Asia T-192/08

Transnational Company ”Kazchrome” AO

ja

ENRC Marketing AG

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

”Polkumyynti — Entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, Kiinan kansantasavallasta, Egyptistä, Kazakstanista ja Venäjältä peräisin olevan ferropiin tuonti — Syy-yhteys — Yhteisön etu — Yhteistyön puuttuminen — Saatavilla olevat tiedot — Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema — Puolustautumisoikeudet — Perusteluvelvollisuus”

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.10.2011   II - 7459

Tuomion tiivistelmä

1. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Syy-yhteyden osoittaminen – Perusteet

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 6 ja 7 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 6 ja 7 kohta)

2. Kansainväliset sopimukset – Maailman kauppajärjestön perustamissopimus – Vuoden 1994 GATT-sopimus – Ei välitöntä oikeusvaikutusta – WTO-sopimuksiin ei ole mahdollista vedota yhteisön toimenpiteen laillisuuden riitauttamiseksi – Poikkeukset – Yhteisön toimenpide, jonka tarkoituksena on ollut WTO-sopimusten täytäntöönpano tai jossa on nimenomainen ja täsmällinen viittaus WTO-sopimuksiin

   (EY 230 artikla; tullitariffeja ja kauppaa koskeva vuoden 1994 yleissopimus)

3. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Toimielinten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artikla ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 3 artikla)

4. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Syy-yhteyden osoittaminen – Toimielinten velvollisuudet

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 7 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohta)

5. Unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeuksien noudattaminen hallintomenettelyissä – Polkumyynti

6. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Syy-yhteyden osoittaminen – Toimielinten velvollisuudet

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 7 kohta; neuvoston asetus N:o 172/2008 ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohta)

7. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista – Yleinen viittaus muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivatkin kannekirjelmän liitteenä – Tutkimatta jättäminen

   (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen alakohta ja 53 artiklan ensimmäinen alakohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

8. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Yhteisön edun arviointi – Tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevien tietojen huomioon ottamisen sallittavuus

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 6 artiklan 1 kohta 21 artiklan 1 kohta sekä neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 6 artiklan 1 kohta ja 21 artiklan 1 kohta)

9. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Yhteisön edun arviointi – Toimielinten harkintavalta – Huomioon otettavat seikat

   (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 21 artiklan 1 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 21 artiklan 1 kohta)

10. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli

    (EY 253 artikla)

11. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimuksen kulku – Käytettävissä olleet tiedot – Mahdollisuus käyttää niitä tarkastuskäynnin peruuttamistapauksessa

    (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 18 artiklan 1 ja 3 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 18 artiklan 1 ja 3 kohta)

12. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen paikkansapitävyyden tarkistamista koskevan komission velvollisuuden laajuus – Markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisen yhteydessä toimitetut tiedot kuuluvat niihin

    (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan b alakohta, 6 artiklan 8 kohta ja 16 artiklan 1 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b alakohta, 6 artiklan 8 kohta ja 16 artiklan 1 kohta)

13. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Yhteisön edun arviointi – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Edellytykset, joilla loukkaaminen se ei vaikuta lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta annetun asetuksen lainmukaisuuteen

    (Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 7 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohta)

1.  Polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 6 kohdasta (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 6 kohta) ilmenee, että toimielinten on osoitettava, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttaa merkittävän vahingon yhteisön tuotannonalalle, kun otetaan huomioon tuonnin määrä ja hinnat (syy-yhteyden tarkastelu). Saman perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdasta (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohta) ilmenee lisäksi, että toimielinten on yhtäältä tutkittava kaikki muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kanssa aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, ja toisaalta varmistettava, ettei näiden muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa pidetä edellä mainitusta tuonnista johtuvana (syy-yhteyttömyyden tarkastelu).

   Näiden säännösten tarkoituksena on varmistaa, että toimielimet erottavat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin haitalliset vaikutukset muiden tekijöiden haitallisista vaikutuksista.

