Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Tutkimatta jättäminen – Sen riitauttaminen, miten unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut tai soveltanut unionin oikeutta – Tutkittavaksi ottaminen

(EY 225 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä – Tutkimatta jättäminen

(Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohta)

3. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Komission kanneoikeus – Vapaa harkinta

(EY 81, EY 82 ja EY 226 artikla)

4. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Hintaruuvivaikutus – Ainoan käytettävissä olevan infrastruktuurin omistavan operaattorin tarjoamat televerkon käyttöoikeuspalvelut – Komission päätös, jolla todetaan väärinkäyttö siitä huolimatta, että kansallinen sääntelyviranomainen on hyväksynyt maksut

(EY 81 ja EY 82 artikla)

5. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Riittämättömät perustelut – Tutkittavaksi ottaminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

6. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Rikkominen – Tahallinen tai tuottamuksellinen rikkominen – Käsite – Monopoliasemassa televerkkopalvelujen markkinoilla ja lähes monopoliasemassa vähittäispalvelujen markkinoilla olevan yrityksen maksuista seuraava hintaruuvivaikutus

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)

7. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perusteluvelvollisuuden kohde – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 253 artikla)

8. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Hintaruuvivaikutus – Ainoan käytettävissä olevan infrastruktuurin omistavan operaattorin tarjoamat televerkon käyttöoikeuspalvelut – Kilpailijoilta perittyjen maksujen ja loppukäyttäjiltä perittyjen hintojen välinen negatiivinen tai riittämätön ero

(EY 82 artikla)

9. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Hintaruuvivaikutus – Käsite

(EY 82 artikla)

10. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Hintaruuvivaikutus – Ainoan käytettävissä olevan infrastruktuurin omistavan operaattorin tarjoamat televerkon käyttöoikeuspalvelut – Kilpailijoihin kohdistuvan hintaruuvin laskeminen

(EY 82 artikla)

11. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Hintaruuvivaikutus – Yhtäläisiä mahdollisuuksia ei ole – Muista televiestintäpalveluista peräisin olevien tulojen huomioon ottaminen – Kyseisiä tuloja ei oteta huomioon

(EY 82 artikla)

12. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Menettelytavat, joilla on kilpailua rajoittava vaikutus

(EY 82 artikla)

13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Vakava rikkominen – Monopoliasemassa olevan yrityksen maksuista seuraava hintaruuvivaikutus – Lieventävät asianhaarat

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan toinen alakohta)

14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission toimivalta – Aikaisemman käytännön muuttaminen – Syrjintäkiellon periaatetta ei ole loukattu

(Neuvoston asetus N:o 17)

Tiivistelmä

1. EY 225 artiklan, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Tätä edellytystä ei täytä valitus, jossa vain toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, ilman että valitukseen edes sisältyisi perusteluja, joiden tarkoituksena olisi erityisesti osoittaa valituksenalaiseen tuomioon sisältyvä oikeudellinen virhe. Tällaisella valituksella näet tosiasiassa pyritään ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan.

Jos valittaja kuitenkin riitauttaa sen, miten unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut tai soveltanut unionin oikeutta, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Muutoksenhakumenettelyn tarkoitus nimittäin jäisi osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, joita on käytetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa.

(ks. 24 ja 25 kohta)

2. Valituksessa ei voida muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, mikä se oli unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin tuomioistuin on näet valitusasioissa toimivaltainen arvioimaan ainoastaan sitä oikeudellista ratkaisua, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista. Asianosainen ei voi siis esittää ensimmäistä kertaa vasta unionin tuomioistuimessa perustetta, johon hän ei ole unionin yleisessä tuomioistuimessa vedonnut, koska asianosaisella olisi muutoin oikeus laajentaa unionin tuomioistuimessa, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, kannettaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden.

(ks. 34, 42 ja 49 kohta)

3. Kunkin jäsenvaltion tehtävänä on toteuttaa kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia sen varmistamiseksi, että kansalliset sääntelyviranomaiset panevat täytäntöön unionin oikeuteen perustuvat velvoitteet. EY 81 ja EY 82 artiklan mukaan, luettuna yhdessä EY 10 artiklan kanssa, jäsenvaltiot eivät saa toteuttaa tai pitää voimassa toimenpiteitä, edes lakeja tai asetuksia, joilla voidaan poistaa yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen tehokas vaikutus.

