Asia C-249/11

Hristo Byankov

vastaan

Glaven sekretar na Ministerstvo na vatreshnite raboti

(Administrativen sad Sofia-gradin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella — Direktiivi 2004/38/EY — 27 artikla — Hallinnollinen kielto poistua jäsenvaltion alueelta sen vuoksi, ettei yksityisoikeudelliselta oikeushenkilöltä otettua velkaa ole maksettu takaisin — Oikeusvarmuuden periaate lainvoimaisten hallintotoimien osalta — Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 4.10.2012

1. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Oikeus maasta poistumiseen ja maahantuloon – Soveltamisala

   (SEUT 20 ja SEUT 21 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 4 artiklan 1 kohta)

2. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta koskevista syistä – Kansallista säännöstöä, jonka perusteella voidaan rajoittaa jäsenvaltion kansalaisen oikeutta liikkua vapaasti unionissa hänellä olevan yksityisoikeudellisen velan vuoksi, ei voida hyväksyä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 27 artikla)

3. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleistä järjestystä, yleistä turvallisuutta tai kansanterveyttä koskevista syistä – Menettelylliset takeet – Soveltamisala

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 31 artikla)

4. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Asiaan vaikuttavien unionin oikeutta koskevien näkökohtien määrittäminen – Kysymysten uudelleen muotoilu

   (SEUT 267 artikla)

5. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleistä järjestystä, yleistä turvallisuutta tai kansanterveyttä koskevista syistä – Maahantulokiellon ajalliset vaikutukset – Oikeus tällaisen toimenpiteen uudelleentarkasteluun – Soveltamisala

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 32 artikla)

6. Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Velvollisuus vilpittömään yhteistyöhön – Tehokkuusperiaate – Maastapoistumiskielto, jota ei ole riitautettu tuomioistuimessa ja joka on tullut lainvoimaiseksi – Kansallista säännöstöä, jolla rajoitetaan tiukasti sellaisen hallinnollisen menettelyn uudelleen aloittaminen, joka on johtanut tällaisen selvästi unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevan päätöksen tekemiseen, ei voida hyväksyä

   (SEU 4 artiklan 3 kohta; SEUT 21 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 30–32 kohta)

2.  Unionin oikeutta on tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, jossa säädetään jäsenvaltion kansalaisen vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa koskevan oikeuden rajoittamisesta ainoastaan siitä syystä, että hänellä on maksettavanaan yksityisoikeudelliselle oikeushenkilölle velka, jonka määrä ylittää lakisääteisen kynnyksen ja jolle ei ole hankittu vakuutta.

   Vaikka katsottaisiinkin, että voidaan pätevästi todeta, että tällaisella säännöstöllä tavoitellun velkojien suojelun tavoitteen taustalla on tietty ajatus yleisen järjestyksen säilyttämisestä, ei voida sulkea pois sitä, että tämän säännöstön perusteella annetulla alueelta poistumista koskevalla kiellolla on yksinomaan taloudellinen tavoite. Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 27 artiklan 1 kohdassa suljetaan nimenomaisesti pois jäsenvaltion mahdollisuus vedota yleistä järjestystä koskeviin syihin taloudellisista syistä.

   Tällaisen säännöstön suhteellisuudesta on puolestaan todettava, että unionin oikeudessa on oikeussääntöjä, joilla suojellaan velkojien oikeuksia ilman, että velallisen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen rajoitettaisiin. Tästä seuraa, ettei voida katsoa, että koska direktiivin 2004/38 27 artiklan 1 kohdan yhteydessä on suljettu pois taloudellisiin syihin perustuvat poikkeukset, unionin oikeusjärjestyksessä ei anneta muille – tässä tapauksessa velkojille – sellaista omaisuudensuojaa, jonka taso on vähintään yhtä korkea kuin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyssä yleissopimuksessa käyttöön otettu.

   (ks. 39, 45, 46 ja 48 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 53–56 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 57 ja 58 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 67 ja 68 kohta)

6.  Unionin oikeutta on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka perusteella hallinnollinen menettely, joka on johtanut alueelta poistumista koskevaan kieltoon, josta on tullut lainvoimainen ja jota ei ole riitautettu tuomioistuimessa, voidaan aloittaa uudelleen vain kyseisessä säännöstössä tyhjentävästi mainittujen edellytysten täyttyessä, jos tämä kielto on selvästi ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, huolimatta siitä, että tällaisella kiellolla on edelleen oikeusvaikutuksia sen adressaattiin nähden.

