Asia C-338/10

Grünwald Logistik Service GmbH (GLS)

vastaan

Hauptzollamt Hamburg-Stadt

(Finanzgericht Hamburgin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Polkumyynti — Tiettyjen Kiinasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden tuonnissa käyttöön otettu polkumyyntitulli — Asetus (EY) N:o 1355/2008 — Pätevyys — Asetus (EY) N:o 384/96 — 2 artiklan 7 kohdan a alakohta — Normaaliarvon määrittäminen — Muu kuin markkinatalousmaa — Komission velvollisuus toimia huolellisesti normaaliarvon määrittämiseksi kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai sitä koskevan laskennallisen arvon perusteella”

Tuomion tiivistelmä

1. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Polkumyyntimarginaali — Normaaliarvon määrittäminen — Tuonti muusta kuin markkinatalousmaasta — Vertailumaan valinta

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohta)

2. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Polkumyyntimarginaali — Normaaliarvon määrittäminen — Tuonti muusta kuin markkinatalousmaasta — Tukeutuminen kolmannen maan, joka on markkinatalousmaa, hintoihin

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohta)

3. Yhteinen kauppapolitiikka — Polkumyynniltä suojautuminen — Polkumyyntimarginaali — Normaaliarvon määrittäminen — Tuonti muusta kuin markkinatalousmaasta — Vertailumaan valitseminen

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohta; ja neuvoston asetus N:o 1355/2008)

1.  Polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan poiketen siitä, mitä saman artiklan 1–6 kohdassa säädetään, muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään lähtökohtaisesti kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai sitä koskevan laskennallisen arvon perusteella. Kyseisen säännöksen toisen alakohdan mukaan soveltuva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, valitaan hyväksyttävällä tavalla ottamalla huomioon kaikki valintahetkellä käytettävissä olevat luotettavat tiedot. Unionin toimielinten tehtävänä on kaikki mahdolliset vaihtoehdot huomioon ottaen yrittää löytää kolmas maa, jossa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin, sillä edellytyksellä, että kyse on markkinatalousmaasta.

   Unionin toimielinten harkintavallan käyttöä valvotaan tuomioistuinvalvonnassa. Vertailumaan valinnan osalta on erityisesti tarkistettava, etteivät kyseiset toimielimet ole jättäneet huomiotta olennaisia seikkoja pitäessään tietyn maan valitsemista asianmukaisena ja että kaikki asiaan liittyvät seikat on tutkittu tarpeeksi huolellisesti, jotta voidaan katsoa, että normaaliarvo on määritetty asianmukaisella ja hyväksyttävällä tavalla.

   (ks. 20–22 kohta)

2.  Polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan sanamuodosta ja rakenteesta ilmenee, että muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään ensisijaisesti kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella tai sellaisesta kolmannesta maasta muihin maihin, myös unioniin, vietäessä käytetyn hinnan perusteella. Siltä varalta, ettei tämä ole mahdollista, säädetään toissijaisesta menetelmästä, jonka mukaan normaaliarvo määritetään millä tahansa hyväksyttävällä perusteella, mukaan lukien samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti unionissa maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa oikaistu kohtuullisella voittomarginaalilla.

   Näiden ilmaisujen käyttö perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa osoittaa, että kyseisessä säännöksessä säädetyn ensisijaisen menetelmän suosimisella pyritään siihen, että normaaliarvo viejämaassa saadaan määritettyä hyväksyttävällä tavalla valitsemalla sellainen kolmas maa, jossa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin, sillä edellytyksellä, että kyse on markkinatalousmaasta.

   Tästä seuraa, ettei unionin toimielinten harkintavalta vertailumaan valinnassa merkitse sitä, että ne voisivat sivuuttaa vaatimuksen, jonka mukaan vertailumaaksi on valittava kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, jos tämä vain on mahdollista. Unionin toimielimet voivat jättää soveltamatta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa säädettyä perussääntöä muista kuin markkinatalousmaista peräisin olevien tuotteiden normaaliarvon määrittämisessä ja käyttää muuta hyväksyttävää perustetta nimittäin ainoastaan siinä tapauksessa, ettei pääsääntöä voida soveltaa.