   Tätä varten tietyissä tapauksissa näitä tekijöitä on tarkasteltava yhdessä. Näin on erityisesti, jos toimielimet toteavat arvioituaan muut tekijät yksitellen, että kullakin näistä tekijöistä on ollut kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, vaikka yksittäisten tekijöiden vaikutusta ei voidakaan pitää merkittävänä.

   Syy-yhteyden olemassaoloa ei välttämättä tarvitse tarkastella koko yhteisön tuotannonalan osalta siten, ettei muusta tekijästä kuin polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yksittäiselle yhteisön tuottajalle aiheutunutta vahinkoa voitaisi ottaa huomioon. Toimielinten on nimittäin yhtäältä tutkittava kaikki muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kanssa aiheuttivat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, ja toisaalta varmistettava, ettei näiden muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa pidetä edellä mainitusta tuonnista johtuvana. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa ei täsmennetä, että tutkinnassa on otettava huomioon vain koko yhteisön tuotannonalalle muista tekijöistä aiheutunut vahinko. Näin ollen on mahdollista, että tietyissä tilanteissa on otettava huomioon vahinko, joka yksittäiselle yhteisön tuottajalle on aiheutunut muusta tekijästä kuin polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, koska se on myötävaikuttanut koko yhteisön tuotannonalan osalta todettuun vahinkoon. Kuitenkaan sellainen mahdollisuus ei tarkoita, että toimielimet olivat velvollisia tarkastelemaan järjestelmällisesti kunkin yksittäisen yhteisön tuottajan tilannetta.

   (ks. 30, 31, 37, 41–45, 88, 180, 194,195 ja 209 kohta)

2.  Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden unionin tuomioistuin valvoo unionin toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla. Unionin tuomioistuimen on valvottava unionin toimen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä unionin toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin. Näin on polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 osalta, jonka tarkoituksena on panna unionin oikeudessa mahdollisimman hyvin täytäntöön vuoden 1994 polkumyyntisopimuksen säännöt. Vaikka WTO:n riitojenratkaisuelimen polkumyyntisopimuksesta tekemät tulkinnat eivät myöskään voi sitoa unionin yleistä tuomioistuinta sen arvioidessa soveltamisasetuksen pätevyyttä, mikään ei estä unionin yleistä tuomioistuinta viittaamasta niihin, kun kyse on perusasetuksen säännöksen tulkinnasta.

   (ks. 32, 33 ja 36 kohta)

3.  Sen selvittäminen, onko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinkoa ja johtuuko se polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, sekä sen selvittäminen, ovatko muut tiedossa olevat tekijät myötävaikuttaneet yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon, edellyttää monitahoisten taloudellisten kysymysten arviointia, jossa toimielimillä on laaja harkintavalta. Siitä seuraa, että toimielinten suorittamia arviointeja koskevassa unionin tuomioistuinvalvonnassa varmistetaan ainoastaan, että menettelyä koskevia sääntöjä on noudatettu, että ne tosiseikat, joiden perusteella riitautettu valinta on tehty, pitävät aineellisesti paikkansa ja että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

   (ks. 51, 90 ja 164 kohta)

4.  Ei voida väittää, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden tarkasteleminen kapasiteetin teoreettisen nimelliskäyttöasteen eikä sen todellisen käyttöasteen perusteella rikkoo väistämättä syy-yhteyttömyyttä koskevaa sääntöä. Vaikka tuotantokapasiteetteja koskevia tietoja on oikaistava, jos tuotantovälineitä siirretään toisille markkinoille, edellä mainituissa tiedoissa ei pidä ottaa huomioon tuotantolaitosten kaikkia tilapäisseisokkeja. Sitä vastoin toimielinten on tällaisissa tapauksissa huolehdittava polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 7 kohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohta) tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisestä ja toteutettava asianmukainen syy-yhteyttömyyden tarkastelu, jossa erotetaan mahdollisten tuotantoseisokkien aiheuttama vahinko polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta vahingosta.

