus helpottaa tilatukijärjestelmään siirtymistä. Sitä, että toimenpiteen toteuttamisella yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä voi olla erilaisia seurauksia tietyille tuottajille niiden oman tuotannon tai alueellisten olosuhteiden vuoksi, ei voida pitää EY:n perustamissopimuksessa kiellettynä syrjintänä, jos toimenpide perustuu objektiivisiin perusteisiin, jotka on mukautettu yhteisen markkinajärjestelyn kokonaistoimivuuden tarpeisiin. Samoin on todettava, että syrjintäkielto ei koske mahdollisia kohtelun eroja, joita voi aiheutua jäsenvaltiosta toiseen niistä eroista, joita eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä on, jos nämä lainsäädännöt koskevat samalla tavalla kaikkia niiden soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä.

   (ks. 20, 23, 29, 34, 35 ja 44 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 39 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 40 ja 41 kohta)

4.  Sen, että jäsenvaltioille on annettu harkintavaltaa vahvistaa kyseistä alaa vastaavan kansallisen tuen enimmäismäärään sovellettava pidätysosuus, jotta ne voivat maksaa lisätukia, tavoitteena tai seurauksena ei ole millään tavoin maatalouspolitiikan yhteisen luonteen kumoaminen, vaan se pelkästään vastaa kansallisille viranomaisille annettua valtuutusta panna täytäntöön tietyt säännöt, jotka unionin lainsäätäjä on katsonut asianmukaisiksi tilatukijärjestelmän käyttöönotossa.

   Mainitun lisätuen, joka on väliaikainen ja jonka määrä on rajoitettu 10 prosenttiin kansallisten enimmäismäärien osasta, tarkoituksena on yhtäältä kannustaa maanviljelijöitä noudattamaan tuotteidensa laadun parantamisen ja ympäristönsuojelun vaatimuksia, ja se on korvaus heidän paremmasta mukautumisestaan yhteisen maatalouspolitiikan uusiin vaatimuksiin, ja toisaalta lieventää jälkiseurauksia, joita siirtyminen suorien tukien järjestelmästä tilatukijärjestelmään tosiasiassa aiheuttaa tietyillä tuotealoilla.

   (ks. 46 ja 47 kohta)

Asia C‑373/11

Panellinios Syndesmos Viomichanion Metapoiisis Kapnou

vastaan

Ypourgos Oikonomias kai Oikonomikon ja Ypourgos Agrotikis Anaptyxis kai Trofimon

(Symvoulio tis Epikrateiasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Pätevyyden arviointi — Yhteinen maatalouspolitiikka — Asetus (EY) N:o 1782/2003 — Tietyille maatalouden muodoille ja laatutuotannolle myönnetty lisätuki — Jäsenvaltioille jätetty harkintavalta — Syrjintä — EY 32 ja EY 34 artikla”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 19.9.2013

1. Maatalous — Yhteinen maatalouspolitiikka — Suorien tukien järjestelmä — Yhteiset säännöt — Tilatukijärjestelmä — Alueellinen ja valinnainen täytäntöönpano — Tietyille maatalouden muodoille ja laatutuotannolle myönnetty lisätuki — Pidätysosuuden vahvistaminen — Jäsenvaltioille jätetty harkintavalta — Tuottajien tai kuluttajien syrjintää ei ole

   (EY 34 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1782/2003 69 artikla)

2. Maatalous — Yhteinen maatalouspolitiikka — Ensisijaisuus perussopimuksen tavoitteisiin nähden kilpailun alalla

   (EY 36 artikla)

3. Maatalous — Yhteinen maatalouspolitiikka — Unionin toimielinten harkintavalta — Tuomioistuimien suorittaman valvonnan rajat

   (EY 34 ja EY 37 artikla)

4. Maatalous — Yhteinen maatalouspolitiikka — Suorien tukien järjestelmä — Yhteiset säännöt — Tilatukijärjestelmä — Alueellinen ja valinnainen täytäntöönpano — Tietyille maatalouden muodoille ja laatutuotannolle myönnetty lisätuki — Pidätysosuuden vahvistaminen — Jäsenvaltioille jätetty harkintavalta — Maatalouspolitiikan yhteistä luonnetta ei ole kumottu

   (EY 32 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1782/2003 69 artikla)

1.  Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1782/2003 69 artiklan, jossa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus pidättää enintään 10 prosenttia kansallisten enimmäismäärien osasta jokaisella tuotealalla, jotta ne voisivat myöntää lisätukea tietyille maatalouden muodoille, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta taikka maataloustuotteiden laadun ja kaupan pitämisen kannalta, tutkinnassa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat sen pätevyyteen, kun otetaan huomioon EY 34 artikla.

   On nimittäin todettava, ettei asetuksen N:o 1782/2003 69 artiklassa itsessään vahvisteta erilaisia edellytyksiä jäsenvaltioiden tai tuottajien mukaan, vaan tyydytään antamaan kaikille jäsenvaltioille samoilla edellytyksillä ja samoja menettelytapoja noudattamalla tietty harkintavalta myöntää lisätukia yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä. Yhtäältä tämä jäsenvaltioille annettu valtuutus on tarkasti rajattu ja edellyttää tiettyjen sekä aineellisten että menettelyllisten edellytysten täyttymistä ja toisaalta se on väliaikainen toimenpide, jolla on tarkoitus helpottaa tilatukijärjestelmään siirtymistä. Sitä, että toimenpiteen toteuttamisella yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä voi olla erilaisia seurauksia tietyille tuottajille niiden oman tuotannon tai alueellisten olosuhteiden vuoksi, ei voida pitää EY:n perustamissopimuksessa kiellettynä syrjintänä, jos toimenpide perustuu objektiivisiin perusteisiin, jotka on mukautettu yhteisen markkinajärjestelyn kokonaistoimivuuden tarpeisiin. Samoin on todettava, että syrjintäkielto ei koske mahdollisia kohtelun eroja, joita voi aiheutua jäsenvaltiosta toiseen niistä eroista, joita eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välillä on, jos nämä lainsäädännöt koskevat samalla tavalla kaikkia niiden soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä.

   (ks. 20, 23, 29, 34, 35 ja 44 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 39 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 40 ja 41 kohta)

4.  Sen, että jäsenvaltioille on annettu harkintavaltaa vahvistaa kyseistä alaa vastaavan kansallisen tuen enimmäismäärään sovellettava pidätysosuus, jotta ne voivat maksaa lisätukia, tavoitteena tai seurauksena ei ole millään tavoin maatalouspolitiikan yhteisen luonteen kumoaminen, vaan se pelkästään vastaa kansallisille viranomaisille annettua valtuutusta panna täytäntöön tietyt säännöt, jotka unionin lainsäätäjä on katsonut asianmukaisiksi tilatukijärjestelmän käyttöönotossa.

   Mainitun lisätuen, joka on väliaikainen ja jonka määrä on rajoitettu 10 prosenttiin kansallisten enimmäismäärien osasta, tarkoituksena on yhtäältä kannustaa maanviljelijöitä noudattamaan tuotteidensa laadun parantamisen ja ympäristönsuojelun vaatimuksia, ja se on korvaus heidän paremmasta mukautumisestaan yhteisen maatalouspolitiikan uusiin vaatimuksiin, ja toisaalta lieventää jälkiseurauksia, joita siirtyminen suorien tukien järjestelmästä tilatukijärjestelmään tosiasiassa aiheuttaa tietyillä tuotealoilla.

   (ks. 46 ja 47 kohta)