   (ks. 24–26 kohta)

3.  Polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa, jonka mukaan on suosittava samassa säännöksessä säädettyä ensisijaista menetelmää, jonka mukaan normaaliarvo määritetään kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai sitä koskevan laskennallisen arvon perusteella, kuitenkin asetetaan unionin toimielimille velvollisuus tutkia huolellisesti käytettävissään olevat luotettavat tiedot – joihin kuuluvat muun muassa Eurostatin tilastot – selvittääkseen, voidaanko jotakin maata käyttää tässä säännöksessä tarkoitettuna vertailumaana. Jos käsitteellä ”käytettävissä olevat luotettavat tiedot” katsottaisiin tarkoitettavan ainoastaan valituksentekijän valituksessaan esittämiä tietoja tai asianomaisten osapuolten myöhemmin tutkimuksen yhteydessä toimittamia tietoja, vaarannettaisiin erityisesti tavoite, johon tällä samalla säännöksellä pyritään, eli sellaisen vertailumaan löytäminen, jossa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin.

   Komission on siten tutkittava viran puolesta kaikki saatavillaan olevat tiedot, sillä sen tehtävänä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä ei näet ole toimia välimiehenä, jonka toimivaltaan kuuluu ainoastaan asian ratkaiseminen osapuolten esittämän näytön perusteella. Asetuksen N:o 384/96 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa komissiolle annetaan toimivalta pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja sekä suorittaa tarpeellisia todentamisia ja tarkasteluja.

   Kun tutkimuksen aikana käytettävissä olleet Eurostatin tiedot viittaavat siihen, että tarkasteltavana olevaan tuotteeseen rinnastettavia tuotteita valmistetaan erinäisissä kolmansissa maissa, jotka ovat markkinatalousmaita, eikä tämä tuotanto ole määrältään merkityksetöntä, komission on näin ollen tutkittava viran puolesta, voitaisiinko jotakin näistä maista käyttää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna vertailumaana. Komissio ei voi tyytyä ainoastaan lähettämään kyselylomaketta kahdelle kyseiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle yritykselle ja päättelemään siitä, etteivät nämä vastaa, ettei normaaliarvoa ole mahdollista määrittää kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettyjen hintojen perusteella.

   (ks. 30–32 ja 34 kohta)

Asia C-338/10

Grünwald Logistik Service GmbH (GLS)

vastaan

Hauptzollamt Hamburg-Stadt

(Finanzgericht Hamburgin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Polkumyynti — Tiettyjen Kiinasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden tuonnissa käyttöön otettu polkumyyntitulli — Asetus (EY) N:o 1355/2008 — Pätevyys — Asetus (EY) N:o 384/96 — 2 artiklan 7 kohdan a alakohta — Normaaliarvon määrittäminen — Muu kuin markkinatalousmaa — Komission velvollisuus toimia huolellisesti normaaliarvon määrittämiseksi kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai sitä koskevan laskennallisen arvon perusteella”

Tuomion tiivistelmä

1. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Tuonti muusta kuin markkinatalousmaasta – Vertailumaan valinta

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohta)

2. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Tuonti muusta kuin markkinatalousmaasta – Tukeutuminen kolmannen maan, joka on markkinatalousmaa, hintoihin

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohta)

3. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Tuonti muusta kuin markkinatalousmaasta – Vertailumaan valitseminen

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohta; ja neuvoston asetus N:o 1355/2008)

1.  Polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan poiketen siitä, mitä saman artiklan 1–6 kohdassa säädetään, muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään lähtökohtaisesti kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai sitä koskevan laskennallisen arvon perusteella. Kyseisen säännöksen toisen alakohdan mukaan soveltuva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, valitaan hyväksyttävällä tavalla ottamalla huomioon kaikki valintahetkellä käytettävissä olevat luotettavat tiedot. Unionin toimielinten tehtävänä on kaikki mahdolliset vaihtoehdot huomioon ottaen yrittää löytää kolmas maa, jossa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin, sillä edellytyksellä, että kyse on markkinatalousmaasta.