Komissiolla olevasta mahdollisuudesta nostaa jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on kuitenkin todettava, että kun valituksen kohteena oleva valituksenalainen tuomio koskee yksinomaan komission valittajana olevan yhtiön osalta EY 82 artiklan perusteella tekemän päätöksen laillisuutta, unionin tuomioistuimen on valituksen yhteydessä vain tarkastettava, ovatko kyseisen valituksen tueksi esitetyt väitteet omiaan osoittamaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt tämän päätöksen laillisuuden tutkinnassa oikeudellisia virheitä, ja sen on tehtävä näin riippumatta siitä, olisiko komissio voinut samanaikaisesti tai vaihtoehtoisesti tehdä kyseistä jäsenvaltiota vastaan unionin oikeuden rikkomista koskevan päätöksen.

Vaikka näin ollen ei voidakaan sulkea pois sitä, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat rikkoneet unionin oikeutta, ja vaikka komissio olisi voinut päättää nostaa tämän pohjalta jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen EY 226 artiklan perusteella, tällaisilla mahdollisuuksilla ei kuitenkaan ole merkitystä muutoksenhaussa. EY 226 artiklan mukaisessa järjestelmässä komissiolla on harkintavaltaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamisessa, eikä unionin tuomioistuimien asiana ole arvioida tämän harkintavallan käytön tarkoituksenmukaisuutta.

(ks. 45–47 kohta)

4. Ainoastaan silloin, kun yritysten on kansallisen lainsäädännön mukaan meneteltävä kilpailua rajoittavalla tavalla tai jos siinä luodaan sellaiset oikeudelliset puitteet, jotka itsessään poistavat mahdollisuuden yritysten väliseen kilpailuun, EY 81 ja EY 82 artiklaa ei sovelleta. Tällaisessa tilanteessa kilpailunrajoitus ei näet johdu yritysten itsenäisestä menettelystä, jota näissä määräyksissä edellytetään.

EY 81 ja EY 82 artiklaa voidaan sitä vastoin soveltaa, jos osoittautuu, että kansallisessa lainsäädännössä jätetään mahdollisuus siihen, että yritykset estävät kilpailun tai rajoittavat tai vääristävät sitä itsenäisellä menettelyllään. Unionin tuomioistuin on hyväksynyt vain rajoitetusti sen, että EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle on mahdollista sulkea tietynlainen kilpailunvastainen menettely sen vuoksi, että voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö edellyttää kyseessä olevien yritysten menettelevän näin tai että kansallisella lainsäädännöllä on poistettu yritysten mahdollisuus kilpailla keskenään. Jos kansallisella lailla ainoastaan kannustetaan yrityksiä siihen, että ne toimivat itsenäisesti kilpailunvastaisella tavalla, tai helpotetaan tällaista toimintaa, yrityksiin voidaan soveltaa EY 81 ja EY 82 artiklaa. Määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on näet erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla.

Tältä osin pelkästään se, että televiestintäalalla määräävässä markkina-asemassa olevaa yritystä on televiestinnän ja postin sääntelyviranomaisen kaltaisen kansallisen sääntelyviranomaisen toimilla kannustettu soveltamaan edelleen hinnoittelukäytäntöjään, jotka johtavat sen kilpailijoihin, jotka ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin se, kohdistuvaan hintaruuviin, ei sellaisenaan voi poistaa millään tavalla sen EY 82 artiklaan perustuvaa vastuuta.

Koska yrityksellä oli tällaisista toimista huolimatta liikkumavaraa muuttaa loppukäyttäjille tarkoitetuista käyttöoikeuspalveluista perimiään vähittäishintoja, sen on näet katsottava olevan vastuussa hintaruuvista. Se, onko tällainen menettely olla käyttämättä kyseistä liikkumavaraa velvoitteiden noudattamatta jättämistä vai ei, ei kyseenalaista toteamusta, jonka mukaan yrityksellä oli liikkumavaraa, jonka perusteella se saattoi menetellä näin, vaan se voidaan yksinomaan ottaa huomioon määritettäessä kyseisen menettelyn rangaistavuutta sekä vahvistettaessa sakkojen määrää.

(ks. 80–85, 88 ja 89 kohta)

5. Kysymys unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perustelujen riittävyydestä on oikeuskysymys, minkä vuoksi se voi sellaisenaan olla muutoksenhaun kohteena.

(ks. 123 kohta)

6. Siitä, onko kilpailusääntöjen rikkominen tahallista vai tuottamuksellista ja onko sen seurauksena näin ollen asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla määrättävä sakko, on todettava kyseisen edellytyksen täyttyvän, kun yrityksen olisi pitänyt tietää menettelynsä rajoittavan kilpailua, riippumatta siitä, tiesikö se rikkovansa perustamissopimuksen kilpailusääntöjä.

