Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Oikeuksien haltijat – Unionin kansalaisen perheenjäsenet, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia – Edellytys – Unionin kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohta ja 3 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 2003/86 3 artiklan 3 kohta)

2. Euroopan unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Soveltamisala – Unionin kansalainen, joka ei ole koskaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen – Soveltamisalaan kuulumisen edellytys – Sellaisten toimenpiteiden soveltaminen, joiden vaikutuksesta pääosaa unionin kansalaisen asemaan perustuvista oikeuksista ei tosiasiassa voida käyttää

(SEUT 20 ja SEUT 21 artikla)

3. Perusoikeudet – Yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen – Oleskeluoikeuden epääminen unionin kansalaisen perheenjäseniltä, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla)

4. Euroopan unionin kansalaisuus – Perussopimuksen määräykset – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Jäsenvaltion kieltäytyminen tunnustamasta oleskeluoikeutta unionin kansalaisen perheenjäsenille, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia

(SEUT 20 ja SEUT 21 artikla)

5. Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan standstill-sääntö – Soveltamisala

(ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohta)

Tiivistelmä

1. Oikeudesta perheenyhdistämiseen annettua direktiiviä 2003/86 ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annettua direktiiviä 2004/38 ei sovelleta kolmansien valtioiden kansalaisiin, jotka hakevat oleskeluoikeutta muuttaakseen sellaisten perheenjäsentensä luokse, jotka ovat unionin kansalaisia, jotka eivät ole koskaan käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja jotka ovat aina oleskelleet jäsenvaltiossa, jonka kansalaisuus heillä on.

Yhtäältä näet direktiivin 2003/86 3 artiklan 3 kohdan mukaan direktiiviä ei sovelleta unionin kansalaisen perheenjäseniin. Toisaalta direktiivin 2004/38 mukaista oikeutta tulla jäsenvaltioon ja oleskella siellä ei ole kaikilla kolmansien valtioiden kansalaisilla vaan ainoastaan niillä, jotka ovat sellaisen unionin kansalaisen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen sijoittautumalla johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jonka kansalainen hän on, tämän direktiivin 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuja perheenjäseniä.

(ks. 47, 56 ja 58 kohta)

2. Unionin kansalaisen, joka ei ole käyttänyt oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, tilannetta ei voida pelkästään tästä syystä rinnastaa puhtaasti jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen. Koska unionin kansalaisen aseman tarkoituksena on olla jäsenvaltioiden kansalaisten perustavanlaatuinen asema, SEUT 20 artikla on näet esteenä kansallisille toimenpiteille, joiden vaikutuksesta unionin kansalaiset eivät tosiasiassa voi käyttää pääosaa oikeuksista, jotka heillä on kyseisen aseman perusteella.

Unionin kansalaisen asemaan perustuvien oikeuksien pääosan menettämistä koskeva kriteeri viittaa tilanteisiin, joille on ominaista se, että unionin kansalainen ei joudu tosiasiallisesti lähtemään pelkästään sen jäsenvaltion alueelta, jonka kansalainen hän on, vaan myös koko unionin alueelta.

Siltä osin kuin on kyse sellaisten unionin kansalaisen perheenjäsenten oleskeluoikeudesta, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, kyseinen kriteeri on siis luonteeltaan hyvin erityinen, koska se koskee tilanteita, joissa oleskeluoikeutta ei siitä huolimatta, ettei kolmansien valtioiden kansalaisten oleskeluoikeutta koskevaa toissijaista oikeutta sovelleta, voida poikkeuksellisesti evätä kolmannen valtion kansalaiselta, joka on jäsenvaltion kansalaisen perheenjäsen, koska muussa tapauksessa jäsenvaltion kansalaisella olevan unionin kansalaisuuden tehokas vaikutus jätetään ottamatta huomioon. Pelkästään sen perusteella, että jäsenvaltion kansalaiselle voisi taloudellisista syistä tai perheen yhtenäisyyden säilyttämiseen unionin alueella liittyvistä syistä olla suotavaa, että hänen perheenjäsenensä, jotka eivät ole jäsenvaltion kansalaisia, voivat oleskella hänen kanssaan unionin alueella, ei sinänsä voida katsoa, että unionin kansalaisen olisi pakko lähteä unionin alueelta, jos tällaista oikeutta ei myönnetä.

(ks. 61, 62, 64 ja 66–68 kohta)

3. Jos kansallinen tuomioistuin on sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa vallitsevien olosuhteiden perusteella sitä mieltä, että sellaisten unionin kansalaisen perheenjäsenten, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, tilanne kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan, sen on tutkittava, loukataanko sillä, että heiltä evätään oleskeluoikeus, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa määrättyä oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen. Jos se on sitä vastoin sitä mieltä, että tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, sen on tehtävä tällainen tutkinta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen valossa. Kaikki jäsenvaltiot ovat näet osapuolina kyseisessä sopimuksessa, jonka 8 artiklassa vahvistetaan oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta.

(ks. 72 ja 73 kohta)

4. Unionin oikeutta ja etenkin sen unionin kansalaisuutta koskevia säännöksiä ja määräyksiä on tulkittava siten, että ne eivät estä jäsenvaltiota epäämästä kolmannen valtion kansalaiselta oleskelua sen alueella silloin, kun kolmannen valtion kansalainen pyrkii asumaan yhdessä sellaisen perheenjäsenensä kanssa, joka on kyseisessä jäsenvaltiossa, jonka kansalaisuus hänellä on, asuva unionin kansalainen ja joka ei ole koskaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, kunhan tällainen epääminen ei merkitse sitä, ettei asianomainen unionin kansalainen voi tosiasiassa käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on unionin kansalaisen asemansa perusteella, mikä seikka kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava.

(ks. 74 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

5. ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että uuden, aikaisempaa tiukemman säännöstön säätämistä on pidettävä kyseisessä määräyksessä tarkoitettuna uutena rajoituksena, kun tällä aikaisemmalla säännöstöllä lievennettiin itsessään vielä aikaisempaa säännöstöä, joka koski niitä edellytyksiä, joilla Turkin kansalaiset saattoivat käyttää sijoittautumisvapautta kyseisen pöytäkirjan tullessa voimaan asianomaisen jäsenvaltion alueella.

Standstill-velvoitteen soveltamisala kattaa näet kaikki uudet sijoittautumisvapauden, palvelujen tarjoamisen vapauden ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden esteet, joiden johdosta tiettynä ajankohtana olemassa olleet edellytykset tiukkenisivat, joten on varmistettava, etteivät jäsenvaltiot etäänny standstill-lausekkeiden tavoitteesta, kun ne muuttavat säännöksiä, jotka ne ovat antaneet Turkin kansalaisten mainittujen vapauksien edistämiseksi sen jälkeen, kun lisäpöytäkirja tai ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/80 tulivat niiden alueella voimaan.

(ks. 94 ja 101 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)