Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62008CJ0334

    Tuomion tiivistelmä

    Avainsanat
    Tiivistelmä

    Avainsanat

    1. Euroopan yhteisöjen omat varat – Jäsenvaltioiden suorittama toteaminen ja käyttöön asettaminen

    (Neuvoston asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 1 ja 2 kohta; neuvoston päätöksen 2000/597 2 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 8 artiklan 1 kohta)

    2. Euroopan yhteisöjen omat varat – Jäsenvaltioiden suorittama toteaminen ja käyttöön asettaminen

    (Neuvoston asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohta)

    3. Euroopan yhteisöjen omat varat – Jäsenvaltioiden suorittama toteaminen ja käyttöön asettaminen

    (Neuvoston asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohta; neuvoston päätöksen 2000/597 2 ja 8 artikla)

    4. Euroopan yhteisöjen omat varat – Jäsenvaltioiden suorittama toteaminen ja käyttöön asettaminen

    (Neuvoston asetuksen N:o 1150/2000 6 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta sekä 17 artiklan 2 kohta)

    Tiivistelmä

    1. Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2000/597 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on perittävä saman päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut unionin omat varat ja annettava nämä varat komission käyttöön. Yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728 soveltamisesta annetun asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että saman asetuksen 2 artiklan mukaisesti todettuja maksuja vastaavat määrät asetetaan komission käytettäviksi. Jäsenvaltiot vapautetaan tästä velvollisuudesta ainoastaan, jollei perintää ole voitu toteuttaa ylivoimaisen esteen vuoksi tai jos osoittautuu, että jäsenvaltioista riippumattomista syistä on täysin mahdotonta toteuttaa perintää.

    Valtion kaikkien elinten toimintaa pidetään pääsääntöisesti valtion toimintana. Elimiä ovat kaikki henkilöt tai yksiköt, joilla on tällainen asema kyseisen valtion sisäisen oikeuden nojalla. Se seikka, että tällaisen henkilön tai yksikön, jolla on toimivalta käyttää julkista valtaa ja joka on toiminut tässä ominaisuudessa, toiminnalla rikotaan lakia, käytetään väärin tälle kuuluvaa toimivaltaa tai rikotaan esimiesten antamia ohjeita, ei ole omiaan kumoamaan tätä toteamusta.

    (ks. 34, 35 ja 39 kohta)

    2. Yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728 soveltamisesta annetun asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ylivoimaisen esteen käsitteen on ymmärrettävä tarkoittavan sellaisia epätavallisia ja ennalta arvaamattomia olosuhteita, joihin siihen vetoava ei ole pystynyt vaikuttamaan ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta. Yksi ylivoimaisen esteen käsitteen tunnusmerkeistä on sellaisen seikan toteutuminen, johon siihen vetoava henkilö ei ole voinut vaikuttaa, eli sellaisen seikan toteutuminen, joka toteutuu hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella.

    Ei voida katsoa, että sen hallinnon, jonka palveluksessa tullimiehet, jotka myönsivät lainvastaiset luvat hoitaessaan heille kuuluvia tehtäviä, olivat, ei ole ollut mahdollista vaikuttaa näiden virkamiesten toimintaan. Asiassa ei ole myöskään näytetty, että kyseisen toiminnan seurauksilta, jotka ovat luettavissa jäsenvaltion syyksi, ei olisi voitu välttyä, vaikka tämä jäsenvaltio olisi toiminut noudattamalla kaikkea mahdollista huolellisuutta. Näin ollen tämä jäsenvaltio ei voi perustellusti vedota ylivoimaiseen esteeseen vapautuakseen velvollisuudesta asettaa unionin omat varat komission käyttöön.

    (ks. 42, 46, 47 ja 49 kohta)

    3. Vaikka jäsenvaltion tulliviranomaisten erehdyksestä seuraa unionin omien varojen jääminen perimättä, tällainen erehdys ei voi saattaa kyseenalaiseksi kyseessä olevan jäsenvaltion velvollisuutta maksaa todettuja maksuja ja viivästyskorkoja.

    Tässä tilanteessa jäsenvaltio, joka jättää toteamatta unionin oikeuden omiin varoihin eikä aseta vastaavaa summaa komission käytettäväksi, vaikkei mikään yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728 soveltamisesta annetun asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohdassa säädetyistä edellytyksistä täyty, ei noudata unionin oikeuden eikä etenkään Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2000/597 2 ja 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

    (ks. 50 ja 51 kohta)

    4. Jotta jäsenvaltiot voivat vapautua velvollisuudestaan asettaa komission käyttöön todettuja maksuja vastaavat määrät, edellytyksenä ei ole ainoastaan yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728 soveltamisesta annetun, muutetun asetuksen N:o 1150/2000 17 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen vaan myös se, että kyseiset maksut on asianmukaisesti otettu kirjanpitoon B.

    Kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa näet säädetään, että jäsenvaltioiden on hoidettava omien varojen kirjanpito valtiovarainhallinnossa tai niiden nimeämässä laitoksessa. Saman artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus ottaa maksut, jotka on todettu asetuksen 2 artiklan mukaisesti, kirjanpitoon A viimeistään maksun toteamiskuuta seuraavan toisen kuukauden 19. päivän jälkeisenä ensimmäisenä työpäivänä, tämän kuitenkaan estämättä sitä, että saman määräajan kuluessa kirjataan kirjanpitoon B ne todetut maksut, joita ”ei ole vielä peritty” ja joille ”minkäänlaista vakuutta ei ole toimitettu”, sekä sellaiset todetut ja takuiden kattamat maksut, joista ”syntyy erimielisyyttä ja [joihin] saattaa riita-asian käsittelyn vuoksi kohdistua vaihteluja”.

    Omien varojen ottaminen kirjanpitoon B heijastaa näin ollen poikkeuksellista tilannetta, jolle on tyypillistä, että joko jäsenvaltioilla on mahdollisuus asetuksen N:o 1150/2000 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla olla asettamatta näitä maksuja komission käyttöön niiden tultua todetuiksi, koska niitä ei ole vielä peritty, tai jäsenvaltiot vapautetaan asetuksen 17 artiklan 2 kohdan perusteella velvollisuudesta asettaa kyseiset maksut komission käyttöön, jos niitä ei ole voitu periä joko ylivoimaisen esteen vuoksi tai jäsenvaltioista riippumattomista muista syistä.

    Jotta tällaista poikkeuksellista kohtelua voitaisiin soveltaa, on välttämätöntä, että jäsenvaltiot ovat merkinneet todetut maksut kirjanpitoon B unionin oikeutta noudattaen.

    (ks. 65, 66, 68 ja 69 kohta)

    Top