Henkilöstöasian tiivistelmä

Henkilöstöasian tiivistelmä

Tiivistelmä

1. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Hallinnon muistio, jossa asianomaiselle ilmoitetaan aikeesta periä takaisin perusteettomasti maksettu määrä, koska tämä ei ole esittänyt tyydyttävää selitystä tai lisätodisteita – Muistio ei kuulu käsitteen soveltamisalaan

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2. Virkamiehet – Perusteettoman edun palautus – Palautuksen edellytykset – Suorituksen ilmeinen aiheettomuus – Asianomaisen tietoisuus aiheettomuudesta – Virkamiehen palkan osan siirto asemapaikkavaltion ulkopuolelle asuntosäästötilille

(Henkilöstösääntöjen 85 artikla; liitteessä VII olevan 17 artiklan 2 kohta)

3. Virkamiehet – Kanne – Täysi toimivalta – Virkamiehelle määrän lainvastaisesta takaisinperinnästä aiheutuneen aineellisen vahingon korvaaminen – Palauttaminen – Viivästyskorkojen suorittaminen

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)

1. Hallinnon muistiota, jossa virkamiehelle kerrotaan sen aikomuksesta periä takaisin tietyt summat, koska asianomainen ei ole esittänyt tyydyttävää selitystä tai lisätodisteita, eikä mainita mahdollisesti takaisin perittävää määrää eikä takaisinperinnän toteuttamistapaa, ei voida pitää virkamiehelle vastaisena toimena, sillä se ei vaikuta suoraan ja välittömästi hänen etuihinsa muuttamalla selvästi hänen oikeudellista asemaansa eikä ole hallinnon lopullinen kannanotto. Asianomainen ei voi myöskään tällaisen muistion perusteella arvioida mahdollisuutta riitauttaa muistio tekemällä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen valitus.

(ks. 41 ja 42 kohta)

2. Henkilöstösääntöjen 85 artiklasta ilmenee, että aiheettomin perustein saatujen määrien takaisin maksamiselle asetetaan kaksi päällekkäistä edellytystä, joista ensimmäinen koskee sen suorituksen vääriä perusteita, jonka hallinto pyrkii perimään takaisin, ja toinen sitä, että virkamies on ollut tietoinen tästä väärästä perusteesta tai että tämä väärä peruste on ollut niin ilmeinen, että virkamies ei ole voinut olla tietämättä siitä.

Vaikka oletettaisiin, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevaa 17 artiklan 2 kohtaa, siinä muodossa kuin se oli ennen henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetun asetuksen N:o 723/2004 – jossa annetaan virkamiehelle mahdollisuus siirrättää osa palkastaan asemapaikkavaltion ulkopuolelle kattaakseen säännöllisistä maksuista, joista on esitettävä todisteet, aiheutuvat menot, joita hänen on suoritettava toimielimensä kotipaikan valtion ulkopuolella tai sen valtion ulkopuolella, jossa hän hoitaa tehtäviään – voimaantuloa ei sovelleta silloin, jos siirto on tarkoitettu asuntosäästötilille, joka tunnustetaan tällaiseksi tiliksi jonkin jäsenvaltion lainsäädännössä, tällaisen siirron sääntöjenvastaisuus ei ole niin ilmeinen, että kyseinen virkamies ei olisi voinut olla tietämättä siitä, erityisesti silloin, kun sovellettavien säädösten sanamuodon perusteella ei voida antaa selvää ja yksiselitteistä vastausta siihen, onko tämä määräys sovellettavissa tällaiseen siirtoon, ja kun toimivaltaisten yksiköiden käytöksen perusteella on saatettu kohtuudella antaa asianomaisen ymmärtää, että ne puolsivat tätä sovellettavuutta.

Vaikka oletettaisiin, että siirto asuntosäästötilille kuuluisi henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 17 artiklan 2 kohdan aineelliseen soveltamisalaan sen edellä mainitussa sanamuodossa, tällainen siirto voidaan sitä vastoin tehdä vain tämän tilin kynnyksen suuruisena, sellaisena kuin se on kansallisessa lainsäädännössä vahvistettu. Näin ollen virkamiehen palkan osan siirtämistä asuntosäästötilille ei voida tämän kynnyksen ylittävältä osalta missään tapauksessa pitää sääntöjenmukaisena. Tällaista sääntöjenvastaisuutta on pidettävä ilmeisenä, kun kyseessä on yhteisön virkamiehiä koskevan oikeuden alaan perehtynyt virkamies.

(ks. 55, 60, 61, 64, 66, 70, 74 ja 75 kohta)

3. Euroopan yhteisöjen virkamiestuomioistuin, jolla on täysi toimivalta tehdä rahamääräisiä ratkaisuja, on toimivaltainen määräämään aineellisena vahingonkorvauksena siitä, että kantajalle palautetaan hallinnon perusteettomasti perimä summa viivästyskorkoineen, jotka lasketaan takaisinperimispäivästä tosiasialliseen maksupäivään saakka.

(ks. 79 ja 80 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑29/01, Puente Martín v. komissio, 18.9.2002 (Kok. H., s. I‑A‑157 ja II‑833, 88 kohta) ja asia T‑22/01, Efthymiou v. komissio, 9.7.2003 (Kok. H., s. I‑A‑177 ja II‑891, 45 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑126/05, Borbély v. komissio, 16.1.2007 (73 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)