   (ks. 105 ja 109 kohta)

5.  Puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevat vaatimukset eivät liity pelkästään menettelyihin, jotka voivat johtaa seuraamusten määräämiseen, vaan myös sellaisiin tutkimusmenettelyihin, jotka edeltävät sellaisten polkumyyntiasetusten antamista, jotka voivat vaikuttaa asianomaisiin yrityksiin suoraan ja erikseen sekä aiheuttaa niille haitallisia vaikutuksia. Asianomaisille yrityksille on pitänyt erityisesti antaa mahdollisuus hallinnollisen menettelyn aikana esittää tehokkaasti kantansa väitettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden olemassaolosta ja merkityksellisyydestä ja niistä todisteista, joita komissio käyttää polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaoloa koskevan väitteensä tukena.

   Sellaisia tärkeimpiä tosiseikkoja ja havaintoja koskevista epäjohdonmukaisuuksista ja virheistä, joiden perusteella väliaikaiset tullit on tarkoitus ottaa käyttöön, on todettava, etteivät asianomaiset osapuolet voi sekoittaa puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista sellaisten asiavirheiden olemassaoloon, jotka voivat vaikuttaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta annetun asetuksen lainmukaisuuteen. Se ei nimittäin osoita komission loukanneen näitä oikeuksia. Joka tapauksessa puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ei edellytä, että toimielimet vastaavat jokaiseen vientiä harjoittavan tuottajan menettelyssä esittämään väitteeseen, vaan niiden on ainoastaan huolehdittava siitä, että asianomaiset osapuolet pystyvät tehokkaasti puolustamaan etujaan.

   (ks. 110, 319, 321, 326, 327 ja 332 kohta)

6.  Toimielimet ovat rikkoneet polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 7 kohtaa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohta), kun ne eivät ole erottaneet yhteisön tuotannonalan tutkimusjaksolla tekemien merkittävien investointien vaikutuksia polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista. Sama pätee toimielinten laiminlyöntiin arvioida tiettyjen yhteisön tuottajien kannattamattoman toiminnan vaikutuksia yhteisön koko tuotannonalalle.

   Kuitenkin sellaisella rikkomisella voidaan perustella asetuksen N:o 172/2008 kaltaisen soveltamisasetuksen kumoamista vain, jos rikkominen voi kyseenalaistaa asetuksen lainmukaisuuden tekemällä toimielinten syy-yhteyttä koskevan tarkastelun kokonaan pätemättömäksi. Näin ei ole silloin, kun sellaisten investointien myötävaikutusta yhteisön tuotannonalalle tutkimusjaksolla aiheutuneeseen vahinkoon ei voida pitää merkittävänä.

   (ks. 116, 119, 120, 180–182 ja 211 kohta)

7.  Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaan, jota kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaan sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja sen on sisällettävä kantajan vaatimukset ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi ratkaista kanteen. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä. Vaikka kannekirjelmää voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, viittaamalla yleisluontoisesti joihinkin asiakirjoihin, vaikka ne olisivatkin kannekirjelmän liitteinä, ei korjata sitä, että kanteessa ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on esitettävä.

   (ks. 212 kohta)

8.  Polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 6 artiklan 1 kohtaa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 6 artiklan 1 kohta) ei voida soveltaa yhteisön edun olemassaolon toteamiseen saman perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 21 artiklan 1 kohta) tarkoitetulla tavalla, mikä tarkoittaa, että tutkimusjakson jälkeistä ajanjaksoa koskevia tietoja voidaan ottaa huomioon yhteisön edun toteamisessa. Tutkimusjakson määräämisellä ja kiellolla ottaa huomioon tämän ajanjakson jälkeistä aikaa koskevia seikkoja pyritään nimittäin takaamaan, että tutkimuksen tulokset ovat edustavia ja luotettavia. Kyseisessä 6 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tutkimusjaksolla pyritään erityisesti varmistamaan, ettei asianomaisten tuottajien toiminta polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisen jälkeen vaikuta niihin perustavanlaatuisiin seikkoihin, joihin polkumyynnin ja vahingon määrittäminen perustuu, ja että menettelyn päätyttyä käyttöön otettu lopullinen tulli olisi soveltuva polkumyynnistä aiheutuvien vahinkojen tosiasialliseen korjaamiseen.

