Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Työntekijät – Tutkintotodistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustaminen – Direktiivi 89/48 – Säännellyn ammatin harjoittaminen – Ammattikokemus – Käsite

(EY 39 ja EY 43 artikla; neuvoston direktiivin 89/48 1 artiklan e alakohta ja 4 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Tiivistelmä

Kansallinen viranomainen, joka vastaa jossakin toisessa jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden tunnustamisesta, on määrätessään sellaisista mahdollisista korvaavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on kattaa hakijan suorittaman koulutuksen ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetyn koulutuksen väliset olennaiset erot, velvollinen EY 39 ja EY 43 artiklan nojalla ottamaan huomioon tällaiset erot mahdollisesti kokonaan tai osittain kattavan käytännön kokemuksen.

Vaikka nimittäin työkokemukseen, jonka hakijat ovat hankkineet ennen sen tutkinnon suorittamista, joka antaa heille oikeuden harjoittaa ammattiaan jäsenvaltiossa, ei voida katsoa kuuluvan säänneltyjen ammattien harjoittamista ja vaikka vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä annetun direktiivin 89/48 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisesta alakohdasta ei voida johtaa velvollisuutta ottaa huomioon käytännön kokemusta, jota ei ole pidettävä tämän direktiivin 1 artiklan e alakohdassa tarkoitettuna ammattikokemuksena, unionin oikeuden mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden on oltava unionin oikeuden yleisten periaatteiden, etenkin suhteellisuusperiaatteen mukaisia. EY 39 ja EY 43 artiklassa taattujen perusvapauksien käytön perusteetonta rajoittamista voi olla se, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, jotka vastaavat toisessa jäsenvaltiossa saatujen ammattinimikkeiden tunnustamisesta, eivät ota huomioon henkilön, joka hakee oikeutta harjoittaa valtion alueella ammattia, johon ryhtyminen edellyttää kansallisen lainsäädännön mukaan tietyn tutkinnon suorittamista tai tiettyä ammattipätevyyttä, jo hankkimia merkityksellisiä tietoja ja pätevyyttä. Toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä täsmällisesti arvo, joka on annettava sen ammatin harjoittamisessa hyödylliselle käytännön kokemukselle, johon ryhtymiseen lupaa haetaan, suoritettujen eri tehtävien, näitä tehtäviä suoritettaessa hankittujen ja sovellettujen tietojen sekä asianomaiselle annettujen vastuualueiden ja sen perusteella, kuinka itsenäisesti asianomainen on saanut työskennellä.

(ks. 61, 64–66, 69 ja 72 kohta sekä tuomiolauselma)