Asia T-109/07

L’Oréal SA

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

”Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin SPA THERAPY rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen sanamerkki SPA — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta”

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.3.2009   II ‐ 678

Tuomion tiivistelmä

1. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä

   (Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2. Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä

   (Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.  Keskivertokuluttajan kannalta on olemassa sekaannusvaara sanamerkin SPA THERAPY, jonka rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi on haettu Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 3 kuuluville kosmeettisille tuotteille, ja sanamerkin SPA, joka on rekisteröity aikaisemmin Benelux-maiden tavaramerkkivirastossa samanlaisia tavaroita varten, välillä.

   Kuluttaja kiinnittää yleensä suurempaa huomiota tavaramerkin alkuun kuin sen loppuun. Aikaisempi tavaramerkki onkin sijoitettu haetun tavaramerkin alkuun. Tästä seuraa, että sen itsenäinen erottamiskykyinen asema voi sitäkin suuremmalla syyllä aiheuttaa kohdeyleisössä sekaannusta tavaroiden kaupallisen alkuperän osalta.

   Sana ”therapy” ei ole laajalti tunnettu liikenimi, vaan ilmaisu, jolla, huolimatta siitä, ettei se ole kosmetiikkatuotteita kuvaileva, ei ole sellaista niitä koskevaa erityisen suurta erottamiskykyä, että se voitaisiin ymmärtää vihjauksena kyseisten tavaroiden myönteisistä vaikutuksista.

   Lopuksi on todettava, että on yleistä, että kosmetiikkavalmistajat tuovat markkinoille useita tuotelinjoja erilaisilla tavaramerkeistä johdetuilla alatavaramerkeillä varustettuina. Täten siitä, että haettu tavaramerkki muodostuu aikaisemmasta tavaramerkistä SPA ja sanasta ”therapy”, saattaa olla seurauksena, että kuluttaja katsoo haetulla tavaramerkillä varustettujen tavaroiden olevan aikaisemman tavaramerkin haltijan markkinoimia tuotteita.

   Näin ollen sanan ”therapy” sisältymisestä haettuun tavaramerkkiin johtuvat erot merkkien välillä eivät korvaa kyseessä olevien merkkien merkittävää samankaltaisuutta, joka perustuu aikaisemman tavaramerkin esiintymiseen haetun tavaramerkin alussa ja sen itsenäiseen erottamiskykyiseen asemaan haetussa tavaramerkissä, vaikka se ei olekaan haetun tavaramerkin hallitseva osatekijä. Koska lisäksi kyseisten merkkien kattamat tavarat ovat samanlaiset, on todettava, että kohdeyleisö katsoo niiden olevan peräisin vähintäänkin taloudellisessa etuyhteydessä olevista yrityksistä.

   Tällöin sekaannusvaaran toteamiselle ei näet saa asettaa ehtoa, jonka mukaan moniosaisen merkin sen osan, joka koostuu aikaisemmasta tavaramerkistä, on hallittava moniosaisesta merkistä saatavaa kokonaisvaikutelmaa.

   (ks. 15, 19, 20 ja 30–33 kohta)

2.  Kuitenkin sen tavallisen tapauksen lisäksi, jossa keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin kokonaisuutena, ja huolimatta siitä seikasta, että kokonaisvaikutelmaa voi hallita yksi tai useampi moniosaisen tavaramerkin osatekijä, ei ole mitenkään suljettu pois, että yksittäistapauksessa aikaisempi tavaramerkki, jota kolmas osapuoli käyttää moniosaisessa merkissä, säilyttää itsenäisen aseman tunnusmerkkinä moniosaisessa merkissä kuitenkaan olematta kyseisessä merkissä hallitsevassa asemassa ja että näin ollen moniosaisesta merkistä saatava kokonaisvaikutelma voi johtaa siihen, että yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin vähintäänkin taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä, missä tapauksessa on katsottava, että sekaannusvaara on olemassa. Tällöin sekaannusvaaran toteamiselle ei näet saa asettaa ehtoa, jonka mukaan moniosaisen merkin sen osan, joka koostuu aikaisemmasta tavaramerkistä, on hallittava moniosaisesta merkistä saatavaa kokonaisvaikutelmaa.

   (ks. 19 kohta)