   Sitä paitsi kyseisen asetuksen 21 artiklassa aseteta mitään aikaa koskevia rajoituksia niiden tietojen osalta, joita toimielimet voivat ottaa huomioon yhteisön edun olemassaolon toteamiseksi. Toisaalta yhteisön edun tutkiminen edellyttää niiden todennäköisten seurausten arviointia, joita suunniteltujen toimenpiteiden soveltamisella ja soveltamatta jättämisellä voi olla yhteisön tuotannonalan edulle ja muille kyseessä oleville eduille. Tämä arviointi edellyttää tulevia seikkoja koskeville olettamuksille perustuvaa ennustetta, jossa arvioidaan monitahoisia taloudellisia tilanteita. Tämä kuuluu komissiolla olevan laajan harkintavallan piiriin, ja näin ollen unionin tuomioistuinten harjoittama valvonta kohdistuu vain sen tutkimiseen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen valinnan perusteena olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa ja ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin

   (ks. 221–224 ja 227 kohta)

9.  Polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 21 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 21 artiklan 1 kohta) tarkoitetun yhteisön edun arviointi edellyttää eri osapuolten, joita asia koskee, etujen vertailua yleisen edun kanssa. Komissiolla on yhteisön edun arvioinnissa laaja harkintavalta, jota on käytettävä tapauskohtaisesti kaikkien asiassa merkityksellisten tosiseikkojen mukaisesti. Tästä huolimatta aikaisemmalla päätöksellä, jossa todetaan, ettei aiemmin asetetuilla polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ole korjaavaa vaikutusta saman ja samoista tutkimusmenettelyn kohteena olevista maista peräisin olevan tuotteen tuontiin, voi olla merkitystä sovellettaessa perusasetuksen 21 artiklan 1 kohtaa, jos sen avulla voidaan osoittaa, ettei polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttaminen ole yleisen edun mukaista.

   (ks. 240 ja 241 kohta)

10.  EY 253 artiklassa määrätyissä perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava unionin toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Sitä vastoin toimielimillä ei ole velvollisuutta ottaa väliaikaisen tai lopullisen polkumyyntiä koskevan asetuksensa perusteluissa kantaa kaikkiin niihin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, joihin asianomaiset ovat vedonneet hallinnollisessa menettelyssä. Kun komissio on tarkastellut selkeästi ja yksiselitteisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden seurauksia kyseisille käyttäjille ja kun neuvosto on tutkinut, suppeammin mutta kuitenkin selkeästi, polkumyyntitullin käyttöön ottamisen vaikutusta edellä mainittuihin käyttäjiin, toimielimiä ei voida moittia perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä.

    (ks. 256 ja 257 kohta)

11.  Polkumyynnin vastaisen menettelyn aikana toteutettavien tarkastusten alalla sitä, että asianomainen osapuoli peruuttaa tarkastuskäynnin, on tarkasteltava polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 18 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 384/96 (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 18 artiklan 1 kohta) eikä sen 3 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 18 artiklan 3 kohta) valossa. Vaikka sellainen tarkastuskäynnin peruuttaminen ei lukeudukaan kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kolmeen viimeiseen tapaukseen, sitä on pidettävä – lukuun ottamatta ylivoimaiseen esteeseen perustuvia tapauksia – kyseisen säännöksen ensimmäisessä tapauksessa tarkoitettuna komission tarpeellisena pitämien tietojen epäämisenä. Edellä mainitun asetuksen 18 artiklan 3 kohdan nojalla ei toisaalta voida kiertää velvollisuutta suostua tarkastuskäyntiin, jos komission yksiköt pitävät tällaista käyntiä tarpeellisena. Tosin mikäli tiedot eivät ole kaikissa suhteissa parhaita mahdollisia, saatavilla olevien tietojen käyttö jätetään tämän säännöksen nojalla huomiotta vain, jos asianomainen osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan. Asianosaisen ei kuitenkaan voida katsoa toimineen siten, jos se on kieltäytynyt tarkastuskäynnistä.

