Asia C-414/07

Magoora sp. z o. o.

vastaan

Dyrektor Izby Skarbowej w Krakowie

(Wojewódzki Sąd Administracyjny w Krakowien esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Kuudes arvonlisäverodirektiivi — 17 artiklan 2 ja 6 kohta — Kansallinen lainsäädäntö — Tiettyjen ajoneuvojen polttoaineen ostoihin liittyvän arvonlisäveron vähentäminen ajoneuvojen käyttötarkoituksesta riippumatta — Vähennysoikeuden tosiasiallinen rajoittaminen — Sisäisen lainsäädännön vähennysoikeuden rajoittamista koskevat säännökset direktiivin voimaantulohetkellä”

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 22.12.2008   I ‐ 10923

Tuomion tiivistelmä

Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Vähennysoikeuden rajoitukset

(Neuvoston direktiivin 77/388 17 artiklan 6 kohdan toinen alakohta)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 17 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan vastaisena on pidettävä sitä, että saattaessaan kyseistä direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä jäsenvaltio kumoaa kokonaisuudessaan kansalliset säännökset, jotka koskevat veronalaiseen toimintaan käytettyjen moottoriajoneuvojen polttoaineen ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevia rajoituksia, ja korvaa ne siitä hetkestä alkaen, kun mainittu direktiivi tuli voimaan sen alueella, säännöksillä, joissa vahvistetaan asiaa koskevat uudet kriteerit, jos – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava – näillä viimeksi mainituilla säännöksillä laajennetaan kyseisten rajoitusten soveltamisalaa. Tältä osin kuudennen direktiivin 17 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla käsitteellä ”sisäinen lainsäädäntö” viitataan arvonlisäveron vähennysjärjestelmään, joka oli olemassa ja jota tosiasiallisesti sovellettiin direktiivin voimaantulohetkellä. Kuudennen direktiivin 17 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn standstill-lausekkeen tarkoituksena ei ole se, että uusi jäsenvaltio voi Euroopan unioniin liittyessään muuttaa sisäistä lainsäädäntöään siten, että kyseisellä lainsäädännöllä etäännytään kyseisen direktiivin tavoitteista. Tämän artiklan vastaisena on joka tapauksessa pidettävä sitä, että jäsenvaltio muuttaa myöhemmin mainittuna päivänä voimaantullutta lainsäädäntöään siten, että näiden rajoitusten soveltamisalaa laajennetaan kyseistä ajankohtaa ennen vallinneeseen tilanteeseen nähden.

(ks. 38, 39 ja 45 kohta sekä tuomiolauselma)