Asia C-127/11

Aldegonda van den Booren

vastaan

Rijksdienst voor Pensioenen

(arbeidshof te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Siirtotyöläisten sosiaaliturva — Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46 a artikla — Päällekkäisyyden estävät kansalliset säännöt — Vanhuuseläke — Jäsenvaltion maksaman määrän korottaminen — Leskeneläke — Toisen jäsenvaltion maksaman määrän pienentäminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 7.3.2013

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta – Kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen

   (SEUT 267 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Sen tutkiminen, onko kansallinen oikeus yhteensopiva unionin oikeuden kanssa – Ei kuulu toimivaltaan – Kaikkien unionin oikeuden tulkintaan liittyvien seikkojen esittäminen kansalliselle tuomioistuimelle – Kuuluminen toimivaltaan

   (SEUT 267 artikla)

3. Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Etuudet – Päällekkäisyyden estävät kansalliset säännöt – Vanhuuseläkkeen ja leskeneläkkeen päällekkäisyydelle asetetun katon rajoittaminen tilanteessa, jossa toisen jäsenvaltion järjestelmän nojalla saadaan leskeneläkettä – Asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettu pienentämistä koskeva säännös

   (Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 46 a ja 46 b artikla)

4. Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Etuudet – Päällekkäisyyden estävät kansalliset säännöt – Soveltumattomuus edunsaajiin, joille on maksettu samanlaisia etuuksia asetuksen N:o 1408/71 mukaisesti – Samanlaiset etuudet – Arviointiperusteet – Jälkeen jääneen eläke ja vanhuuseläke – Erilaiset etuudet

   (Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 12 artiklan 2 kohta, 46 artiklan 2 kohta ja 46 b artiklan 1 kohta)

5. Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Etuudet – Päällekkäisyyden estävät kansalliset säännöt – Jäsenvaltion maksamaa leskeneläkettä pienennetään sen johdosta, että toisen jäsenvaltion maksamaa vanhuuseläkettä korotetaan – Hyväksyttävyys – Edellytykset

   (SEUT 45 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1408/71 46 a artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 21 ja 22 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 26 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 28 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 30–33 kohta)

5.  Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1386/2001, 46 a artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion sellaisen lainsäädännön soveltamiselle, johon sisältyvän säännöksen mukaan kyseisessä jäsenvaltiossa maksettavaa leskeneläkettä pienennetään sen johdosta, että toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla maksettavaa vanhuuseläkettä korotetaan, jollei erityisesti 46 a artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.

   Tältä osin SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, ettei myöskään se ole esteenä tällaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, kunhan tämän seurauksena asianomainen ei joudu epäedulliseen tilanteeseen sellaiseen henkilöön nähden, jonka tilanteeseen ei liity rajat ylittäviä tekijöitä, ja – jos tällaisen epäedullisen tilanteen olemassaolo todetaan – kunhan kyseinen lainsäädäntö on oikeutettu sen vuoksi, että se perustuu objektiivisiin syihin, ja kunhan se on oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään, minkä arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

   (ks. 34, 37 ja 47 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C-127/11

Aldegonda van den Booren

vastaan

Rijksdienst voor Pensioenen

(arbeidshof te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Siirtotyöläisten sosiaaliturva — Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46 a artikla — Päällekkäisyyden estävät kansalliset säännöt — Vanhuuseläke — Jäsenvaltion maksaman määrän korottaminen — Leskeneläke — Toisen jäsenvaltion maksaman määrän pienentäminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 7.3.2013

1. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Rajat — Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta — Kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen

   (SEUT 267 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Rajat — Sen tutkiminen, onko kansallinen oikeus yhteensopiva unionin oikeuden kanssa — Ei kuulu toimivaltaan — Kaikkien unionin oikeuden tulkintaan liittyvien seikkojen esittäminen kansalliselle tuomioistuimelle — Kuuluminen toimivaltaan

   (SEUT 267 artikla)

3. Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Etuudet — Päällekkäisyyden estävät kansalliset säännöt — Vanhuuseläkkeen ja leskeneläkkeen päällekkäisyydelle asetetun katon rajoittaminen tilanteessa, jossa toisen jäsenvaltion järjestelmän nojalla saadaan leskeneläkettä — Asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettu pienentämistä koskeva säännös

   (Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 46 a ja 46 b artikla)

4. Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Etuudet — Päällekkäisyyden estävät kansalliset säännöt — Soveltumattomuus edunsaajiin, joille on maksettu samanlaisia etuuksia asetuksen N:o 1408/71 mukaisesti — Samanlaiset etuudet — Arviointiperusteet — Jälkeen jääneen eläke ja vanhuuseläke — Erilaiset etuudet

   (Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 12 artiklan 2 kohta, 46 artiklan 2 kohta ja 46 b artiklan 1 kohta)

5. Sosiaaliturva — Siirtotyöläiset — Etuudet — Päällekkäisyyden estävät kansalliset säännöt — Jäsenvaltion maksamaa leskeneläkettä pienennetään sen johdosta, että toisen jäsenvaltion maksamaa vanhuuseläkettä korotetaan — Hyväksyttävyys — Edellytykset

   (SEUT 45 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1408/71 46 a artikla)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 21 ja 22 kohta)

2.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 26 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 28 kohta)

4.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 30–33 kohta)

5.  Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1386/2001, 46 a artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion sellaisen lainsäädännön soveltamiselle, johon sisältyvän säännöksen mukaan kyseisessä jäsenvaltiossa maksettavaa leskeneläkettä pienennetään sen johdosta, että toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla maksettavaa vanhuuseläkettä korotetaan, jollei erityisesti 46 a artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.

   Tältä osin SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, ettei myöskään se ole esteenä tällaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, kunhan tämän seurauksena asianomainen ei joudu epäedulliseen tilanteeseen sellaiseen henkilöön nähden, jonka tilanteeseen ei liity rajat ylittäviä tekijöitä, ja – jos tällaisen epäedullisen tilanteen olemassaolo todetaan – kunhan kyseinen lainsäädäntö on oikeutettu sen vuoksi, että se perustuu objektiivisiin syihin, ja kunhan se on oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään, minkä arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

   (ks. 34, 37 ja 47 kohta sekä tuomiolauselma)