Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Pyyntö tulkita unionin oikeuden säännöksiä, jotka eivät ilmeisen selvästi sovellu pääasian oikeudenkäyntiin

(SEUT 267 artikla; neuvoston direktiivin 2000/43 15 artikla ja neuvoston direktiivin 2000/78 17 artikla)

Tiivistelmä

Kansallisen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisupyyntö voidaan jättää tutkimatta muun muassa sillä perusteella, että on ilmeisen selvää, että unionin oikeutta ei kyseisen asian olosuhteissa voida soveltaa suoraan eikä välillisesti.

Tilanne on näin kansallisen tuomioistuimen esittämän sellaisen ennakkoratkaisupyynnön osalta, joka koskee rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2000/43 15 artiklan ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78 17 artiklan tulkintaa ja jolla ei pyritä selvittämään, kuuluuko palkkasyrjintä ammattiryhmän tai työntekopaikan perusteella edellä mainittujen säännösten soveltamisalaan, vaan joiden lähtökohtana on paremminkin olettama siitä, että tilanne on näin tulkinnan pyytämiseksi unionin tuomioistuimelta, vaikka kyseisiä unionin oikeuden säännöksiä ei selvästikään voida soveltaa esillä olevan asian olosuhteisiin välittömästi eikä välillisesti.

Direktiivin 2000/43 15 artiklaa ja direktiivin 2000/78 17 artiklaa ei ilmeisen selvästi voida soveltaa palkkasyrjintään ammattiryhmän tai työntekopaikan perusteella. Näissä direktiiveissä vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sovelletaan, kun kyse on direktiivien 1 artiklassa tyhjentävästi luetelluista syrjintäperusteista.

Kun kansallisessa lainsäädännössä pyritään yksinomaisesti valtion sisäisten tilanteiden ratkaisemiseksi noudattamaan unionin oikeudessa annettuja ratkaisuja, jotta muun muassa vältettäisiin maan omien kansalaisten syrjintä tai mahdolliset kilpailun vääristymiset tai jotta varmistuttaisiin samanlaisesta menettelystä toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, on olemassa selvä intressi siihen, että unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä tulkitaan yhdenmukaisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa näitä säännöksiä ja käsitteitä sovelletaan.

Tilanne ei ole näin sellaisen kansallisen säännöksen suhteen, jolla direktiivin 2000/43 15 artiklan ja direktiivin 2000/78 17 artiklan mukaisesti luodaan korvausjärjestelmä näissä direktiiveissä säädettyjen syrjinnän kieltävien sääntöjen rikkomista varten, kun tätä järjestelmää sovelletaan myös puhtaasti kansalliseen säännöstöön perustuvien syrjinnän kieltävien sääntöjen rikkomisiin.

Vaikka tarve varmistua unionin oikeuden normien yhdenmukaisesta tulkinnasta voi lisäksi oikeuttaa sen, että unionin tuomioistuimen toimivaltaa antaa tulkinta laajennetaan tällaisten normien sisältöön, mukaan luettuna tilanteet, joissa näitä normeja sovelletaan vain välillisesti tiettyihin tosiseikkoihin siitä syystä, että kansallisen oikeuden säännössä viitataan niihin, tämä tekijä ei kuitenkaan voi unionin ja jäsenvaltioiden välistä toimivallan jakoa loukkaamatta johtaa siihen, että kyseiselle unionin oikeuden normille myönnettäisiin sellainen etusija ylemmäntasoisiin sisäisen oikeuden normeihin nähden, jonka mukaan tällaisessa tilanteessa on jätettävä soveltamatta kyseistä kansallisen oikeuden sääntöä tai siitä esitettyä tulkintaa.

(ks. 28, 32–34 ja 39–48 kohta sekä tuomiolauselma)