Näin on sellaisen televiestintäalan yrityksen osalta, joka ei voinut olla tiedostamatta yhtäältä, että sillä oli televiestinnän ja postin sääntelyviranomaisen lupapäätöksistä huolimatta todellinen liikkumavara, jonka perusteella se saattoi vahvistaa loppukäyttäjille tarkoitetuista käyttöoikeuspalveluista perimänsä vähittäishinnat, ja toisaalta, että hintaruuvi johti vakaviin kilpailun rajoituksiin, kun otetaan huomioon sen monopoliasema televerkkopalvelujen tukkumarkkinoilla ja sen lähes monopoliasema tilaajien käyttöoikeuspalvelujen vähittäismarkkinoilla.

(ks. 124 ja 125 kohta)

7. EY 253 artiklassa määrätty perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen päätöksen aineellista lainmukaisuutta. Tältä kannalta katsoen EY 253 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista pitää selkeästi ja yksiselitteisesti ilmetä toimenpiteen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.

Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

(ks. 130 ja 131 kohta)

8. EY 82 artiklan toisen kohdan a alakohdassa kielletään nimenomaisesti se, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys määrää suoraan tai välillisesti kohtuuttomia hintoja ja muun muassa toteuttaa sellaisia hinnoittelukäytäntöjä, joilla on markkinoilta syrjäyttävä vaikutus sen olemassa oleviin tai mahdollisiin kilpailijoihin, jotka ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin se, eli käytäntöjä, joilla voidaan vaikeuttaa sen kilpailijoiden pääsyä markkinoille tai tehdä se jopa mahdottomaksi ja vaikeuttaa sen sopimuskumppaneiden vapautta valita useista hankintalähteistä tai kauppakumppaneista tai tehdä se jopa mahdottomaksi vahvistamalla sen määräävää markkina-asemaa muihin menetelmiin kuin laatukilpailuun turvautumalla. Tältä kannalta katsoen kaikkea hintakilpailua ei siis voida pitää oikeutettuna.

Siltä osin kuin televiestintäalalla määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on liikkumavaraa, jonka perusteella se voi supistaa sen kanssa vähintäänkin yhtä tehokkaisiin kilpailijoihin kohdistuvaa hintaruuvia tai poistaa sen muuttamalla loppukäyttäjille tarkoitetuista käyttöoikeuspalveluista perimiään vähittäishintoja, kyseinen hintaruuvi on, kun otetaan huomioon se markkinoilta syrjäyttävä vaikutus, joka sillä saattaa olla mainittuihin kilpailijoihin, sinällään omiaan merkitsemään EY 82 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä.

EY 82 artiklalla pyritään erityisesti suojelemaan kuluttajaa vääristymättömällä kilpailulla. Tältä osin ei ole merkitystä sillä, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on korotettava hintojaan väärinkäytön poistamiseksi.

Tällainen hintaruuvi, jolla entisestään vähennetään olemassa olevaa kilpailua markkinoilla – eli loppukäyttäjille tarkoitettujen käyttöoikeuspalvelujen markkinoilla –, joiden kilpailuaste on jo heikentynyt juuri mainitun yrityksen olemassaolon vuoksi, ja vahvistetaan näin ollen kyseisellä yrityksellä näillä markkinoilla olevaa määräävää markkina-asemaa, johtaa myös siihen, että kuluttajat kärsivät vahinkoa siitä, että niiden valinn anmahdollisuudet ja näin ollen mahdollisuudet alentaa pitkällä aikavälillä vähittäishintoja kyseisen yrityksen kanssa vähintäänkin yhtä tehokkaiden kilpailijoiden mainituilla markkinoilla harjoittaman kilpailun vuoksi vähenevät.

Unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvitse osoittaa, että televerkkopalvelujen tukkuhinnat tai loppukäyttäjille tarkoitetuista käyttöoikeuspalveluista perityt vähittäishinnat merkitsevät sinällään väärinkäyttöä tapauksen mukaan sen vuoksi, että ne ovat liian korkeita tai ne merkitsevät saalistushinnoittelua.

