Asia C-133/08

Intercontainer Interfrigo SC (ICF)

vastaan

Balkenende Oosthuizen BV ja MIC Operations BV

(Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty Rooman yleissopimus — Sovellettava laki lakiviittauksen puuttuessa — Rahtaussopimus — Liittymäperusteet — Mahdollisuus erottaa sopimuksesta osa”

Julkisasiamies Y. Botin ratkaisuehdotus 19.5.2009   I ‐ 9690

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 6.10.2009   I ‐ 9710

Tuomion tiivistelmä

1. Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty yleissopimus – Sovellettava laki lakiviittauksen puuttuessa – Liittymäperusteet

   (19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 4 artiklan 4 kohta)

2. Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty yleissopimus – Sopimuksen pilkkominen sovellettavan lain määrittämiseksi

   (19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 4 artiklan 1 ja 4 kohta)

3. Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty yleissopimus – Sovellettava laki lakiviittauksen puuttuessa – Liittymäperusteet – Velvollisuus määrittää sovellettava laki 4 artiklan 2–4 kohdassa vahvistettujen olettamien perusteella

   (19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 4 artiklan 2–5 kohta)

1.  Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 4 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä määrättyä liittymäperustetta sovelletaan rahtaussopimukseen, joka ei ole yhtä matkaa koskeva rahtauskirja, vain silloin, kun kyseisen rahtaussopimuksen pääasiallisena kohteena ei ole pelkkä kuljetusvälineen käytettäväksi asettaminen vaan tavaroiden varsinainen kuljettaminen.

   Tämän kohteen toteamiseksi on otettava huomioon sopimussuhteen tavoite ja täten luonteenomaisen suorituksen toimittavan osapuolen kaikki velvoitteet. Vaikka on kuitenkin lähtökohtaisesti niin, että rahdinottaja sitoutuu rahtaussopimuksessa lähtökohtaisesti asettamaan rahdinantajan käytettäväksi kuljetusvälineen, ei ole kuitenkaan poissuljettua, että tietyissä tapauksissa rahdinottajan velvoitteet koskevat myös tavaroiden varsinaista kuljettamista, jolloin kyseinen sopimus kuuluu yleissopimuksen 4 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan.

   (ks. 33–35 ja 37 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Oikeusvarmuuden korkean tason varmistamiseksi sopimussuhteissa sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti sovellettavan lain määrittämistä koskevan järjestelmän on pysyttävä selvänä ja sellaisena, että sovellettava laki voidaan ennakoida tietyllä varmuudella.

   Tätä varten yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohdan jälkimmäistä virkettä on tulkittava siten, että sopimuksen johonkin osaan voidaan soveltaa eri lakia kuin jäljelle jäävään sopimukseen yksinomaan silloin, kun kyseisen osan kohde on itsenäinen. Niinpä silloin, kun rahtaussopimukseen sovellettava liittymäperuste on yleissopimuksen 4 artiklan 4 kohdassa määrätty liittymäperuste, tätä liittymäperustetta on sovellettava koko sopimukseen, jollei kuljettamista koskeva sopimuksen osa ole itsenäinen suhteessa jäljelle jäävään sopimukseen.

   (ks. 44–49 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 4 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että kun kaikista olosuhteista selvästi ilmenee, että sopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen valtioon kuin siihen, joka määritetään yleissopimuksen 4 artiklan 2–4 kohdassa määrätyn jonkin perusteen perusteella, tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta näitä perusteita ja sovellettava sen valtion lakia, johon kyseinen sopimus läheisimmin liittyy. Tuomioistuimella pysyy tämä oikeus, vaikka tuomioistuimen velvollisuutena on aina määrittää sovellettava laki käyttäen perusteena yleissopimuksen 4 artiklan 2–4 kohdassa mainittuja olettamia, joilla vastataan sovellettavan lain ennustettavuutta ja siten oikeusvarmuutta sopimussuhteissa koskevaan yleiseen vaatimukseen.

   (ks. 62–64 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)