Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 2004/18 – Julkisia rakennusurakoita koskevat sopimukset – Käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 2004/18 – Julkisia rakennusurakoita koskevat sopimukset – Käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan b alakohta)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 2004/18 – Julkisia rakennusurakoita koskevat sopimukset – Käsite – Hankintaviranomaisen asettamat vaatimukset – Käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan b alakohta)

4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 2004/18 – Julkinen urakkakonsessio – Käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18 1 artiklan 3 kohta)

5. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 2004/18 – Soveltamisala

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohta)

Tiivistelmä

1. Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen” käsite ei edellytä, että sopimuksen kohteena olevat rakennustyöt toteutetaan aineellisesti tai esineellisesti hankintaviranomaiselle, jos kyseisten rakennustöiden toteuttaminen on hankintaviranomaisen välittömässä taloudellisessa intressissä. Se, että hankintaviranomainen käyttää kaupunkisuunnittelua koskevaa sääntelytoimivaltaansa, ei riitä täyttämään tätä viimeksi mainittua edellytystä.

Direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan julkisia hankintoja koskevilla sopimuksilla tarkoitetaan näet rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia. Sopimuksen vastikkeellisuus merkitsee sitä, että julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen tehnyt hankintaviranomainen saa sopimuksen perusteella vastiketta vastaan suorituksen. Kyseinen suoritus muodostuu niiden töiden toteuttamisesta, jotka hankintaviranomainen pyrkii saamaan aikaan.

Direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”julkisia rakennusurakoita koskeva sopimus” edellyttää tältä osin sitä, että sopimuksen kohteena olevat rakennustyöt ovat hankintaviranomaisen välittömän taloudellisen intressin mukaisia; tämän suorituksen ei kuitenkaan tarvitse olla aineellisen tai esineellisen kohteen hankinta.

Ainoastaan kaupunkisuunnittelua koskevan sääntelytoimivallan käyttämisellä, jossa on kyse yleisen edun toteuttamisesta, ei kuitenkaan pyritä sopimusperusteisen suorituksen saamiseen eikä hankintaviranomaisen välittömän taloudellisen intressin toteutumiseen, mitä direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa edellytetään.

(ks. 45, 48, 54, 57 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”julkisia rakennusurakoita koskevan sopimuksen” käsite edellyttää, että sopimuspuoleksi valittu tarjoaja vastaa suoraan tai välillisesti sopimuksen kohteena olevien rakennustöiden toteuttamista koskevasta velvollisuudesta ja että kyseisen velvollisuuden täyttämistä voidaan vaatia tuomioistuimissa kansallisessa oikeudessa määritettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan.

Rahallista vastiketta vastaan tehdyn sopimuksen osalta julkisia rakennusurakoita koskeva sopimus edellyttää sitä, että sopimuspuoleksi valittu tarjoaja sitoutuu vastiketta vastaan toteuttamaan sopimuksen kohteena olevan suorituksen. Sopimuksesta johtuvat velvollisuudet ovat oikeudellisesti sitovia, joten niiden täyttämistä voidaan vaatia tuomioistuimissa. Koska asiaa ei ole säännelty unionin oikeudessa, tällaisten velvollisuuksien täyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt on menettelyllistä autonomiaa koskevan periaatteen mukaisesti määritettävä kansallisessa oikeudessa.

(ks. 60, 62 ja 63 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisessa kolmannessa vaihtoehdossa tarkoitetut ”hankintaviranomaisen asettamat vaatimukset” eivät voi perustua pelkästään siihen, että viranomainen tutkii tiettyjä sille esitettyjä rakennussuunnitelmia tai tekee päätöksen kaupunkisuunnittelua koskevan toimivaltansa nojalla.

Jotta näet voidaan katsoa, että hankintaviranomainen on asettanut vaatimuksia edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla, sen on pitänyt toteuttaa toimenpiteitä rakennusurakan ominaispiirteiden määrittelemiseksi tai ainakin käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kyseisen urakan suunnittelussa.

(ks. 67–69 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4. Tilanteessa, jossa viranomainen myy maa-alueen, jolle ostajan on tarkoitus toteuttaa myöhemmin rakennustöitä, jotka ovat alueellisen julkisyhteisön määrittelemien kaupunkisuunnittelun tavoitteiden mukaisia, kyse ei ole julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta julkisesta urakkakonsessiosta.

Jotta hankintaviranomainen voi siirtää sopimuskumppanilleen kyseisessä säännöksessä tarkoitetun oikeuden hyödyntää rakennettavaa kohdetta, hankintaviranomaisen on voitava määrätä kyseisen kohteen käyttämisestä. Näin ei tavallisesti ole silloin, kun hyödyntämisoikeus perustuu yksinomaan asianomaisen toimijan omistusoikeuteen.

Maa-alueen omistajalla on näet oikeus hyödyntää kyseistä aluetta sovellettavia lakisääteisiä vaatimuksia noudattaen. Niin kauan kuin toimijalla on oikeus hyödyntää omistamaansa maa-aluetta, ei lähtökohtaisesti ole mahdollista, että viranomainen myöntää kyseistä hyödyntämistä koskevan konsession.

Konsession perusolemuksena on lisäksi, että konsessionsaaja vastaa itse pääasiallisesta tai ainakin olennaisesta hyödyntämiseen liittyvästä taloudellisesta riskistä. Tältä osin yrittäjän epävarmuus siitä, hyväksyykö asianomaisen julkisyhteisön kaupunkisuunnittelusta vastaava yksikkö hänen suunnitelmansa, liittyy hankintaviranomaisen sääntelytoimivaltaan kaupunkisuunnittelun alalla eikä konsessioon perustuvaan sopimussuhteeseen. Riski ei siis liity hyödyntämiseen.

Konsessioiden keston osalta on joka tapauksessa olemassa sellaisia painavia syitä, joihin kuuluu muun muassa kilpailun säilyttäminen ja jotka tukevat sitä, että ajallisesti rajoittamattomien konsessioiden myöntäminen on ristiriidassa unionin oikeusjärjestyksen kanssa.

(ks. 72–80 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)

5. Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18 säännöksiä ei sovelleta tilanteeseen, jossa viranomainen myy maa-alueen yritykselle ja toinen viranomainen aikoo tehdä kyseisen maa-alueen osalta julkista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen, vaikkei se olekaan vielä virallisesti päättänyt ryhtyä sopimuksentekomenettelyyn ja vaikkei jompikumpi viranomainen tai asianomainen yritys ole sopinut tältä osin oikeudellisesti sitovista velvoitteista.

Vaikka on näet järkevää olla jättämättä suoralta käsin direktiivin 2004/18 soveltamisalan ulkopuolelle kaksivaiheista sopimuksentekomenettelyä, jolle on ominaista sellaisen maa-alueen myynti, jonka osalta tehdään myöhemmin rakennusurakkaa koskeva sopimus, katsomalla, että kyseiset toimet muodostavat yhden kokonaisuuden, pelkät aikeet tehdä hankintasopimus eivät merkitse sitovia velvoitteita, eivätkä ne voi mitenkään täyttää direktiivin 2004/18 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetystä julkista hankintaa koskevan sopimuksen käsitteestä itsestään johtuvaa edellytystä kirjallisesta sopimuksesta.

(ks. 82, 84, 88 ja 89 kohta sekä tuomiolauselman 5 kohta)