(ks. 172, 177 ja 180–183 kohta)

9. Arvioitaessa sitä, ovatko määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäytännöt omiaan syrjäyttämään kilpailijan EY 82 artiklan vastaisesti, on käytettävä arviointiperustetta, joka perustuu määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kustannuksiin ja strategiaan. Määräävässä asemassa oleva yritys ei voi syrjäyttää markkinoilta yrityksiä, jotka ovat ehkä yhtä tehokkaita kuin se mutta jotka taloudellisilta voimavaroiltaan heikompina eivät selviydy siitä kilpailutilanteesta, johon ne joutuvat.

Tilanteessa, jossa se, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäytännöt merkitsevät väärinkäyttöä, perustuu käytäntöjen kyseisen yrityksen kilpailijat markkinoilta syrjäyttävään vaikutukseen, väärinkäyttöä koskevan tarkastelun on perustuttava yksinomaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hintoihin ja kustannuksiin. Tällaisella kriteerillä voidaan näet tarkastaa, olisiko määräävässä markkina-asemassa televiestintäalalla oleva yritys itse voinut tarjota vähittäispalvelujaan asiakkaille muutoin kuin tappiollisesti, jos se olisi ollut ennalta velvoitettu maksamaan omat tukkuhintansa televerkkopalveluista. Kyseisellä kriteerillä voidaan siis määrittää, johtavatko määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäytännöt siihen, että kilpailijat syrjäytetään markkinoilta niihin kohdistuvan hintaruuvin avulla.

Tällainen lähestymistapa on erityisen perusteltu, koska se on myös oikeusvarmuuden yleisen periaatteen mukainen, sillä määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi kustannuksensa huomioon ottamalla arvioida omien menettelytapojensa laillisuutta, kun otetaan huomioon sille EY 82 artiklan perusteella kuuluva erityinen vastuu. Vaikka määräävässä markkina-asemassa oleva yritys tuntee omat kustannuksensa ja hintansa, se ei näet ole lähtökohtaisesti tietoinen kilpailijoidensa kustannuksista ja hinnoista.

Näitä toteamuksia ei voida kyseenalaistaa sillä seikalla, jonka mukaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijoihin sovelletaan vähemmän pakottavia laillisia ja tosiasiallisia edellytyksiä, kun ne tarjoavat loppukäyttäjille televiestintäpalvelujaan. Tällaisella seikalla, vaikka se näytettäisiin toteen, ei näet voi olla vaikutusta siihen, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ei voi toteuttaa hinnoittelukäytäntöjä, joilla kyseisiltä markkinoilta voidaan syrjäyttää sen kanssa vähintäänkin yhtä tehokkaat kilpailijat, eikä siihen, että tällaisen yrityksen on – kun otetaan huomioon sillä EY 82 artiklan perusteella oleva erityinen vastuu – voitava itse määrittää, ovatko sen hinnoittelukäytännöt kyseisen määräyksen mukaisia.

(ks. 198–203 kohta)

10. Vaikka tilaajan kannalta katsoen käyttöoikeus- ja puhelupalvelut voivat todellakin muodostaa kokonaisuuden, komissiolla on oikeus tutkia hintaruuvin olemassaoloa pelkästään käyttöoikeuspalvelujen tasolla ottamatta mukaan puhelupalveluja tariffirakenteen uudistamista ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevien periaatteiden nojalla.

Unionin yleinen tuomioistuin, joka ottaa huomioon tariffirakenteen uudistamista koskevan periaatteen, joka perustuu televiestintäalaa koskevaan lainsäädäntöön, tutkiakseen, onko komissio soveltanut perustellusti EY 82 artiklaa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäytäntöihin, ei tee tältä osin mitään oikeudellista virhettä. Koska televiestintäalan sääntelyssä määritellään kyseiseen alaan sovellettavat oikeussäännöt ja koska siinä tällä tavalla omalta osaltaan määritetään ne kilpailuolosuhteet, joissa määräävässä markkina-asemassa oleva yritys harjoittaa toimintaansa relevanteilla markkinoilla, se muodostaa merkityksellisen tekijän sovellettaessa EY 82 artiklaa kyseisen yrityksen omaksumiin menettelytapoihin, riippumatta siitä, onko kyse relevanttien markkinoiden määrittelystä, sen arvioimisesta, voidaanko tällaisia menettelytapoja pitää väärinkäyttönä, tai sakkojen määrän vahvistamisesta.

