Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Soveltamisala

(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevien 2 lausekkeen 1 kohta ja 3 lausekkeen 1 kohta)

2. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70 – Työsuhteen ehdot – Käsite

(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 4 lausekkeen 1 kohta)

3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa

(SEUT 258 artikla; neuvoston direktiivin 1999/70 2 artiklan kolmas kohta)

4. Sosiaalipolitiikka – EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – Direktiivi 1999/70

(Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan 4 lausekkeen 1 kohta)

Tiivistelmä

1. Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 ja mainitun puitesopimuksen sanamuodosta sekä niiden yleisestä rakenteesta ja tarkoituksesta seuraa, että niissä ilmaistut vaatimukset on tarkoitettu sovellettaviksi viranomaisten ja muiden julkisen sektorin yksikköjen kanssa tehtyihin määräaikaisiin työsopimuksiin ja työsuhteisiin.

Jäsenvaltion itsehallintoalueen määräaikaiseen henkilöstöön kuuluva henkilö kuuluu direktiivin 1999/70 ja sen liitteenä olevan puitesopimuksen henkilölliseen soveltamisalaan.

(ks. 38 ja 45 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Ikälisä kuuluu työsuhteen ehtona EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteenä olevan, määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan soveltamisalaan, joten määräaikaiset työntekijät voivat riitauttaa kohtelun, joka on ilman minkäänlaisia asiallisia syitä ikälisän maksamisessa epäedullisempi kuin vastaavassa tilanteessa olevien vakinaisten työntekijöiden kohtelu. Tiettyjen julkisten toimihenkilöiden palvelussuhteen tilapäisyyttä ei voida yksin pitää tässä puitesopimuksen lausekkeessa tarkoitettuna asiallisena syynä.

(ks. 58 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3. EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 2 artiklan kolmannessa alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on tämän direktiivin noudattamiseksi antamissaan laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä viitattava tähän direktiiviin tai liitettävä niihin tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan.

Silloin, kun direktiivissä nimenomaisesti säädetään, että sen täytäntöön panemiseksi annettavia säädöksiä virallisesti julkaistaessa niissä on viitattava direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, on joka tapauksessa tarpeen antaa erillinen täytäntöönpanosäädös. Vaikka on totta, että jäsenvaltiot voitaisiin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen takia tuomita direktiivin 1999/70 2 artiklan kolmannen alakohdan mukaisten velvoitteidensa noudattamatta jättämisestä, tästä ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että kansallista toimenpidettä, jonka perusteluissa ei viitata asianomaiseen direktiiviin, ei voitaisi pitää pätevänä direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteenä. Koska jäsenvaltioiden tehtävänä ei ole vain se, että unionin direktiivit saatetaan muodollisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystä, vaan myös sen takaaminen, että jäsenvaltioille direktiivien mukaan kuuluvia velvoitteita noudatetaan täysimääräisesti ja jatkuvasti, voidaan ajatella, että jäsenvaltio, joka on alun perin pyrkinyt saattamaan direktiivin osaksi kansallista oikeusjärjestystään ja noudattamaan unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, huomaa erityisesti kansallisissa tuomioistuimissa vireille tulleiden riita-asioiden tai komission SEUT 258 artiklan nojalla nostaman kanteen takia, että unionin oikeutta ei ole pantu täytäntöön asianmukaisesti tai täysimääräisesti sen kansallisen oikeuden säännöksillä ja että näitä on näin ollen muutettava.

Ainoastaan se, ettei kansallisessa säännöksessä millään tavoin viitata direktiiviin 1999/70, ei siis estä sen pitämistä direktiivin kansallisena täytäntöönpanotoimenpiteenä.

(ks. 61–64 ja 67 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4. EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun direktiivin 1999/70 liitteenä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohta on sillä tavoin ehdoton ja riittävän täsmällinen, että määräaikaiset virkamiehet voivat vedota siihen kansallisessa tuomioistuimessa saadakseen oikeuden kolmen vuoden välein myönnettäviin ikälisiin ajanjaksolta, joka alkaa jäsenvaltioille direktiivin 1999/70 täytäntöön panemiseksi asetetun määräajan päättymisestä ja päättyy päivänä, jolloin se kansallinen laki tuli voimaan, jolla direktiivi saatettiin osaksi asianomaisen jäsenvaltion kansallista oikeutta, ellei asiassa merkityksellisistä vanhentumista koskevista kansallisen oikeuden säännöksistä muuta johdu.

Huolimatta siitä, että direktiivin 1999/70 täytäntöön panemiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä on säännös, jossa määräaikaisille virkamiehille tunnustetaan oikeus saada kolmen vuoden välein myönnettävät ikälisät mutta jossa kuitenkin suljetaan pois tämän oikeuden taannehtiva soveltaminen, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat unionin oikeuden nojalla, kun kyse on määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen sellaisesta määräyksestä, jolla on välitön oikeusvaikutus, velvollisia tunnustamaan tälle oikeudelle taannehtivan vaikutuksen siitä päivästä alkaen, jolloin jäsenvaltioille tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi asetettu määräaika päättyi.

(ks. 90 ja 99 kohta sekä tuomiolauselman 4 ja 5 kohta)