Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Euroopan unionin omat varat – Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta annettu asetus – Sääntöjenvastaisuuksia koskevat seuraamusmenettelyt – Vanhentumisaika – Pitempien kansallisten vanhentumisaikojen soveltaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 3 kohta)

2. Euroopan unionin omat varat – Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta annettu asetus – Sääntöjenvastaisuuksia koskevat seuraamusmenettelyt – Vanhentumisaika – Pitempien kansallisten vanhentumisaikojen soveltaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja kolmas alakohta)

3. Euroopan unionin omat varat – Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta annettu asetus – Sääntöjenvastaisuuksia koskevat seuraamusmenettelyt – Vanhentumisaika – Pitempien kansallisten vanhentumisaikojen soveltaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja kolmas alakohta)

Tiivistelmä

1. Oikeusvarmuuden periaate ei lähtökohtaisesti estä sitä, että kun on kyse Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetussa asetuksessa N:o 2988/95 määritellystä Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta ja kun sovelletaan tämän asetuksen 3 artiklan 3 kohtaa, jäsenvaltion kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet soveltavat perusteettomasti maksetun vientituen palauttamista koskevaan oikeusriitaan ”analogisesti” kansalliseen yleissäännökseen perustuvaa vanhentumisaikaa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että tällainen oikeuskäytäntöön perustuva soveltaminen oli riittävästi ennakoitavissa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

(ks. 35 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2. Suhteellisuusperiaate estää silloin, kun jäsenvaltiot käyttävät niille Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 3 kohdassa annettua mahdollisuutta, kolmenkymmenen vuoden vanhentumisajan soveltamisen perusteettomasti saatujen tukien palauttamista koskevaan oikeusriitaan.

Kun otetaan huomioon unionin taloudellisten etujen suojaamisen tavoite, josta unionin lainsäätäjä on katsonut, että neljän tai jopa kolmen vuoden vanhentumisaika on jo sellaisenaan riittävä, jotta kansalliset viranomaiset voivat ryhtyä seuraamusmenettelyihin sellaisten väärinkäytösten johdosta, jotka vahingoittavat näitä taloudellisia etuja ja jotka voivat johtaa perusteettomasti saadun etuuden takaisin perimisen kaltaiseen toimeen, kolmenkymmenen vuoden määräajan myöntäminen mainituille viranomaisille ylittää sen, mikä on huolellisen hallinnon kannalta välttämätöntä.

(ks. 43 ja 47 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3. Tilanteessa, joka kuuluu Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun asetuksen N:o 2988/95 soveltamisalaan, oikeusvarmuuden periaate estää sen, että tämän asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu pitempi vanhentumisaika voisi perustua yleiseen vanhentumisaikaan, jota on oikeuskäytännössä lyhennetty, jotta viimeksi mainittu vanhentumisaika olisi sitä sovellettaessa suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska tällaisissa olosuhteissa on joka tapauksessa sovellettava asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä neljän vuoden vanhentumisaikaa.

(ks. 50 ja 54 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)