Tätä toteamusta ei kyseenalaisteta sillä, että tariffirakenteen uudistamista koskevaa periaatetta sovelletaan yksinomaan määräävässä markkina-asemassa olevaan yritykseen, ei sen kilpailijoihin, koska unionin yleinen tuomioistuin nojautuu mainitun yrityksen hinnoittelukäytäntöjen väärinkäyttöluonnetta EY 82 artiklan kannalta määrittäessään yhtä tehokasta kilpailijaa koskevan kriteerin mukaisesti mainitun määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tilanteeseen ja kustannuksiin.

Kun unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että tariffien tasapainottaminen, johon televiestintäalaa koskevalla unionin lainsäädännöllä pyritään, tarkoittaa muun muassa sitä, että alueellisten ja kaukopuhelujen hintoja lasketaan ja kuukausivuokraa ja paikallispuhelujen hintoja korotetaan, se on voinut tämän perusteella päätellä laillisesti, että käyttöoikeuspalvelujen vähittäishintojen ja puhelupalvelujen vähittäishintojen erillisestä tarkastelusta sen määrittelemiseksi, merkitsevätkö määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäytännöt väärinkäyttöä, on määrätty jo tariffirakenteen uudistamisperiaatteissa.

(ks. 221 ja 223–226 kohta)

11. Vääristymätön kilpailu voidaan taata ainoastaan varmistamalla yhtäläiset mahdollisuudet eri taloudellisten toimijoiden välillä.

Tämä edellyttää sitä, että televiestintäalalla määräävässä markkina-asemassa oleva yritys ja sen kilpailijat, jotka ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin se, ovat yhdenvertaisessa asemassa loppukäyttäjille tarkoitettujen käyttöoikeuspalveluiden vähittäismarkkinoilla. Kyseinen edellytys ei täyty, jos määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle maksetut tukkuhinnat televerkkopalveluista voidaan vyöryttää niiden loppukäyttäjille tarkoitetuista käyttöoikeuspalveluista veloittamiin vähittäishintoihin ainoastaan tarjoamalla viimeksi mainittuja palveluja tappiolla.

Koska näet yhtäältä loppukäyttäjille tarkoitettujen käyttöoikeuspalveluiden vähittäismarkkinat muodostavat erilliset markkinat ja koska toisaalta televerkkopalvelut ovat välttämättömiä vähintäänkin yhtä tehokkaille kilpailijoille kuin yritys, joka on niillä määräävässä asemassa, joka perustuu laajalti sellaiseen lakiin perustuvaan monopoliin, joka yrityksellä oli ennen televiestintäalan vapauttamista, jotta ne voisivat kilpailla tehokkaasti kyseisillä markkinoilla mainitun yrityksen kanssa, vääristymättömän kilpailun käyttöön ottaminen edellyttää sitä, että määräävässä asemassa oleva yritys ei voi kyseisillä vähittäismarkkinoilla omaksumillaan hinnoittelukäytännöillä aiheuttaa heti alkuun sen kanssa vähintäänkin yhtä tehokkaille kilpailijoilleen kyseisillä markkinoilla kilpailuhaittaa, joka voi estää niiden pääsyn näille markkinoille tai rajoittaa sitä taikka estää niitä kehittämästä toimintaansa näillä markkinoilla tai rajoittaa sitä.

Näin on varsinkin sen vuoksi, että se, että kyseiset kilpailijat tarjoavat tilaajille mahdollisesti muita televiestintäpalveluja määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kiinteän verkon kautta, edellyttää myös televerkkopalvelujen hankkimista mainitulta yritykseltä, joten kyseinen kilpailuhaitta loppukäyttäjille tarkoitettujen käyttöoikeuspalvelujen vähittäismarkkinoilla heijastuu välttämättä näiden muiden televiestintäpalveluiden markkinoihin. Tämä viimeksi mainittu seikka ei merkitse kuitenkaan sitä, että kyseisistä muista televiestintäpalveluista saadut tulot on otettava huomioon tutkittaessa sitä, ovatko vähintäänkin yhtä tehokkaat kilpailijat kuin määräävässä markkina-asemassa oleva yritys epäyhdenvertaisessa tilanteessa loppukäyttäjille tarkoitettujen käyttöoikeuspalveluiden vähittäismarkkinoilla vallitsevissa kilpailuolosuhteissa. Nämä muut televiestintäpalvelut kuuluvat näet eri markkinoille viimeksi mainittuihin markkinoihin nähden.

Näin ollen on todettava, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäytännöt loppukäyttäjille tarkoitettujen käyttöoikeuspalvelujen vähittäismarkkinoilla asettavat sen vähintäänkin yhtä tehokkaat kilpailijat heti alkuun epäyhdenvertaiseen asemaan siihen nähden näillä samoilla markkinoilla, mikä johtaa mainittuihin kilpailijoihin kohdistuvaan hintaruuviin käyttöoikeuspalvelujen osalta.