   Tällainen kansallinen säännöstö, jossa ei säädetä kausittaisesta uudelleentarkastelusta, jatkaa rajoittamattoman ajan alueelta poistumista koskevaa kieltoa ja samalla SEUT 21 artiklan 1 kohdassa vahvistettua vapaata liikkuvuutta ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan oikeuden loukkaamista. Näissä olosuhteissa tällaisella alueellisella kiellolla poistetaan unionin kansalaisen asemaan perustuva vapaus liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella.

   Unionin lainsäätäjä on Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 32 artiklan 1 kohdalla velvoittanut jäsenvaltiot säätämään mahdollisuudesta tarkastella uudelleen niiden alueille saapumista tai sieltä poistumista koskevia kieltoja myös silloin, kun nämä toimet on toteutettu pätevästi unionin oikeuteen nähden, ja myös silloin, kun niistä on tullut lainvoimaisia. Sitäkin suuremmalla syyllä samalla tavoin olisi meneteltävä alueellisten kieltojen suhteen, joita ei ole toteutettu unionin oikeuteen nähden pätevästi ja joilla poistetaan SEUT 21 artiklan 1 kohdassa vahvistettu vapaus. Tällaisessa tilanteessa oikeusvarmuuden periaate ei välttämättä edellytä, että tällaisen kiellon sisältävän toimen oikeusvaikutukset jatkuvat rajoittamattoman ajan.

   Kun otetaan myös huomioon se merkitys, joka primaarioikeudessa annetaan unionin kansalaisen asemalle, kansallista säännöstöä, joka estää unionin kansalaisia vetoamasta oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti, sellaisena kuin se on vahvistettu SEUT 21 artiklassa, rajoittamattomaksi ajaksi annettuja ehdottomia alueellisia kieltoja vastaan ja hallintoelimiä tekemästä johtopäätöksiä unionin oikeuskäytännöstä, jossa vahvistetaan tällaisten kieltojen lainvastaisuus unionin oikeuteen nähden, ei voida perustellusti pitää oikeutettuna oikeusvarmuuden periaatteen johdosta ja sen on täten katsottava olevan ristiriidassa tehokkuusperiaatteen ja SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa.

   (ks. 79–82 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

Asia C-249/11

Hristo Byankov

vastaan

Glaven sekretar na Ministerstvo na vatreshnite raboti

(Administrativen sad Sofia-gradin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella — Direktiivi 2004/38/EY — 27 artikla — Hallinnollinen kielto poistua jäsenvaltion alueelta sen vuoksi, ettei yksityisoikeudelliselta oikeushenkilöltä otettua velkaa ole maksettu takaisin — Oikeusvarmuuden periaate lainvoimaisten hallintotoimien osalta — Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 4.10.2012

1. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Direktiivi 2004/38 — Oikeus maasta poistumiseen ja maahantuloon — Soveltamisala

   (SEUT 20 ja SEUT 21 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 4 artiklan 1 kohta)

2. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Direktiivi 2004/38 — Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleistä järjestystä tai yleistä turvallisuutta koskevista syistä — Kansallista säännöstöä, jonka perusteella voidaan rajoittaa jäsenvaltion kansalaisen oikeutta liikkua vapaasti unionissa hänellä olevan yksityisoikeudellisen velan vuoksi, ei voida hyväksyä

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 27 artikla)

3. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Direktiivi 2004/38 — Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleistä järjestystä, yleistä turvallisuutta tai kansanterveyttä koskevista syistä — Menettelylliset takeet — Soveltamisala

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 31 artikla)

4. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Asiaan vaikuttavien unionin oikeutta koskevien näkökohtien määrittäminen — Kysymysten uudelleen muotoilu

   (SEUT 267 artikla)

5. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Direktiivi 2004/38 — Maahantulo- ja oleskeluoikeuden rajoittaminen yleistä järjestystä, yleistä turvallisuutta tai kansanterveyttä koskevista syistä — Maahantulokiellon ajalliset vaikutukset — Oikeus tällaisen toimenpiteen uudelleentarkasteluun — Soveltamisala

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 32 artikla)

6. Unionin kansalaisuus — Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus — Velvollisuus vilpittömään yhteistyöhön — Tehokkuusperiaate — Maastapoistumiskielto, jota ei ole riitautettu tuomioistuimessa ja joka on tullut lainvoimaiseksi — Kansallista säännöstöä, jolla rajoitetaan tiukasti sellaisen hallinnollisen menettelyn uudelleen aloittaminen, joka on johtanut tällaisen selvästi unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevan päätöksen tekemiseen, ei voida hyväksyä

   (SEU 4 artiklan 3 kohta; SEUT 21 artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 30–32 kohta)

2.  Unionin oikeutta on tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, jossa säädetään jäsenvaltion kansalaisen vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa koskevan oikeuden rajoittamisesta ainoastaan siitä syystä, että hänellä on maksettavanaan yksityisoikeudelliselle oikeushenkilölle velka, jonka määrä ylittää lakisääteisen kynnyksen ja jolle ei ole hankittu vakuutta.

