Henkilöstöasian tiivistelmä

Henkilöstöasian tiivistelmä

Tiivistelmä

1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla – Määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys, joka käy ilmi asiakirja-aineistosta – Tutkittavaksi ottaminen – Tosiseikkojen puutteellinen tutkiminen – Tutkittavaksi ottaminen

(EY 225 artikla)

2. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Yhteenveto kanneperusteista

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)

3. Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Arvioijien harkintavalta

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

4. Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Arvioijien toimivaltaan kuuluvien tehtävien siirtäminen arvioitavalle henkilölle – Tehtävien siirtoa ei voida hyväksyä

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

5. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla – Määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys, joka käy ilmi asiakirja-aineistosta – Todistustaakka

(EY 225 artikla)

1. Väitteet, jotka koskevat sitä, miten asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin on määrittänyt tosiseikat, voidaan ottaa tutkittaviksi valitusta käsiteltäessä, jos väitteillä pyritään osoittamaan, että määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi asiakirja-aineistosta tai johtuu tosiseikkojen puutteellisesta tutkimisesta.

(ks. 48 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 15.10.2002 (Kok., s. I‑8375, 392–405 kohta) ja asia T‑253/06 P, Chassagne v. komissio, 19.9.2008 (57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

2. Tutkittaessa sitä, täyttääkö kannekirjelmä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan vaatimukset, menettelyn myöhemmässä vaiheessa esitettyjen väitteiden sisällöllä ei luonnollisestikaan ole merkitystä.

(ks. 61 kohta)

Viittaukset: asia T‑144/04, TF1 v. komissio, 19.5.2008 (Kok., s. II‑761, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3. Virkamiesten arvioinnista on todettava, että arvioijilla on laajin mahdollinen harkintavalta heidän arvostellessaan niiden henkilöiden työskentelyä, joiden arvioinnista he vastaavat, eikä yhteisön tuomioistuinten kuulu puuttua tähän arviointiin ja tutkia sen paikkansapitävyyttä, sillä arvioijien laatimien arviointikertomusten sisältöön kohdistuva tuomioistuinvalvonta rajoittuu erityisesti vain menettelyn sääntöjenmukaisuuden valvontaan.

Menettelyn sääntöjenmukaisuuden valvonnasta on todettava, että silloin kun yhteisön toimielimellä on harkintavaltaa, on olennaisen tärkeää noudattaa yhteisön oikeusjärjestyksessä annettuja menettelyllisiä takeita.

Erityisen laajaa harkintavaltaa, joka arvioijilla on virkamiehen arvioinnissa, on näin ollen tasapainotettava sillä, että sääntöjä, jotka koskevat arvioinnin järjestämistä ja tätä varten säädetyn menettelyn kulkua, noudatetaan erityisen tarkasti.

(ks. 68–70 kohta)

Viittaukset: asia C‑269/90, Technische Universität München, 21.11.1991 (Kok., s. I‑5469, 14 kohta); asia C‑405/07 P, Alankomaat v. komissio, 6.11.2008 (56 ja 57 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); asia T‑23/91, Maurissen v. tilintarkastustuomioistuin, 21.10.1992 (Kok., s. II‑2377, 41 kohta); asia T‑18/93, Marcato v. komissio, 26.10.1994 (Kok. H., s. I‑A‑215 ja II‑681, 45 kohta); asia T‑346/94, France-aviation v. komissio, 9.11.1995 (Kok., s. II‑2841, 32–34 kohta); asia T‑95/98, Gogos v. komissio, 23.3.2000 (Kok. H., s. I‑A‑51 ja II‑219, 37 kohta) ja asia T‑144/03, Schmit v. komissio, 4.5.2005 (Kok. H., s. I‑A‑101 ja II‑465, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

4. Se, että arvioitavalle henkilölle siirretään luonteenomaisesti yksin arvioijan toimivaltaan kuuluvia tehtäviä, kuten arvioitavan henkilön tavoitteiden vahvistaminen, on ristiriidassa paitsi komission henkilöstösääntöjen 43 artiklan nojalla antamien yleisten täytäntöönpanosäännösten 8 artiklan 5 kohdan neljännen alakohdan b alakohdan myös sen periaatteen kanssa, joka edellyttää, että virkamiehiä kohdellaan arvioinnissa yhdenvertaisesti. Urakehitystä koskevilla kertomuksilla on nimittäin suuri merkitys ylennysmenettelyissä, sillä ylennettävä virkamies valitaan erityisesti urakehitystä koskevien kertomusten vertailun perusteella. Kun huomioon otetaan näiden kertomusten tavoite, yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää kaikissa tapauksissa, että arvioijan ja arvioitavan henkilön tehtävät pidetään tarkasti erillään.

(ks. 80 ja 81 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat T‑188/01–T‑190/01, Tsarnavas v. komissio, 19.3.2003 (Kok. H., s. I‑A‑95 ja II‑495, 97 ja 98 kohta) ja asia T‑175/02, Lebedef v. komissio, 17.3.2004 (Kok. H., s. I‑A‑73 ja II‑313, 25 ja 26 kohta)

5. Kun asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin on antanut pelkille yhteisön toimielimen yksipuolisille ja kaiken lisäksi epätarkoille väitteille etusijan suhteessa kantajan nimenomaisiin kiistäviin väitteisiin sellaisessa kysymyksessä, jota koskeva todistustaakka on toimielimellä, se on tutkinut tosiseikat puutteellisesti, joten valituksenalaisessa tuomiossa määritetty tosiseikasto on paikkansapitämätön, mikä käy ilmi asiakirja-aineistosta.

(ks. 87 kohta)

Viittaukset: asia C‑59/06 P, Marcuccio v. komissio, 6.12.2007 (67, 68 ja 70 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)