Asia C-201/08

Plantanol GmbH & Co. KG

vastaan

Hauptzollamt Darmstadt

(Hessisches Finanzgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivi 2003/30/EY — Liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistäminen — Direktiivi 2003/96/EY — Energiatuotteiden ja sähkön verottamista koskeva yhteisön kehys — Kasviöljyn, lisäaineiden ja polttoaineen seos — Biopolttoaineet — Kansallinen lainsäädäntö — Verovapautus — Verovapautuksen korvaaminen velvollisuudella sisällyttää polttoaineisiin vähimmäisosuus biopolttoaineita — Yhteensopivuus direktiivien 2003/30/EY ja 2003/96/EY kanssa — Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet”

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.9.2009   I ‐ 8346

Tuomion tiivistelmä

1. Ympäristö – Liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistäminen – Direktiivi 2003/30

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/30 3 artikla)

2. Ympäristö – Liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistäminen – Direktiivi 2003/30

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/30)

1.  Liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä annetun direktiivin 2003/30 3 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kansalliselle lainsäädännölle, jossa jätetään kyseisessä lainsäädännössä säädetyn biopolttoaineita koskevan verovapautuksen ulkopuolelle tuote, joka valmistetaan sekoittamalla kasviöljyä, fossiilista dieselöljyä ja erityisiä lisäaineita.

   Yhtäältä tämän direktiivin johdanto-osan 19 perustelukappaleesta ilmenee nimittäin, että vaikka verovapautusjärjestelmä on yksi jäsenvaltioiden käytettävissä olevista keinoista kyseisessä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, myös muut keinot, kuten jalostusteollisuudelle myönnettävä rahoitustuki tai öljy-yhtiöiden velvoittaminen käyttämään tuotteissaan tietty vähimmäismäärä biopolttoaineita, ovat mahdollisia.

   Toisaalta direktiivin 2003/30 3 artiklan 4 kohdasta seuraa, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta myös niiden tuotteiden osalta, joita ne haluavat edistää direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja jäsenvaltiot voivat valita, että ne tukevat ensisijaisesti tiettyjä biopolttoaineita ottamalla huomioon niiden ilmastoon ja ympäristöön kohdistuvan kokonaisvaikutuksen, kustannustehokkuuden sekä kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden.

   (ks. 36, 37 ja 41 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä annetun direktiivin 2003/30 asiayhteydessä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan yleiset periaatteet eivät lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että jäsenvaltio lakkauttaa sellaisen tuotteen osalta, joka valmistetaan sekoittamalla kasviöljyä, fossiilista dieselöljyä ja erityisiä lisäaineita, ennen kansallisessa lainsäädännössä alun perin säädettyä määräpäivää verovapautusjärjestelmän, jota sovellettiin kyseiseen tuotteeseen. Tällainen lakkauttaminen ei joka tapauksessa edellytä täysin epätavallisia oloja. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin arvioimalla asiaa kokonaisvaltaisesti ja konkreettisesti ja ottamalla huomioon kaikki pääasian kannalta merkitykselliset seikat tutkittava, onko kyseisiä periaatteita noudatettu.

   (ks. 68 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)