Asia C-42/11

João Pedro Lopes Da Silva Jorge

(cour d’appel d’Amiensin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Puitepäätös 2002/584/YOS — Eurooppalainen pidätysmääräys ja jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt — 4 artiklan 6 alakohta — Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvarainen kieltäytymisperuste — Täytäntöönpano kansallisessa oikeudessa — Kiinni otettu henkilö, joka on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion kansalainen — Vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten annettu eurooppalainen pidätysmääräys — Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan eurooppalainen pidätysmääräys voidaan jättää panematta täytäntöön ainoastaan silloin, kun etsinnän kohteena ovat henkilöt, joilla on tämän jäsenvaltion kansalaisuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.9.2012

1. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvarainen kieltäytymisperuste – Täytäntöönpanosta kieltäytymisen rajoittamista pelkästään kyseisen valtion kansalaisiin sulkemalla ehdottomasti ja automaattisesti soveltamisalan ulkopuolelle muiden jäsenvaltioiden kansalaiset ei voida hyväksyä

   (SEUT 18 artikla; neuvoston puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohta)

2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa – Velvollisuus tulkita kansallista oikeutta puitepäätöksen mukaisesti

   (EU 34 artiklan 2 kohdan b alakohta; neuvoston puitepäätös 2002/584)

1.  Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa ja SEUT 18 artiklaa on tulkittava siten, että vaikka jäsenvaltio voi saattaessaan mainitun 4 artiklan 6 alakohdan osaksi kansallista oikeusjärjestystään päättää rajoittaa tilanteita, joissa kansallinen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä luovuttamasta tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvaa henkilöä, se ei voi sulkea ehdottomasti ja automaattisesti soveltamisalan ulkopuolelle sen alueella oleskelevia tai vakinaisesti asuvia muiden jäsenvaltioiden kansalaisia riippumatta heidän siteistään kyseiseen valtioon.

   Tästä ei seuraa, että täytäntöönpanojäsenvaltion on välttämättä kieltäydyttävä panemasta täytäntöön sellaista henkilöä koskeva eurooppalainen pidätysmääräys, joka asuu vakinaisesti tai oleskelee tässä jäsenvaltiossa. Jos tällainen henkilö on kuitenkin integroitunut mainitun jäsenvaltion yhteiskuntaan sen kansalaiseen rinnastettavalla tavalla, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on voitava harkita, onko olemassa legitiimi intressi, jonka perusteella pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tuomittu rangaistus olisi pantava täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella.

   (ks. 51 ja 59 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on ottamalla huomioon kansallinen oikeus kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja tulkittava kansallista oikeutta mahdollisimman pitkälle eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584 sanamuodon ja päämäärän mukaisesti taatakseen tämän puitepäätöksen täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on sillä tavoitellun päämäärän mukainen.

   Puitepäätöksillä ei voi EU 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan olla välitöntä oikeusvaikutusta, mutta niiden sitovan luonteen vuoksi kansallisilla viranomaisilla ja erityisesti kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus tulkita kansallista oikeutta niiden mukaisesti. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on siis tämän vuoksi otettava huomioon paitsi puitepäätöksen 2002/584 täytäntöön panemiseksi annetut säännökset myös kansallisen oikeusjärjestyksen periaatteet ja säännökset, jotka koskevat päätelmiä, jotka tuomioistuin voi tehdä kansallisessa oikeudessa kielletystä syrjinnästä, ja erityisesti ne, joiden nojalla tuomioistuin voi oikaista tällaisen syrjinnän, kunnes lainsäätäjä on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin sen poistamiseksi.

   (53, 57 ja 60 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C-42/11

João Pedro Lopes Da Silva Jorge

(cour d’appel d’Amiensin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Puitepäätös 2002/584/YOS — Eurooppalainen pidätysmääräys ja jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt — 4 artiklan 6 alakohta — Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvarainen kieltäytymisperuste — Täytäntöönpano kansallisessa oikeudessa — Kiinni otettu henkilö, joka on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion kansalainen — Vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten annettu eurooppalainen pidätysmääräys — Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan eurooppalainen pidätysmääräys voidaan jättää panematta täytäntöön ainoastaan silloin, kun etsinnän kohteena ovat henkilöt, joilla on tämän jäsenvaltion kansalaisuus”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.9.2012

1. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös — Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvarainen kieltäytymisperuste — Täytäntöönpanosta kieltäytymisen rajoittamista pelkästään kyseisen valtion kansalaisiin sulkemalla ehdottomasti ja automaattisesti soveltamisalan ulkopuolelle muiden jäsenvaltioiden kansalaiset ei voida hyväksyä

   (SEUT 18 artikla; neuvoston puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohta)

2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös — Täytäntöönpano jäsenvaltioissa — Velvollisuus tulkita kansallista oikeutta puitepäätöksen mukaisesti

   (EU 34 artiklan 2 kohdan b alakohta; neuvoston puitepäätös 2002/584)

1.  Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa ja SEUT 18 artiklaa on tulkittava siten, että vaikka jäsenvaltio voi saattaessaan mainitun 4 artiklan 6 alakohdan osaksi kansallista oikeusjärjestystään päättää rajoittaa tilanteita, joissa kansallinen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä luovuttamasta tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvaa henkilöä, se ei voi sulkea ehdottomasti ja automaattisesti soveltamisalan ulkopuolelle sen alueella oleskelevia tai vakinaisesti asuvia muiden jäsenvaltioiden kansalaisia riippumatta heidän siteistään kyseiseen valtioon.

   Tästä ei seuraa, että täytäntöönpanojäsenvaltion on välttämättä kieltäydyttävä panemasta täytäntöön sellaista henkilöä koskeva eurooppalainen pidätysmääräys, joka asuu vakinaisesti tai oleskelee tässä jäsenvaltiossa. Jos tällainen henkilö on kuitenkin integroitunut mainitun jäsenvaltion yhteiskuntaan sen kansalaiseen rinnastettavalla tavalla, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on voitava harkita, onko olemassa legitiimi intressi, jonka perusteella pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tuomittu rangaistus olisi pantava täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella.

   (ks. 51 ja 59 kohta sekä tuomiolauselma)

2.  Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on ottamalla huomioon kansallinen oikeus kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja tulkittava kansallista oikeutta mahdollisimman pitkälle eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584 sanamuodon ja päämäärän mukaisesti taatakseen tämän puitepäätöksen täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on sillä tavoitellun päämäärän mukainen.

   Puitepäätöksillä ei voi EU 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan olla välitöntä oikeusvaikutusta, mutta niiden sitovan luonteen vuoksi kansallisilla viranomaisilla ja erityisesti kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus tulkita kansallista oikeutta niiden mukaisesti. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on siis tämän vuoksi otettava huomioon paitsi puitepäätöksen 2002/584 täytäntöön panemiseksi annetut säännökset myös kansallisen oikeusjärjestyksen periaatteet ja säännökset, jotka koskevat päätelmiä, jotka tuomioistuin voi tehdä kansallisessa oikeudessa kielletystä syrjinnästä, ja erityisesti ne, joiden nojalla tuomioistuin voi oikaista tällaisen syrjinnän, kunnes lainsäätäjä on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin sen poistamiseksi.

   (53, 57 ja 60 kohta sekä tuomiolauselma)