Asia C-75/08

The Queen,

Christopher Mellorin hakemuksesta,

vastaan

Secretary of State for Communities and Local Government

(Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivi 85/337/ETY — Hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Velvollisuus julkistaa hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tekemättä jättämistä koskevan päätöksen perustelut”

Julkisasiamies J. Kokottin ratkaisuehdotus 22.1.2009   I ‐ 3801

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.4.2009   I ‐ 3815

Tuomion tiivistelmä

Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337

(Neuvoston direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 4 artikla ja liite II)

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/35, 4 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että päätöksen, jossa todetaan, että kyseisen direktiivin liitteessä II tarkoitetun hankkeen ympäristövaikutusten arviointi ei ole välttämätön, on itsessään sisällettävä ne syyt, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen päätti, ettei arviointi ollut välttämätön. Jos kuitenkin henkilö, jota asia koskee, esittää tätä koskevan pyynnön, toimivaltaisella hallintoviranomaisella on velvollisuus ilmoittaa hänelle ne perustelut, joiden nojalla kyseinen päätös tehtiin, tai antaa merkitykselliset tiedot ja asiakirjat vastauksena esitettyyn pyyntöön.

Jos jäsenvaltion päätöksessä olla tekemättä kyseisen direktiivin liitteessä II tarkoitetusta hankkeesta ympäristövaikutusten arviointia kyseisen direktiivin 5–10 artiklan mukaisesti ilmoitetaan ne perustelut, joihin se perustuu, kyseinen päätös on riittävästi perusteltu, kun niiden, joita asia koskee, on päätökseen sisältyvien perustelujen ja heidän tietoonsa jo saatettujen seikkojen sekä mahdollisesti niiden tarvittavien lisätietojen, jotka kansallisella toimivaltaisella viranomaisella on velvollisuus antaa pyydettäessä, avulla mahdollista arvioida, onko kyseinen päätöksen riitauttaminen tarkoituksenmukaista.

(ks. 61 ja 66 kohta sekä tuomiolauselman 1 ja 2 kohta)