    Perusasetuksen 18 artiklan 1 tavoitteesta on todettava, että koska viimeksi mainitussa ei anneta komissiolle tutkintavaltuuksia, joiden nojalla se voisi velvoittaa kantelun kohteena olevat tuottajat tai viejät osallistumaan tutkimukseen tai antamaan tietoja, neuvosto ja komissio ovat oikeuskäytännön mukaan riippuvaisia siitä, että asianomaiset osapuolet tekevät yhteistyötä vapaaehtoisesti ja toimittavat niille tarvittavat tiedot vahvistetuissa määräajoissa. Tarkastuskäynnistä kieltäytyminen on ristiriidassa lojaalin ja huolellisen yhteistyön tavoitteen kanssa, jonka noudattaminen pyritään varmistamaan perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa.

    Saman perusasetuksen systematiikan tarkastelusta seuraa yhtäältä, että toimielinten on päätettävä, pitävätkö ne asianomaisen osapuolen toimittamien tietojen tarkastamista varten tarpeellisena vahvistaa kyseiset tiedot kyseisen osapuolen tiloihin tehtävän tarkastuskäynnin avulla, ja toisaalta, että jos asianomainen osapuoli vaikeuttaa toimittamiensa tietojen tarkastamista, perusasetuksen 18 artiklaa voidaan soveltaa ja saatavilla olevia tietoja käyttää.

    (ks. 270–276 kohta)

12.  Koska polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 6 artiklan 8 kohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1255/2009 6 artiklan 8 kohta) ei ole rajoitettu toimielinten päätelmien perusteena käytettyjen tietojen tarkastusvelvollisuuden laajuutta, se koskee myös asianomaisen osapuolen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevassa hakemuksessa antamia tietoja. Polkumyynnin perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 16 artiklan 1 kohta) ei millään tavalla rajoiteta mahdollisuutta tehdä tarkastuskäyntejä asianomaisten osapuolten tiloihin silloin, kun komissio pitää niitä niiden tietojen perusteella, jotka se pyrkii vahvistamaan, aiheellisena. Tästä seuraa, että komissiolla on tämän toisen säännöksen nojalla lupa tehdä tarkastuskäynti vientiä harjoittavan tuottajan tiloihin sen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevan hakemuksen käsittelemiseksi ja varmistua hakemuksessa annettujen tietojen paikkansapitävyydestä, kun se pitää sitä tarpeellisena.

    Näin ollen se, ettei polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b alakohta) edellytetä tarkastuskäynnin tekemistä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa hakeneen vientiä harjoittavan tuottajan tiloihin, ei tarkoita, ettei tällaista tarkastuskäyntiä voida tehdä. Edellä mainitun aseman myöntämistä koskevan hakemuksen käsittelyyn liittyvän tarkastuskäynnin järjestämistä ei myöskään voida pitää lisäedellytyksen asettamisena kyseisen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdalle.

    (ks. 294–296 kohta)

13.  Polkumyynnin vastaisessa menettelyssä toimielimet eivät ole velvollisia vaatimaan yhteisön tuottajilta selvityksiä kyseisten tuottajien taloudellisten tilanteiden suuntauksista, koska edellä mainittujen tuottajien tehtävä ei ole tarkastella syy-yhteyttömyyttä polkumyynnin perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 7 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohta) mukaisesti. Sitä vastoin toimielinten on suoritettava syy-yhteyttömyyden tarkastelu alustavaa ja lopullista määrittämistä varten. Lisäksi on niin, että vaikka puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate vaatii, että vientiä harjoittaville tuottajille annetaan tietoja niistä tärkeimmistä tosiseikoista ja havainnoista, joiden perusteella väliaikaiset tullit on tarkoitus ottaa käyttöön, pelkästään se, että näitä oikeuksia ei ole kunnioitettu, ei tee lopullisten tullien käyttöön ottamisesta annettua asetusta virheelliseksi, jos sellaista asetusta annettaessa on korjattu väliaikaisten tullien käyttöön ottamista koskevaa asetusta annettaessa tapahtunut virhe.

    (ks. 314 ja 319 kohta)