VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

29 päivänä kesäkuuta 2010

Asia F-44/09

Brigitte Knöll

vastaan

Euroopan poliisivirasto (Europol)

Henkilöstö – Europolin henkilöstö – Työsopimuksen uudistamatta jättäminen – Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus – Europolin henkilöstösääntöjen 6 artikla – Puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate

Aihe: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) 40 artiklan 3 kohtaan ja Europolin henkilöstösääntöjen 93 artiklan 1 kohtaan perustuva kanne, jossa Brigitte Knöll vaatii kumoamaan 12.6.2008 tehdyn Europolin päätöksen, jolla hänelle kieltäydyttiin tarjoamasta toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, ja 7.1.2009 tehdyn Europolin päätöksen, jolla hylättiin hänen valituksensa 12.6.2008 tehdystä päätöksestä.

Ratkaisu: Päätös, joka on tehty 12.6.2008 ja jolla Europol on kieltäytynyt tarjoamasta kantajalle toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, kumotaan. Europol velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet

2.      Virkamiehet – Europolin työntekijät – Työntekijän hallinnolliseen asemaan vaikuttava päätös – Sellaisten tietojen huomioon ottaminen, joita ei ole virkamiestä koskevassa henkilökansiossa – Lainvastaisuus

(Europolin henkilöstösääntöjen 6 ja 23 artikla)

3.      Virkamiehet – Europolin työntekijät – Työntekijän hallinnolliseen asemaan vaikuttava päätös – Sellaisten tietojen huomioon ottaminen, joita ei ole virkamiestä koskevassa henkilökansiossa – Ratkaiseva merkitys – Kumoaminen – Edellytykset

(Europolin henkilöstösääntöjen 23 artikla)

1.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on olennainen menettelymääräys, jonka rikkominen voidaan tutkia viran puolesta. Se muodostaa myös menettelyssä, joka voi johtaa kyseiselle henkilölle vastaiseen toimeen, unionin oikeuden perusperiaatteen, jonka kunnioittaminen on varmistettava myös silloin, kun kyseessä olevaa menettelyä koskevia säännöksiä ei ole olemassa. Tämä periaate edellyttää, että jokaiselle, jonka osalta saatetaan tehdä hänelle vastainen päätös, on annettava mahdollisuus asianmukaisesti esittää kantansa seikoista, joihin voidaan vedota häntä vastaan myöhemmin toteutettavassa toimessa. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevaan periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirjoihin merkitsee sitä, että hallinnon on annettava asianomaiselle työntekijälle tiedoksi kaikki asiakirjat, joihin se voi perustaa päätöksensä.

(ks. 59 ja 60 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C-291/89, Interhotel v. komissio, 7.5.1991 (Kok., s. I-2257, 14 kohta); yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, 7.1.2004 (Kok., s. I-123, 68 ja 71 kohta); asia C-344/05 P, komissio v. De Bry, 9.11.2006 (Kok., s. I-10915, 37 ja 38 kohta) ja asia C-59/06 P, Marcuccio v. komissio, 6.12.2007, 46 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T-25/95, T-26/95, T-30/95–T-32/95, T-34/95–T-39/95, T-42/95–T-46/95, T-48/95, T-50/95–T-65/95, T-68/95–T-71/95, T-87/95, T-88/95, T-103/95 ja T-104/95, Cimenteries CBR ym. v. komissio, 15.3.2000 (Kok., s. II-491, 487 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F-51/07, Bui Van v. komissio, 11.9.2008 (Kok. H., s. I-A-1-289 ja II-A-1-1533, 77 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T-491/08 P)

2.      Europolin henkilöstösääntöjen 23 artiklan tavoitteena on taata Europolin työntekijöiden osalta puolustautumisoikeudet ja välttää se, että työntekijän asemaan ja uraan vaikuttavat hallinnolliset päätökset eivät perustuisi sellaisiin hänen pätevyyttään, tehokkuuttaan tai käytöstään koskeviin seikkoihin, joita ei ole mainittu hänen henkilökansiossaan. Tästä seuraa, että tällaisiin tosiseikkoihin perustuva päätös on kyseisten henkilöstösääntöjen takeiden vastainen ja se on kumottava, koska se on tehty lainvastaisen menettelyn seurauksena.

Päätös, joka on tehty kyseisten henkilöstösääntöjen 6 artiklassa ja Europolin henkilöstösääntöjen 6 artiklan täytäntöönpanosta 8.12.2006 tehdyn päätöksen 7 artiklassa vahvistetun toistaiseksi voimassa olevien sopimusten tekemistä koskevan erityisen menettelyn seurauksena, voi vaikuttaa Europolin työntekijän hallinnolliseen asemaan ja muodostaa näin ollen tälle vastaisen päätöksen. Tästä seuraa, että tällainen päätös voidaan tehdä ainoastaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen mukaisesti.

(ks. 61 ja 63 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 88/71, Brasseur v. parlamentti, 28.6.1972 (Kok., s. 499, 11 kohta) ja asia 233/85, Bonino v. komissio, 12.2.1987 (Kok., s. 739, 11 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-7/01, Pyres v. komissio, 6.2.2003 (Kok. H., s. I-A-37 ja II-239, 70 ja 72 kohta) ja yhdistetyt asiat T-155/03, T-157/03 ja T-331/03, Cwik v. komissio, 13.12.2005 (Kok. H., s. I-A-411 ja II-1865, 50 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F-38/06, Bianchi v. ETF, 28.6.2007 (Kok. H., s. I-A-1-183 ja II-A-1-1009, 48 kohta)

3.      Europolin henkilöstösääntöjen 23 artiklan rikkominen ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen noudattamatta jättäminen johtaa toimen kumoamiseen ainoastaan, jos osoitetaan, että asiakirjoilla, joita ei ole annettu tiedoksi työntekijälle, on voinut olla ratkaiseva merkitys tätä koskevaan hallinnolliseen päätökseen.

Tältä osin arviointilomakkeella, jossa ei ainoastaan toisteta asianomaista koskevaan arviointikertomukseen sisältyviä tietoja vaan joka sisältää hänen pätevyyteensä, tehokkuuteensa ja käytökseensä liittyviä otsakkeita sekä arvion hänen sopimuksensa uusimatta jättämisen vaikutuksesta Europolin moitteettomaan toimintaan, voi olla ratkaiseva merkitys kyseiseen päätökseen.

(ks. 67–71 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C-294/95 P, Ojha v. komissio, 12.11.1996 (Kok., s. I-5863, 67 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T-246/04 ja T-71/05, Wunenburger v. komissio, 6.2.2007 (Kok. H., s. I-A-2-21 ja II-A-2-131, 149 kohta)