Asia C-323/08

Ovidio Rodríguez Mayor ym.

vastaan

Herencia yacente de Rafael de las Heras Dávila ym.

(Tribunal Superior de Justicia de Madridin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisumenettely — Työntekijöiden suojelu — Joukkovähentämiset — Direktiivi 98/59/EY — Työnantajan kuolemasta johtuva työsopimusten päättyminen”

Julkisasiamies P. Mengozzin ratkaisuehdotus 16.7.2009   I ‐ 11624

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.12.2009   I ‐ 11650

Tuomion tiivistelmä

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat

   (EY 234 artikla; neuvoston direktiivin 98/59 1 ja 5 artikla)

2. Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59 – Joukkovähentämisen käsite

   (Neuvoston direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta)

3. Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Joukkovähentämiset – Direktiivi 98/59 – Soveltamisala

   (Neuvoston direktiivi 98/59)

1.  Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 98/59 5 artiklassa säädetään, että se ei estä jäsenvaltioita soveltamasta tai antamasta lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat työntekijöille edullisempia kuin kyseisessä direktiivissä säädetään, tai sallimasta taikka edistämästä työntekijöille edullisempien työehtosopimusten soveltamista.

   Kun kansallinen lainsäätäjä on päättänyt sisällyttää kyseisessä direktiivissä tarkoitettuun joukkovähentämisen käsitteeseen sellaisia tilanteita, kuten tietynlaisen työsopimusten päättymisen, joka koskee vähäisempää määrää työntekijöitä kuin direktiivin 98/59 1 artiklassa säädetty määrä, jotka eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, kun taas se on jättänyt käsitteen ulkopuolelle sellaisia tilanteita, joissa koko henkilökunnan työsopimusten päättyminen, joka voi koskea samaa määrää työntekijöitä, johtuu työnantajan kuolemasta, yhteisöllä on kuitenkin selvä intressi sen osalta, että kyseistä käsitettä sekä siihen liittyviä yhteisön oikeuden ratkaisuja tulkitaan yhdenmukaisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa näitä säännöksiä ja ratkaisuja sovelletaan.

   (ks. 23, 27 ja 28 kohta)

2.  Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan joukkovähentämisenä ei pidetä työnantajan, joka on luonnollinen henkilö, kuolemasta johtuvaa useampien työntekijöiden työsopimusten päättymistä.

   Kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun joukkovähentämisen käsitteen edellytyksenä on näet sellaisen työnantajan olemassaolo, joka on suunnitellut tällaista vähentämistä ja joka voi toteuttaa kyseisen direktiivin 2 ja 3 artiklassa tarkoitetut toimet ja toimeenpanna tarvittaessa tällaisen vähentämisen.

   Lisäksi direktiivin 98/59 päätavoitetta, joka on joukkovähentämistä edeltävä neuvottelu työntekijöiden edustajien kanssa ja tiedottaminen toimivaltaiselle viranomaiselle, ei voida saavuttaa, jos ”joukkovähentämiseksi” luokitellaan luonnollisen henkilön yrityksen koko henkilökunnan työsopimusten päättyminen työnantajan kuolemasta johtuvan kyseisen yrityksen toiminnan lakkaamisen vuoksi, sillä tällaisia neuvotteluja ei voida käydä eikä ole siksi mahdollista välttää joukkovähentämistä tai rajoittaa niiden työntekijöiden määrää, joiden työsopimukset päätetään, tai pienentää seurauksia.

   (ks. 41, 44 ja 53 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu direktiivi 98/59 ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään erilaisista korvauksista sen mukaan, ovatko työntekijät menettäneet työpaikkansa työnantajan kuoleman vai joukkovähentämisen vuoksi.

   Työsopimusten päättyminen, joka liittyy työnantajan, joka on luonnollinen henkilö, kuolemaan, ei näet yhtäältä kuulu direktiivissä 98/59 tarkoitetun joukkovähentämisen käsitteen piiriin. Kyseisellä direktiivillä yhdenmukaistetaan toisaalta ainoastaan osittain säännöt, jotka koskevat työntekijöiden suojaa joukkovähentämistapauksissa, eikä direktiivin päämääränä ole ottaa käyttöön yleistä korvausjärjestelmää yhteisön tasolla työnmenettämistilanteissa. Tässä yhteydessä kysymys työntekijöille maksettavien korvausten suuruudesta tilanteessa, jossa heidän työsuhteensa päättyvät, ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.

   (ks. 55–57 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)