(ks. 230, 233–236 ja 240 kohta)

12. Kun EY 82 artiklassa kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kyseisessä artiklassa tarkoitetaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen käyttäytymistä, joka estää markkinoilla vielä olemassa olevan kilpailuasteen säilymisen tai tämän kilpailun kehittymisen sen vuoksi, että tämä yritys käyttää muita keinoja kuin niitä, joita taloudellisten toimijoiden suoritteisiin perustuvassa tavaroiden tai palvelujen tavallisessa kilpailussa käytetään. Tästä seuraa, että se, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys soveltaa hinnoittelukäytäntöä, joka johtaa sen kilpailijoihin, jotka ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin se, kohdistuvaan hintaruuviin, merkitsee EY 82 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä yksinomaan, jos kilpailua rajoittava vaikutus näytetään toteen.

Se kilpailua rajoittava vaikutus, joka komission on osoitettava sellaisten televiestintäalalla määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelukäytäntöjen osalta, jotka johtavat kyseisen yrityksen kilpailijoihin, jotka ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin se, kohdistuvaan hintaruuviin, liittyy niihin mahdollisiin rajoituksiin, joita mainitut hinnoittelukäytännöt ovat voineet aiheuttaa tarjonnan kehittymiselle loppukäyttäjille tarkoitettujen käyttöoikeuspalvelujen vähittäismarkkinoilla ja näin ollen kilpailuasteelle kyseisillä markkinoilla. Tällainen käytäntö merkitsee EY 82 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä, kun se määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kanssa vähintäänkin yhtä tehokkaiden kilpailijoiden syrjäyttämiseen markkinoilta johtaessaan voi vaikeuttaa kyseisten kilpailijoiden pääsyä asianomaisille markkinoille tai tehdä sen jopa mahdottomaksi ja vahvistaa määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asemaa näillä markkinoilla kuluttajien etujen vahingoksi.

Kun määräävässä markkina-asemassa oleva yritys toteuttaa todellakin hinnoittelukäytännön, joka johtaa sen kilpailijoihin, jotka ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin se, kohdistuvaan hintaruuviin, jonka tavoitteena on syrjäyttää nämä asianomaisilta markkinoilta, hinnoittelukäytäntöä ei voida sen perusteella, ettei toivottua tulosta loppujen lopuksi saavuteta, jättää katsomatta EY 82 artiklassa tarkoitetuksi väärinkäytöksi. Jos kilpailijoiden kilpailutilanteeseen ei ole kohdistunut mitään vaikutusta, tällaista hinnoittelukäytäntöä ei kuitenkaan voida luonnehtia markkinoilta syrjäyttäväksi käytännöksi, kun kyseinen käytäntö ei ole vaikeuttanut mitenkään kilpailijoiden pääsyä asianomaisille markkinoille.

(ks. 251–254 kohta)

13. Komissiolla on laaja harkintavalta sakkojen laskentamenetelmän osalta. Tähän menetelmään, jota rajaavat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa annetut suuntaviivat, sisältyy joustavia osatekijöitä, joiden perusteella komissiolla on mahdollisuus käyttää harkintavaltaansa mainittujen säännösten mukaisesti. Unionin tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, onko unionin yleinen tuomioistuin arvioinut asianmukaisesti tämän komissiolla olevan harkintavallan käyttöä.

Unionin kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on määritettävä erittäin monien seikkojen, kuten asian ominaispiirteiden, asiayhteyden ja sakkojen ehkäisevän vaikutuksen perusteella, eikä huomioon otettavista arviointiperusteista ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa. Tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuuden arviointiin, ovat kunkin yrityksen käyttäytyminen, yrityksen osuus kyseisen menettelytavan luomisessa, hyöty, jonka se on saanut tästä menettelytavasta, yrityksen koko, kyseisten tavaroiden arvo sekä se vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu unionin tavoitteiden toteuttamiselle.

(ks. 271–274 kohta)

14. Se, että komissio on aikaisemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, ei voi estää sitä korottamasta tätä tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos tämä on välttämätöntä unionin kilpailupolitiikan toteuttamiseksi. Unionin kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen edellyttää nimittäin sitä, että komissio voi milloin tahansa mukauttaa sakkojen tasoa tämän politiikan tarpeita vastaavaksi.

(ks. 294 kohta)