   Vaikka katsottaisiinkin, että voidaan pätevästi todeta, että tällaisella säännöstöllä tavoitellun velkojien suojelun tavoitteen taustalla on tietty ajatus yleisen järjestyksen säilyttämisestä, ei voida sulkea pois sitä, että tämän säännöstön perusteella annetulla alueelta poistumista koskevalla kiellolla on yksinomaan taloudellinen tavoite. Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 27 artiklan 1 kohdassa suljetaan nimenomaisesti pois jäsenvaltion mahdollisuus vedota yleistä järjestystä koskeviin syihin taloudellisista syistä.

   Tällaisen säännöstön suhteellisuudesta on puolestaan todettava, että unionin oikeudessa on oikeussääntöjä, joilla suojellaan velkojien oikeuksia ilman, että velallisen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen rajoitettaisiin. Tästä seuraa, ettei voida katsoa, että koska direktiivin 2004/38 27 artiklan 1 kohdan yhteydessä on suljettu pois taloudellisiin syihin perustuvat poikkeukset, unionin oikeusjärjestyksessä ei anneta muille – tässä tapauksessa velkojille – sellaista omaisuudensuojaa, jonka taso on vähintään yhtä korkea kuin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyssä yleissopimuksessa käyttöön otettu.

   (ks. 39, 45, 46 ja 48 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 53–56 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 57 ja 58 kohta)

5.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 67 ja 68 kohta)

6.  Unionin oikeutta on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka perusteella hallinnollinen menettely, joka on johtanut alueelta poistumista koskevaan kieltoon, josta on tullut lainvoimainen ja jota ei ole riitautettu tuomioistuimessa, voidaan aloittaa uudelleen vain kyseisessä säännöstössä tyhjentävästi mainittujen edellytysten täyttyessä, jos tämä kielto on selvästi ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, huolimatta siitä, että tällaisella kiellolla on edelleen oikeusvaikutuksia sen adressaattiin nähden.

   Tällainen kansallinen säännöstö, jossa ei säädetä kausittaisesta uudelleentarkastelusta, jatkaa rajoittamattoman ajan alueelta poistumista koskevaa kieltoa ja samalla SEUT 21 artiklan 1 kohdassa vahvistettua vapaata liikkuvuutta ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan oikeuden loukkaamista. Näissä olosuhteissa tällaisella alueellisella kiellolla poistetaan unionin kansalaisen asemaan perustuva vapaus liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella.

   Unionin lainsäätäjä on Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 32 artiklan 1 kohdalla velvoittanut jäsenvaltiot säätämään mahdollisuudesta tarkastella uudelleen niiden alueille saapumista tai sieltä poistumista koskevia kieltoja myös silloin, kun nämä toimet on toteutettu pätevästi unionin oikeuteen nähden, ja myös silloin, kun niistä on tullut lainvoimaisia. Sitäkin suuremmalla syyllä samalla tavoin olisi meneteltävä alueellisten kieltojen suhteen, joita ei ole toteutettu unionin oikeuteen nähden pätevästi ja joilla poistetaan SEUT 21 artiklan 1 kohdassa vahvistettu vapaus. Tällaisessa tilanteessa oikeusvarmuuden periaate ei välttämättä edellytä, että tällaisen kiellon sisältävän toimen oikeusvaikutukset jatkuvat rajoittamattoman ajan.

   Kun otetaan myös huomioon se merkitys, joka primaarioikeudessa annetaan unionin kansalaisen asemalle, kansallista säännöstöä, joka estää unionin kansalaisia vetoamasta oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti, sellaisena kuin se on vahvistettu SEUT 21 artiklassa, rajoittamattomaksi ajaksi annettuja ehdottomia alueellisia kieltoja vastaan ja hallintoelimiä tekemästä johtopäätöksiä unionin oikeuskäytännöstä, jossa vahvistetaan tällaisten kieltojen lainvastaisuus unionin oikeuteen nähden, ei voida perustellusti pitää oikeutettuna oikeusvarmuuden periaatteen johdosta ja sen on täten katsottava olevan ristiriidassa tehokkuusperiaatteen ja SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa.

   (ks. 79–82 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)