Asia C-484/08

Caja de Ahorros y Monte de Piedad de Madrid

vastaan

Asociación de Usuarios de Servicios Bancarios (Ausbanc)

(Tribunal Supremon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivi 93/13/ETY — Kuluttajasopimukset — Sopimuksen pääkohteen määrittelyä koskevat sopimusehdot — Niiden kohtuuttomuuteen kohdistuva tuomioistuinvalvonta — Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen — Kansalliset tiukemmat säännökset kuluttajansuojan korkeamman tason varmistamiseksi”

Julkisasiamies V. Trstenjakin ratkaisuehdotus 29.10.2009   I - 4788

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 3.6.2010   I - 4824

Tuomion tiivistelmä

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13

   (Neuvoston direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohta ja 8 artikla)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13

   (Neuvoston direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohta ja 8 artikla)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13

   (EY 2 artikla, EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohta ja EY 4 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohta ja 8 artikla)

1.  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa määritellään kokonaisuutena katsottuna ne yleiset perusteet, joiden avulla direktiivin säännösten soveltamisalaan kuuluvien sopimusehtojen kohtuuttomuutta voidaan arvioida. Tässä samassa tarkoituksessa direktiivin 4 artiklan 2 kohdan sääntelyn kohteena ovat yksinomaan sellaisten sopimusehtojen sisällöllisen valvonnan yksityiskohtaiset säännöt ja ulottuvuus, joista ei ole neuvoteltu erikseen ja joissa kuvataan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehtyjen sopimusten olennaiset suoritukset. Tästä seuraa, että tässä 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sopimusehdot kuuluvat hyvinkin direktiivillä säännellylle alalle ja että direktiivin 8 artiklaa sovelletaan näin ollen myös kyseisen 4 artiklan 2 kohtaan.

   (ks. 33–35 kohta)

2.  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohtaa ja 8 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla sallitaan sellaisten sopimusehtojen kohtuuttomuuden tuomioistuinvalvonta, jotka koskevat sopimuksen pääkohteen määrittelyä tai hinnan tai korvauksen asianmukaisuutta suhteessa vastineena toimitettaviin palveluihin ja tavaroihin, vaikka nämä sopimusehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.

   Koska kansallisessa lainsäädännössä sallitaan direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kaltaisten, elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehdyn sopimuksen sopimusehtojen kohtuuttomuuden täydellinen tuomioistuinvalvonta, sillä varmistetaan direktiivin 8 artiklan mukaisesti viimeksi mainitulle tässä artiklassa säädettyä korkeampi suojan taso.

   (ks. 42–44 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan sellainen tulkinta, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat antaa kansallista lainsäädäntöä, jolla sallitaan sellaisten sopimusehtojen kohtuuttomuuden tuomioistuinvalvonta, jotka koskevat sopimuksen pääkohteen määrittelyä tai hinnan tai korvauksen asianmukaisuutta suhteessa vastineena toimitettaviin palveluihin ja tavaroihin, vaikka nämä sopimusehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, ei ole EY 2 artiklan, EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan eikä EY 4 artiklan 1 kohdan vastainen.

   EY 2 artiklasta ja EY 4 artiklan 1 kohdasta on riittävää todeta, että näillä määräyksillä asetetaan yleisiä tavoitteita ja periaatteita, joita on välttämättä sovellettava niiden EY:n perustamissopimuksen vastaavien lukujen kanssa, joilla nämä periaatteet ja tavoitteet pyritään panemaan täytäntöön. Niistä ei siis yksinään voi seurata selviä ja ehdottomia oikeudellisia velvoitteita jäsenvaltioille.

   Myöskään EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdasta ei yksinään voi seurata oikeudellisia velvoitteita jäsenvaltioille. Tässä määräyksessä vain ilmoitetaan tavoite, jota on kuitenkin täsmennettävä perustamissopimuksen muilla, muun muassa kilpailusääntöjä koskevilla määräyksillä.

   (ks. 46, 47 ja 49 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)