   Unionin toimielinten harkintavallan käyttöä valvotaan tuomioistuinvalvonnassa. Vertailumaan valinnan osalta on erityisesti tarkistettava, etteivät kyseiset toimielimet ole jättäneet huomiotta olennaisia seikkoja pitäessään tietyn maan valitsemista asianmukaisena ja että kaikki asiaan liittyvät seikat on tutkittu tarpeeksi huolellisesti, jotta voidaan katsoa, että normaaliarvo on määritetty asianmukaisella ja hyväksyttävällä tavalla.

   (ks. 20–22 kohta)

2.  Polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan sanamuodosta ja rakenteesta ilmenee, että muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään ensisijaisesti kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella tai sellaisesta kolmannesta maasta muihin maihin, myös unioniin, vietäessä käytetyn hinnan perusteella. Siltä varalta, ettei tämä ole mahdollista, säädetään toissijaisesta menetelmästä, jonka mukaan normaaliarvo määritetään millä tahansa hyväksyttävällä perusteella, mukaan lukien samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti unionissa maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa oikaistu kohtuullisella voittomarginaalilla.

   Näiden ilmaisujen käyttö perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa osoittaa, että kyseisessä säännöksessä säädetyn ensisijaisen menetelmän suosimisella pyritään siihen, että normaaliarvo viejämaassa saadaan määritettyä hyväksyttävällä tavalla valitsemalla sellainen kolmas maa, jossa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin, sillä edellytyksellä, että kyse on markkinatalousmaasta.

   Tästä seuraa, ettei unionin toimielinten harkintavalta vertailumaan valinnassa merkitse sitä, että ne voisivat sivuuttaa vaatimuksen, jonka mukaan vertailumaaksi on valittava kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, jos tämä vain on mahdollista. Unionin toimielimet voivat jättää soveltamatta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa säädettyä perussääntöä muista kuin markkinatalousmaista peräisin olevien tuotteiden normaaliarvon määrittämisessä ja käyttää muuta hyväksyttävää perustetta nimittäin ainoastaan siinä tapauksessa, ettei pääsääntöä voida soveltaa.

   (ks. 24–26 kohta)

3.  Polkumyynnistä annetun perusasetuksen N:o 384/96, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2117/2005, 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa, jonka mukaan on suosittava samassa säännöksessä säädettyä ensisijaista menetelmää, jonka mukaan normaaliarvo määritetään kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai sitä koskevan laskennallisen arvon perusteella, kuitenkin asetetaan unionin toimielimille velvollisuus tutkia huolellisesti käytettävissään olevat luotettavat tiedot – joihin kuuluvat muun muassa Eurostatin tilastot – selvittääkseen, voidaanko jotakin maata käyttää tässä säännöksessä tarkoitettuna vertailumaana. Jos käsitteellä ”käytettävissä olevat luotettavat tiedot” katsottaisiin tarkoitettavan ainoastaan valituksentekijän valituksessaan esittämiä tietoja tai asianomaisten osapuolten myöhemmin tutkimuksen yhteydessä toimittamia tietoja, vaarannettaisiin erityisesti tavoite, johon tällä samalla säännöksellä pyritään, eli sellaisen vertailumaan löytäminen, jossa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin.

   Komission on siten tutkittava viran puolesta kaikki saatavillaan olevat tiedot, sillä sen tehtävänä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä ei näet ole toimia välimiehenä, jonka toimivaltaan kuuluu ainoastaan asian ratkaiseminen osapuolten esittämän näytön perusteella. Asetuksen N:o 384/96 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa komissiolle annetaan toimivalta pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja sekä suorittaa tarpeellisia todentamisia ja tarkasteluja.

   Kun tutkimuksen aikana käytettävissä olleet Eurostatin tiedot viittaavat siihen, että tarkasteltavana olevaan tuotteeseen rinnastettavia tuotteita valmistetaan erinäisissä kolmansissa maissa, jotka ovat markkinatalousmaita, eikä tämä tuotanto ole määrältään merkityksetöntä, komission on näin ollen tutkittava viran puolesta, voitaisiinko jotakin näistä maista käyttää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna vertailumaana. Komissio ei voi tyytyä ainoastaan lähettämään kyselylomaketta kahdelle kyseiseen kolmanteen maahan sijoittautuneelle yritykselle ja päättelemään siitä, etteivät nämä vastaa, ettei normaaliarvoa ole mahdollista määrittää kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettyjen hintojen perusteella.

   (ks. 30–32 ja 34 kohta)